Pääset lukemaan sivustoa tämän mainoksen jälkeen.

Jutut

Kippari matkailee: Tanskaan ja takaisin, osa 1 – 35 päivää vesillä

Tanska on paljon muutakin kuin hätäinen käynti Kööpenhaminassa. Viime kesänä matkasimme kuningaskunnan eteläisiin osiin, jossa on monia kiinnostavia kohteita veneilijälle.

13.04.2020

Tekstija kuvat Klaus Salkola

Matka alkoi Espoosta myöhään torstai-iltana 6. kesäkuuta. Reissun tavoite oli tutustua Etelä-Tanskan saaristoon, joten etenimme Etelä-Ruotsiin sen kummemmin pysähtymättä.

Ylitimme Ahvenanmeren Utöstä Sandhamniin jo lauantain ja sunnuntain välisenä yönä 8.–9.6., koska aamuksi oli luvattu kovaa tuulta. Yöllä sivuvastainen tuuli oli suurimman osan matkasta alle 10 m/s, jolloin vapaavahti pystyi jopa nukkumaan keulakajuutassa. Luvattu kova tuuli alkoi vasta kun Ohta oli jo lähes Ruotsin saariston suojassa.

Tukholman saaristossa etenimme lyhyin etapein jaksamisen tahdissa. Lepäilimme vene ankkurissa ja otimme univelkoja takaisin.

Kolmas matkapäivä oli pulkassa ja olimme jo näin pitkällä.

Neljännen yön vietimme Dalarön luoteispuolella olevassa veneilijöiden suosimassa Napoleoninlahdessa.

10.6. jatkoimme matkaa etelään. Kulkureitiksi valitsimme Dragetin kanavan Nynäshamnin eteläpuolelta, jotta pysyimme saariston suojassa. Sivuutimme Oxelösundin, ja Arkön jälkeen olimme Blå Kustenilla. Tämä Arkösundin ja Kalmarsundin välinen reitti on yksi Ruotsin itärannikon kauneimmista osuuksista.

Huomasimme kuinka Kejsarenin kruunupäinen jääpoiju oli vaihdettu viitaksi, mutta kruunu oli yhä tallella.

Ohtan ankkuri laskettiin viidentenä iltana Grytin saaristossa Olsön salmeen väylän viereen. Suojaisa paikka on rauhallinen nopeusrajoituksen vuoksi.

 

Lepopäivä Kalmarissa

11.6. oli Blå Kustenin loppuosan ja Kalmarsundin pohjoisosan vuoro. Pysähdyimme tankkaamaan Oskarshamnissa. Ruotsissa veneasemat mainostavat sitä, että polttoaine ei sisällä biodieseliä. Tanskassa tilanne on toinen.

Tuuli heikkeni illaksi ja puoli yhdentoista jälkeen olimme kiinni Kalmarin vierassataman ulkopuolen laiturissa. Siellä ystävämme, joiden kanssa olemme tehneet monta yhteistä venematkaa, odottivat meitä Sirius-veneen kanssa. Seuraavana päivänä saimme suojaisemmat paikat sisäsatamasta lähempää pesutupaa.

Kalmar on matkojen sopiva välietappi, jonka pohjoispuolella tehtiin kumpaankin suuntaan pitkiä ajopäiviä perille pääsyn jouduttamiseksi.

Pidimme Kalmarissa ansaitun lepopäivän. Pyöräilimme ja kävimme karttaostoksilla venetarvikeliikkeessä. Illalla nautimme perinteiset lankkupihvit sataman paistiravintola Stekhusetissa.

Vaikka olimmekin sitoutuneet siirtymään varsinaiselle toimialueelle siirtomarssin muodossa, on jaksamisen rajat aina otettava huomioon.

Seuraavana päivänä 13.6. jatkoimme matkaa yhdessä Siriuksen kanssa.

Kalmarsundin eteläosan kautta matkasimme Utklippanin majakkasaaren kallioon ammuttuun suojasatamaan. Tästä oli hyvä jatkaa matkaa heti seuraavana aamuna.

Christiansøn saarella

Kahdeksantena matkapäivänä kuljimme enää 44 meripeninkulmaa, ja iltapäivällä kiinnitimme veneen Christiansøn saaren vanhaan sotasatamaan. Christiansøn saariryhmä sijaitsee Bornholmin saaren kupeessa ja sen läpi kulkee kapea, syvä salmi. Christiansøstä tuli tärkeä tanskalainen laivastotukikohta vuonna 1658, jolloin Ruotsi-Suomi valtasi Blekingen, Skånen ja Hallandin maakunnat Tanskalta. Sinne rakennettiin sotasatama ja linnoitus. Saarella on myöhemmin ollut myös eristyssairaala ja vankila, jonka viimeisin vanki oli yksinvaltiutta vastaan kampanjoinut kansalaisoikeustaistelija Dr. Jacob Jacobsen Dampe (1790-1867).

Nykyisin idyllisessä turistikohteessa asuu noin sata vakituista asukasta.

Christiansø on vanha laivaston tukikohta Bornholmin vieressä, jossa riittää katsottavaa.

Kanaleikkejä Svanekessa

Seuraavana päivänä 15.6. siirryimme pääsaarelle Svaneken kaupunkiin 12 meripeninkulman päähän. Svaneke on tyypillinen bornholmilaiskaupunki, missä muutaman aallonmurtajan ympäröimä satama on ammuttu kivikkoiseen rantaveteen. Saimme paikat etusatamasta ja viivyimme siellä kaksi yötä.

