Tuulen kanavoituminen
Kanavoitumisessa on kyse siitä, että ilmavirtaus kohtaa kaksi estettä, joiden välistä se joutuu kulkemaan ja samalla tuulen nopeus voimistuu. Jos tuuli ikään kuin ”puristuu” kapeassa tilassa esimerkiksi kahden saaren välissä, voi sen voimakkuus hetkellisesti jopa tuplaantua. Tällöin tuuli voi nostattaa terävää aallokkoa ja hankaloittaa rantautumista pienveneellä.
Saaristomeri on nimensä mukaisesti täynnä saaria ja niiden välissä tuuli käyttäytyy eri tavalla kuin avomerellä.
Esimerkiksi Korppoon ja Iso-Nauvon välissä etelä-lounaasta tai pohjois-koillisesta puhaltava kohtalainen tuuli voi voimistua saarten välissä navakaksi tai jopa hyvin kovaksi kanavoitumisen vuoksi.
Kanavoituminen pääsee vaikuttamaan salmissa ja kapeikoissa, jos tuuli puhaltaa molemmin puolin rannan myötäisesti. Myös kasvillisuus ja saaren korkeus vaikuttavat: matalien ja kivikkoisten saarten välissä kanavoituminen jää heikommaksi kuin korkeiden ja metsäisten saarten välissä.
Suomessa tuulee eniten lounaasta, jolloin kanavoitumista esiintyy varsinkin seuraavilla alueilla Saaristomerellä: Korppoon ja Houtskarin välissä, Karunan ja Lemlahdensaaren välikössä, Högskarin ja Degerbyn välikössä sekä lukuisten pikkusaarten välissä Kökarin edustalla.
Muitakin kanavoitumisherkkiä kapeikkoja löytyy, mutta näiden esimerkkien avulla karttaa katsomalla hahmottaa parhaiten sen, minkälainen saaristoo suosii kanavoitumista lounaistuulilla.
Muilla tuulen suunnilla tilanne täytyy ajatella eri tavalla.
Kohtalokas ristiaallokko
Ristiaallokkoa tavataan runsaasti Saaristomerellä. Siellä jo parimetrinen aallokko voi olla kohtalokas pienellä veneellä liikkuvalle.
Ristiaallokkoa syntyy varsinkin pienten saarten yhteydessä, koska aallot lähtevät kiertämään saarta molemmin puolin. Eri suunnista saapuvat aaltorintamat kohtaavat saaren vastakkaisella puolella aiheuttaen vaarallista ristiaallokkoa, jonka pauhatessa on hankala rantautua ja jopa vaarallista uida.
Ristiaallokon koko ja suunta vaihtelevat jatkuvasti, mikä tekee siitä erityisen haastavan. Jos uimari joutuu ristiaallokkoon, on paras uida rannan suuntaisesti kunnes virtaus helpottaa. Myös veneen ohjaaminen rannan mukaisesti riskiaallokossa voi helpottaa ikävästä tilanteesta poispääsyä.
Alkukesä suosii merisumuja
Loppukevät ja alkukesä ovat sumujen kulta-aikaa rannikoilla ja merialueilla. Tällöin yleisin sumutyyppi on advektiosumu (kutsutaan myös merisumuksi). Se syntyy kun lämmintä ilmaa virtaa kostean ja kylmän alustan päälle.
Varsinkin kevätkesän ensimmäiset lämpöaallot voivat laukaista sakeita sumuja Saaristomerellä ja muillakin merialueilla ilman suuren pystysuuntaisen lämpötilaeron vuoksi. Lämmin ilmamassa kylmenee voimakkaasti hyytävän meren yläpuolella, mikä saa vesihöyryn tiivistymään sumuksi. Advektiosumu syntyy varsinkin silloin, jos tuuli on heikkoa, eikä ilma pääse sekoittumaan.
Satelliitti- ja pilvisyysanimaatiot saavat kesäajan merisumut hyvin kiinni ja tyypillisesti ne näkyvät tutkakuvalla haaleina, vaaleanharmaina laikkuina.
Merellä sumut voivat yllättää erityisesti kesän alkupuoliskolla, kun merivesi on kylmempää kuin sen yläpuolella oleva ilma.
Rannikkokonvergenssi
Rannikkokonvergenssi on yksi voimakkaimmista tuulen paikallisilmiöistä. Tällöin tuuli ikään kuin pakkautuu rantaviivaa vasten ja puhkuu siinä rajumpana kuin avomerellä. Ilmiö on voimakkaimmillaan kapeilla merialueilla, kuten Suomenlahdella, Merenkurkussa ja Perämerellä. Ilmiötä esiintyy pienemmässä mittakaavassa myös Saaristomeren poukamissa ja kapeikoissa.
Rannikkokonvergenssi saa alkunsa, kun tuuli käy rannikolta avomerelle päin katsoessa vasemmalta oikealle. Esimerkiksi Ahvenanmaan tai Kökarin saaren länsirannikolla tämä tarkoittaisi etelätuulta ja saaren itäosassa pohjoistuulta. Rannikkokonvergenssi ei välitä onko pilvistä tai aurinkoista, mutta merituuli tarvitsee aurinkoisen kelin.
