Kenelle: Ensivene-ehdokas sille, joka arvostaa pienen veneen näppäryyttä ja viihtyy vesillä enimmäkseen yksin.
Buster XL jättää jälkeensä komeat pärskeet, enkä edes yritä pysyä kannoilla pikku-Yamarinilla. Kollega Kakolla ja kuvaaja Pentikäisellä on meno päällä. Olemme lähteneet peräperää Raisionlahdelta kohti Airistoa, missä navakan länsituulen nostattama aallokko olisi sopivan korkuista uutuus-Busterin testaamiseen ja kuvaamiseen.
Yamarin tuntuu metrin korkuisessa aallokossa pikkuveneeltä, tietenkin. Alkumatkan reipas liukuvauhti vaihtuu suosiolla verkkaisempaan, meren kuoppia mukailevaan matkantekoon. On eri maailma niittää vaahtopäitä kuusimetrisellä Busterilla, joka painaa koneineen yli 900 kiloa, kuin Yamarinilla, joka on viisikymppisen Yamahan kanssa pyöreästi 530 kilon yhdistelmä.
Miehet Busterissa odottavat keskellä selkää kuvausalustaansa. Hymyä riittää – tulihan se sieltä vihdoin. Lokakuun ensimmäinen tiistai on juuri nyt mitä täydellisin testipäivä: tummaa pilvipeitettä, pilkahtelevaa luonnonvaloa ja sen korkuista aaltoa, että kuvattava Buster on tämän tästä ilmalennossa.
Lennokkaaseen menoon päästään kyllä Yamarinillakin, mutta hieman kesymmän aallokon alueella. Jokaisella kulkupelillä on rajansa, ja merta pitää osata kunnioittaa.
Runko ottaa aallot kohtalaisen pehmeästi karkeasti puolimetrisessä aallokossa, ja kuski säästyy pahimmilta roiskeilta.
Uutta ja tuttua
Alkuvuodesta esitelty Yamarin 46 SC on perinyt pitkäikäisen edeltäjänsä mallimerkinnän ja peruskonseptin. Leveällä sivupulpetilla varustettu vene on kuitenkin saanut uuden, aiempaa hieman pidemmän mutta samalla kapeamman rungon. Tilaratkaisuissakin on uusia ideoita.
Peräpenkki ei ole enää täysleveää mallia vaan pulpetin leveyttä vastaava. On ilmeisesti ajateltu, ettei näin pienessä veneessä istu kolmea henkeä peräpenkillä.
Kuskin paikka on siirtynyt laidan viereltä keskelle venettä. Ratkaisulla on tavoiteltu ennen kaikkea tasapainoista kulkuasentoa yksin ajettaessa – onhan pikku-Yamarin epäilemättä monen yksinään veneilevän ehdokaslistalla.
Peräpenkin alta paljastuu yllätys. Siellä tavallisesti asustava irrallinen polttoainesäiliö onkin sijoitettu toiseen paikkaan, pulpetin etupenkin alle, jonne mahtuu lisäsäiliökin tarvittaessa. Hyvä ratkaisu painojakauman kannalta ja siinä mielessä, että peräpenkki pysyy aina esteettömänä varustetilana.
Keulassa on matka-ajossa vähemmän houkutteleva sivupenkki, joka kuitenkin puoltaa paikkansa pitkien tavaroiden tilana. Parannuksena edellismalliin, sekä keulassa että perässä on nyt kannelliset köysiboksit.
Keulassa on riittävästi tilaa huvikäyttöön ja vaikkapa satunnaiseen heittokalastukseen. Turkin karhennukset saisivat olla pitävämpää sorttia.
Harmaa kojetaulu on kuskin mieleen, koska ehkäisee heijastuksia. Kuten ajan henkeen kuuluu, monitoiminäytölle on varattu reilusti tilaa.
Sivupenkin alle mahtuu puolitoista metriä pitkiä tavaroita. Etummaisena oleva sammutin uhkaa jäädä tavaroiden peittoon.
Kahden istuttavan peräpenkin alla on mukavasti tilaa varusteille, koska polttoainesäiliö asustaa muualla. Erikoista ja harmillista on se, ettei yksikään lokeroista ole lukittavissa.