Bornholmin saaren pikkukaupungeissa savustetaan paljon kalaa – silliä, kuten suurta silakkaa siellä kutsutaan. Savustamoiden yhteydessä on usein kalaravintola, missä savukalaa myydään suoraan takaseinällä lämpenevistä uuneista. Tätä herkkua täytyy maistaa jokaisella Bornholmin reissulla.

Otimme osaa myös paikkakunnan erikoisuuteen, kananpaska-arvontaan (hønseskidning). Siinä aidattuun ruudukkoon laitetaan kana kerrallaan sisälle. Se arpa voittaa, jonka numerolle kana ensimmäisenä kakkii. Tämä on älyttömyydessään rennosti tanskalainen tapahtuma.

Siriuksen ja Ohtan ostamien arpojen tuotto meni lyhentämättömänä toiminnan tukemiseen, eikä meille herunut palkintoja.

Stevnsin Rødvig

17.6. jatkoimme matkaa Tanskan pääsaarelle Stevnsin Rødvigiin. Venemoottorimuseon sijaan teimme pyöräretken lakkautettuun kylmän sodan linnoitukseen nimeltä Stevnsfortet.

Maanalainen linnoitus rakennettiin 1950-luvun alussa Hitlerin kaataneiden voittajavaltioiden riitaannuttua. Sen tehtävä oli valvoa Itämerelle kulkevaa laivareittiä ja osaltaan estää Varsovan liiton alusten pääsy maailman merille. 18 metrin syvyydessä maan alla on 1,7 kilometriä pitkä luolasto, muutaman sadan hengen asuintilat sekä johto- ja viestikeskus. Linnoitus lakkautettiin vuonna 2000.

Tästä keskuksesta on valvottu Itämeren suuaukon liikennettä kylmän sodan aikana. Paikat on jätetty siihen kuntoon, mihin ne vuonna 2000 jäivät.

17 metriä maan alla näyttää linnoitus tällaiselta.

Pyökkivirta ja Ison-Beltin ylitys

Tankkasimme ja lähdimme matkaan 19.6. noin kymmenen aikaan. Tanskan dieselhinta vaikutti hieman Suomen hintaa edullisemmalta ja päihitti ainakin Ruotsin. Mutta laatu on toista. Dieseliä myydään paikasta riippuen joko haitallisena FAME-bio-dieselinä tai paremmin veneessä toimivana muuna laatuna.

Jatkoimme matkaa Sjellandin ja Mønin saarten välistä pyökkivirtaa eli Bøgestrømiä pitkin, ja alitimme Mønin ja Storstrømin sillat. Reitti vie merivirtojen muovaamaa uomaa pitkin, sillä vesialueet ovat pääsääntöisesti hyvin matalia. Iltapäivällä kiinnityimme Fejøn saarelle Dypvigin satamaan.

Fejøn saarella on vanhaa puulaivatelakkaperinnettä ja pari museoviraston hyväksymää purjelaivaa kuulamoottoreineen. Asutus on pysyvää ja yhteysalusliikenne vilkasta.

Tanskan eteläpuolen saaret ovat muutaman kilometrin pituisia suurehkoja saaria, jotka sijoittuvat kauaksi toisistaan. Jollei rantaa näe, voi kuvitella olevansa sisämaassa.

Iltapäivällä 20.6. matka jatkui ja viiden tunnin päästä olimme ankkurissa lähellä Svendborgin kaupunkia. Näin saimme seuraavana aamupäivänä laituripaikat muuten nopeasti täyttyvästä satamasta.

Tanskan pienemmät kaupungit ovat usein varsin vanhassa kuosissa mutta silti siistejä ja toimivia. Tässä Svendborgin vanha pääkatu.

Svendborg ja juhannus Skarøssä

Svendborg on Fynin saaren toiseksi suurin kaupunki. Polkupyöräilimme kukkulaisen kaupungin laitamille ja kävimme venetarvikeliikkeessä ostoksilla. Hintataso on sama kuin Suomessa, mutta Siriukseen tarvittiin uusi ankkurivalon polttimo.

Parasta täällä oli sataman kalakauppa, joka sai meistä vakioasiakkaita. Keitetyt taskuravun sakset kuuluvat vakio-ostoksiimme Tanskassa, mutta ahmimme muitakin sellaisia kaloja ja mereneläviä, joita Suomesta ei saa.

Tanskan pientenkin saarten kylämaisema on tyypillisesti tanskalainen eikä erityisesti muistuta merestä. Tässä Skarøn keskusta ja palokunnan vesiallas.

Päivän kohokohtana tanskalainen ystävämme näki Ohtan yllättäen sataman vastarannalta. Saimme kutsun juhannusjuhliin lähistöllä olevalle Skarøn saarelle, jossa hänellä on loma-asunto. Vain noin kahden neliökilometrin kokoinen saari sijaitsee Svendborgin edustalla.

Tanskassakin poltetaan juhannuksena kokko. Kokon äärellä on puoliharras tunnelma sekä olut- ja makkaratarjoilu. Tilaisuuden huipentuma on noidan poltto ”elävänä”. Tällä symbolisoidaan menneiden aikojen noitavainoja ja luodaan yhteishenkeä ”puhtaan elämän” puolesta. Nykyään poltetaan vain nukke, mutta paikalla lauletut puhdashenkiset laulut lienevät alkuperäisiä. Jokainen voi itse muodostaa mielipiteensä tästä vuosisatoja vaalitusta ja kirkonkin hyväksymästä tavasta.

Tähän mennessä matkalla oli oltu 18 vuorokautta ja meripeninkulmia oli kertynyt 775.

Skarøstä matka jatkui 24.6. länteen ja kotiin.

Matkakertomus on julkaistu Kipparissa 1/2020

Lue myös nämä

X