Mercury-sarjan suurin ilman ahdinta oleva perämoottori on teholtaan 115 hevosvoimaa. Vaikka ahdinta ei ole, on se nykyaikainen moniventtiilimoottori, jossa tuntuu vauhtia riittävän. Mercury on Kipparin Käyttötestissä tänä kesänä aiempien Evinruden ja Suzukin 115-hevosvoimaisten moottoreiden jatkona.
Mercuryn suuret moottorit on tähän mennessä totuttu näkemään Veradoina, joka on mallimerkintä maailman ainoille, sarjavalmisteisille, ahdetuille perämoottoreille. Veradot kuitenkin alkavat vasta teholukemasta 135 hevosvoimaa ja sitä pienemmät koneet saavat tulla toimeen toisenlaisin teknisin ratkaisuin.
Suurin vapaastihengittävä moottori Mercuryn mallisarjassa on 115 EFI. Vapaastihengittävät koneet ovat selvästi ahdettuja moottoreita halvempia valmistaa ja niinpä 115-hevosvoimaisen koneen hinta on jopa noin 4 000 euroa halvempi kuin seuraavan teholuokan Veradon.
Näin siitä huolimatta, että niin 80-, 100- kuin 115-hevosvoimaiset moottorit tehdään samasta perusmoottorista kuin kaikki 135-200 -hevosvoimaiset Veradotkin. Kaikissa näissä on käytössä sama 1 732-kuutiosenttinen nelosmoottori ja perustekniikka.
Tehdas tietysti säästää erilaisten osien valmistuskustannuksissa ja pystyy tekemään pitkiä sarjoja samaa moottoria. Tehonlisäys tehdään 80-115 -hevosvoimaisissa moottoreissa lähinnä moottorin ”mustaa laatikkoa” eli moottorin sytytystä ja polttoaineensyöttöä säätävää tietokoneyksikköä ohjelmoimalla. Veradoissa tehoa nostetaan lisäksi mekaanisen ahtimen avulla.
Nykyaikainen tekniikka
Vaikka 115 EFIssä ei ahdinta olekaan, se on sangen nykyaikainen nelitahtimoottori jo sinällään. Mitään erityisiä hienouksia siinä ei ole, mutta eipä niitä ole oikeastaan muissakaan perämoottoreissa – Veradoa lukuun ottamatta.
Moottorin iskutilavuus on 1 732 kuutiosenttiä ja sylintereitä on neljä. Sekä sylinterin halkaisija että iskun pituus ovat samat 82 milliä, mikä on melko tyypillistä moottorille, jossa iskutilavuutta on tehoon nähden riittävästi. Vääntöä ei ole tarvinnut etsiä pitkällä iskulla ja koneen mitat on saatu pysymään kohtuullisina joka suuntaan.
Jokaisessa palotilassa on neljä venttiiliä, joita käyttää kaksi kannen yläpuolista nokka-akselia. Käyttövoimansa nokka-akselit saavat lohkon alapuoliselta ketjulta, joten nokkahihnan katkeamista ei tarvitse pelätä. Nykyisin suuntaus on takaisin ketjukäyttöisiin nokka-akseleihin. Ketju on käytännössä huoltovapaa vuosikausia, kun hihna olisi vaihdettava määrävälein.
Moottorin polttoainesuositus alkaa jo 87-oktaanisesta bensiinistä ja valmistaja antaa luvan myös maksimissaan 10-prosenttisen etanolibensan käyttöön. Uusi 95 E10 siis sopii Mercurylle, jos vain veneen muu polttoainejärjestelmä kestää etanolia.
Tähän mennessä Mercurylla on ajettu jo yli 20 tuntia ja ensimmäinen perushuolto on jo tehty. Moottorin toiminnasta, huolloista, kustannuksista ja mm. Eco-Screen -mittarin ominaisuuksista kerromme enemmän syksyn väliraportissa ja kevään loppuraportissa.