Yamarinin muodot ovat saaneet kulmikkuutta. Perän köysilokero palvelee luontevana askelmana, eivätkä tasoerot ole missään muuallakaan kohtuuttomia.
Ristiriitaisia ajokokemuksia
Esittelyveneen 50 hevosvoiman Yamaha on suurin sallittu voimanlähde. Kokeilimme liukuun nousua sekä yhden että kahden hengen kuormilla, ja ihan hyvällä menestyksellä. Vauhtiin päästiin vaivattomasti silloinkin, kun kaksi normaalipainoista testaajaa istui peräpenkillä.
Pian kävi kuitenkin selväksi, ettei kyyti ole tällä kuormalla aina herraskaista. Vene nimittäin kallistui ikävästi jo melko pienessä sivuttaisessa ja sivuvastaisessa aallokossa. Eikä oikein auttanut, vaikka kyytiläinen siirtyi kuskin viereltä pulpetin etupenkille. Roiskeet kiusasivat molemmilla paikoilla.
Leveämpi runko tekisi Yamarinille hyvää, siitä ei ole kahta sanaa. Nyt ei synny riittävää vakautta, kun kyytiläinen istuu mielipaikallaan, perässä tuulilasin suojassa.
Yksin ajaessa tasapaino on hyvä – luonnollisesti, kun kuskin paikka on keskellä. Tässä suhteessa suunnittelussa on siis onnistuttu.
Ergonomiassa olisi petraamisen varaa. Matalalla peräpenkillä istutaan polvet koholla, ja selkänojapehmuste jää liian taakse tukeakseen kuskia ajoasennossa. Samat sanat on sanottu monien peräpenkiltä ohjattavien mökkiveneiden yhteydessä. Tuntuu siltä, että ajamisen mukavuuteen panostetaan tosissaan vasta isomman kokoluokan veneissä.
Kuten todettu, pikku-Yamarinia päästiin kokeilemaan taatusti haastavissa oloissa. Karkeasti puolen metrin vasta-aallokossa sillä pärjäsi vähintäänkin kohtalaisesti, kunhan keulan piti alhaalla moottoritrimmillä. Metriluokan aallokkoa lähestyttäessä kannatti luopua liukuvauhdista, sen verran ilmaviksi kevyen keulan pompahtelut yltyivät.
Moottorivalinta kallistuisi koeajon perusteella vahvasti viisikymppiseen. Huippunopeudeksi mitattiin kahden hengen kuormalla 28,5 solmua, mitä voi pitää tyydyttävänä tuloksena.
Yhden hengen kuormalla Yamarin on kohtuullisen kiva ajettava, ja kelpo kulkuasennon saa haettua eri oloissa moottoritrimmin avulla.
Riittääkö vetovoima?
Yamarin on arkinen mökkivene-ehdokas niille, jotka eivät kaipaa paljoa muita mukavuuksia kuin pulpetin tuulilaseineen. Jos jollekin erityisesti, niin 46 SC:n voisi kuvitella pääasiassa yksin vesillä viihtyvän ensiveneeksi.
Tasapaino-ongelmat kahden hengen kuormalla laskevat pisteitä. Etenkin, kun markkinoilla on samassa koko- ja hintaluokassa monta paremmin käyttäytyvää ja suojaisampaa vaihtoehtoa. Takavuosina mökkirantoja valloittaneet sivu- ja keskipulpettimallit ovat jäämässä tuplapulpettimallien varjoon, ja sellaisia pikku-Yamarinin on vaikea omilla eväillään haastaa.
No, myyjien kelpaa toki tarjota asiakkaalle ”numeron verran” isompaa Yamarin 47 TC:tä, joka on peräpenkiltä ohjattava tuplapulpettimalli.
Hintojen merkitystä ei voi tässä kokoluokassa liikaa korostaa. Yamarin 46 SC maksaa viisikymppisen Yamahan kanssa 14 500 euroa. Jos kriteerinä pidetään sivupulpettia, niin koviksi kilpailijoiksi on helppo laskea ainakin toisen kotimaisen AMT:n 150 ja 160 R -mallit. Esimerkiksi ensiksi mainittu maksaa Honda BF50 -moottorin kanssa 14 950 euroa.
