Kesä ilman James Bondin leffasarjan uusintaa, on kuin itsenäisyyspäivä televisiossa ilman Koskelaa ja komppaniallista tuntemattomia sotilaita.
Mikäpä ettei 007-leffasarja menisi kesällä taas kerran ajankulusta, onhan niissä aina käytetty runsaasti aikaa esimerkiksi ”veneilyyn”.
Eksoottisissa paikoissa liikkuva salainen agentti 007 on aina tarvinnut veneitä, heti Bond-sarjan ensimmäisestä elokuvasta lähtien.
Parhaiten veneet jäivät yleisön mieleen Sir Roger Mooren ensimmäisessä Bond-roolissa elokuvassa ”Elä ja anna toisten kuolla”.
Bond-sarjan kahdeksas elokuva nosti myös amerikkalaisen Glastronin kertaheitolla maailmalla maineeseen.
Glastron löytyi Elviksen pihaltakin ja Lyndon B. Johnson oli yksi tunnetuimmista Glastron-veneilijöistä ollessaan Yhdysvaltojen varapresidentti. Mutta 1970-luvulla tarvittiin satuhahmo James Bond siivittämään merkki varsinaiseen myyntimenestykseensä.
Siihen ei ollut pystynyt Batmankaan, jonka Batboat oli muokattu Glastronista 1960-luvulla.
Texasin tyyliin
Glastron perustettiin 1956 Austinissa Texasissa. Myöhemmin 1990-luvulla tuotanto siirrettiin yrityskaupan myötä Minnesotaan.
Tehdas on aina ollut kiinnostunut runkojensa kehittämisestä ja kokeilujen myötä se esitteli esimerkiksi 1962 vallankumouksellisen V-pohjaisen Aqua Lift -runkonsa.
Sadastuhannes Glastron valmistui vuonna 1970 ja merkin veneitä alettiin valmistaa myös Jugoslaviassa.
Eurooppa oli kiinnostanut tehdasta jo aiemminkin. Veneitä myytiin menestyksellä esimerkiksi Espanjassa ja Englannissa. Kilpaveneiden kautta alkoi yhteistyö myös italialaisen Angelo Molinarin kanssa jo 60-luvun loppupuolella. Kilpaveneilystä saatu menestys kasvatti suosiota ja oli jo aiemmin nostanut merkin arvostusta varsinkin kotimaassa.
Vauhti ja vaaralliset tilanteet liitettiin Glastroniin, vaikka suurin osa veneistä olikin tavallisten Johnsonien perhekäytössä olevia huviveneitä.
Eikä Glastronin nimen liittäminen James Bondin taruun ainakaan vähentänyt merkin ”rajua” mainetta. Päinvastoin, elokuvan myötä merkin venevalikoimassa oli jo 25 urheilullista venemallia.
Roger Moo…siis James Bond on agenttiurallaan saanut ajaa Glastron CV-17:n lisäksi monia urheiluveneitä.
Huima hyppy veneellä
Elä ja anna toisten kuolla -elokuvan huimimpia kohtauksia oli uhkarohkea, yli 35 metrin pituinen venehyppy kapean kannaksen yli.
Kannaksen päällä kulkevalla maantiellä oli poliisiautoja lisäämässä stuntmiehen verenpainetta. Törmäys kovassa vauhdissa niihin olisi voinut olla kohtalokas, joten kaasukahva oli parasta kääntää täysillä eteen!
Kohtauksessa käytetty Glastron GT-150 oli vuosimallia 1972. Hiukan alle viisimetristä venettä vauhditti 135 hevosvoiman Evinrude Starflite –perämoottori.
Suurin suositeltu moottoriteho veneeseen oli vain 90 hevosvoimaa – lisätehoa oli ilmeisesti tarvittu takaa-ajokohtausta ja huimaa hyppyä varten.
Roger Mooren ensiesiintyminen 007:n roolissa tuli elokuvayhtiölle kalliiksi. Ei toki Mooren takia, vaan elokuvan käsikirjoittajien romutusvimman takia.
Liekö kukaan laskenut esimerkiksi kuinka monta Chevroletia elokuvassa ajetaan kasaan? Ja montako vanhaa lentokonetta elokuvassa romutetaan säälimättä? Autot olivat uusia, mutta koneet todennäköisesti pelkkiä purkukuntoisia hylsyjä.
Veneitä romuksi
Glastronin veneitä filmiyhtiö osti veistämöltä kaikkiaan 26 kappaletta. Käytettävissä olevien tietojen mukaan niistä yhdeksän oli GT-150-malleja.
Filmauksissa niistä vaurioitui peräti 17 venettä. Suurin osa oli GT-150 malleja, sillä harjoitushypyissä ei niitä juuri säästelty.
Kun seriffin ampuma vahingonlaukaus hajottaa GT-150:n moottorin, vaihtaa Bond lennossa toiseen Glastroniin.
Ei hypätä, hypätään
Filmiä varten ostetuista kuudesta CV-17-mallista kolme saatiin hajalle yhden kuvauspäivän ja vain yhden kohtauksen aikana.
Kohtauksessa niillä ajetaan nurmikolle kesken rannassa olevan häätilaisuuden. Maissa veneen ohjaaminen on aina hankalaa, eikä filmissäkään puita kuulemma aina pystytty väistämään.
Onneksi pinossa oli lisää uusia veneitä…
Kuuluisaa hyppykohtausta harjoiteltiin yli 100 kertaa. Kaikki ei mennyt niissä niin sanotusti putkeen. Kohtaus meinattiin jo peruuttaa. Osa veneistä hajosi päreiksi ja osa jopa upposi.
Kun yliopiston laskutikkumiehet saatiin laskemaan lentoratoja ja hyppyrampin kulmia, uskottiin hypyn onnistuvan.
Elokuvassa näyttää siltä, että vene loikkaa rantapenkereestä korkealle ilmaan. Kuvauksissa penkalle jouduttiin kuitenkin rakentamaan ramppi, josta vene lähtee lentoon.
Vaikka 1970-luvun Glastronin pohjan V-kulma ei ollut kovin jyrkkä, olisi veneen pysyminen suorassa kölillään enemmän kuin tuurista kiinni. Veneen pohjaan rakennettiin pitkittäiset puiset kiskot, jotka varmistivat veneen pysyvän rampilla tasapainossa.
Hyppyvene, joita itseasiassa oli kaksi, muutettiin myös sisätiloiltaan hyppyä varten. Tavallisessa GT-150 Glastronissa ohjaus on oikealla. Hyppyveneen penkit poistettiin, kuskille asennettiin kuppi-istuin ja ohjaus siirrettiin veneen keskilinjalle.
Tarinan mukaan kohtaus kuvattiin vain kerran. Kameroiden käydessä huimapäinen suoritus onnistui ensimmäisellä yrityksellä. Glastron GT-150 tallentui elokuvahistoriaan yhdellä loikalla.
