Tilaa
Jutut

Klassikko: Kaikkien TL-veneiden täti Electroluxbåten

CG Pettersson tunnetaan suunnittelemistaan mahonkijahdeistaan, mutta hänen ansiostaan saaristo avautui myös tavallisille medelsvenssoneille ja Suomessakin meille Virtasille.

20.11.2021

TekstiJuha Virtanen

Kuvatelectrolux ja sjöhistoriska museet

Pentabåtenista tuli Electroluxbåten

Keulakannellinen tuulilasivene oli suosittu venetyyppi 1950-ja vielä 1960-luvullakin. Pohjoismaissa yksi ensimmäisistä sellaisista veneistä oli ruotsalainen ”täkkituulilasivene”, jonka suunnitteli itse herra Pettersson jo 1920-luvun lopussa.

Hyvin monien suomalaistenkin tietämä – ja todennäköisesti ainoa – ruotsalainen venesuunnittelija CG Pettersson päiväsi tällaisen veneen piirustuksensa 23.3.1929. Ehkäpä hän voi sen perusteella ottaa kunniakseen ensimmäisen pohjoismaisen retkiveneen keksimisen.

Jos sitä ei kehtaa sanoa kaikkien tuulilasiveneiden äidiksi, niin kutsutaan sitä edes tuulilasiveneiden tädiksi.

CG Pettersson

Vapaa-aikana vesille

Sata vuotta sitten veneisiin suhtauduttiin eri tavalla kuin nyt. Vene oli käyttöesine, tarvekalu ja työväline. Hupiukot eivät olleet ihan vielä löytäneet harrastusta.

Kun Ruotsissa työaikalakeja rukattiin uusiksi 1930-luvulle tultaessa, vapaa-aika lisääntyi ja ihan tavallinen työkansakin alkoi toivoa veneiltään uusia ominaisuuksia. Heillekin alettiin suunnitella sellaisia veneitä, joiden käyttötarkoitus poikkesi selvästi vanhemmista avoveneistä. Kalastaminen jäi toisarvoiseen asemaan, eikä retkiveneellä edes ajateltu laskea verkkoja. Tärkeämpää oli saada keulakannen alle varusteet ja eväät suojaan roiskeilta, eikä tuulilasin takana viima enää kiusannut kyytiläisiä – nousihan vauhtikin jopa kymmeneen solmuun ja hiukan ylikin.

Yöpyminenkin onnistui veneessä, jos penkkien selkänojat sai taitettua ja kuomun viritettyä avotilan ylle. Toinen mahdollisuus oli kaivaa teltta esiin kannen alta ja pystyttää se saareen.

Tuulilasillisten retkiveneiden avulla saaristo aukesi muillekin kuin vain salonkiveneillään ajeleville herroille ja heidän daameilleen.

Pentalla vesille

Electrolux-vene saattaa tuntua nimenä hieman vieraalta. Alkujaan venemalli tunnettiinkin paremmin Penta-veneenä.

Tuulilasilliset retkiveneet kehittyivät samalla kuin niitä vauhdittavat perämoottoritkin. Petterssonin ensimmäiset tuulilasiveneet oli suunniteltu vielä sisämoottorilla käytettäviksi, mutta perämottorin myötä veneeseen saatiin enemmän tilaa. Perämoottorin ansiosta venetyypin suosio ”räjähti”.

Monet suunnittelijat ja veneveistäjät tekivät omia versioitaan näistä retkiveneistä. Nimitykset vaihtelivat, ne olivat joko camping- tai pasbåtar, joista jälkimmäinen oikeastaan oli ainakin vielä 1920-luvulla tarkoittanut paremminkin nopeakulkuista, 6-7 metrin pituista tuulilasillista avovenettä. Yleensä niissä oli ollut sisämoottori. Retkiveneitä ne kuitenkin olivat ja termi laajeni kattamaan isomman joukon myös yhtä kokoluokkaa pienempiä perämoottoriveneitä.

Archimedes-Penta oli luonteva valinta veneeseen ja sen myötä Petterssonin venettä alettiin kutsua Penta-veneeksi.

B-sarjan moottorit, jotka Archimedes esitteli vuonna 1934, osoittautuivat sopiviksi näihin viisimetrisiin retkiveneisiin. Varsinkin B-22 ja siitä kehitetty B-23 nostivat merkin maailman huipulle.

Varsinkin B-23 nousi suosion huipulle. Vakiomoottori antoi noin 20 hevosvoimaa ja jos sattui tuntemaan kilpaveneilijöitä, sai helposti apua tehomäärän kasvattamiseen yli 30 hevosvoiman lukemiin. Sillä teholla ehti jo hyvin illaksi kotiin.

Archimedes B-23 oli kohtuullisen tehokas moottori 5-metriseen retkiveneeseen.

Sarjatuotanto käyntiin

Vuonna 1936 Penta esitteli oman Penta-veneensä. Senkin oli suunnitellut CG Pettersson. Moottorina oli vielä Pentan U-21, joka sai veneen kulkemaan vajaat seitsemän solmua. Tukka ei siis vielä siinä vauhdissa pahemmin hulmunnut, mutta Pentan silloisella tehokkaimmalla V-2 moottorilla vene alkoi kulkea jo yli kymmentä solmua.

Venetyypin kehittely jatkui ja Pettersson piirsi ”saaristoveneen” sekä kuusimetrisen ”Penta Camping-veneen” vuonna 1937. Niiden lisäksi syntyi vielä 5,5 metriä pitkä ”Penta sportbåt”, jonka urheilullisuutta voitaneen vain arvailla, kun campingvenekin nousi vahvimman moottorinsa kanssa ainoastaan 11 solmun huippunopeuteen.

Veneitä tehtiin sarjatuotantona ja varastoon. Asiakas ei juurikaan joutunut siis odottelemaan venettään, kun idea sen hankkimisesta tuli mieleen ja into oli vielä korkealla. Vesille pääsi vaikka jo samana päivänä.

Petterssonin 1920-luvun lopulla piirtämällä veneellä ajettiin pienin muutoksin seuraavat kolme vuosikymmentä, ja vähän kauemminkin.

Yrityskaupalla nimi uusiksi

Nykyään kodinkoneistaan paremmin tunnettu Electrolux tuli kuvaan mukaan vasta 1940-luvulla. Yhteistyötä oli tehty jo 1939 lähtien ja se osti Archimedeksen tehtaan vuonna 1941.

Pentan moottoreista Electrolux otti vastuun muutamaa vuotta myöhemmin.

Retkiveneiden valmistus jatkui ja veneet kulkivat edelleen Archimedes-Penta -nimellä, mutta kansan suussa nimihirviö lyheni Electrolux-veneeksi.

Nimimuutos toi venetyypin mittoihin muutoksia. Pettersson piirsi 1940-luvulla hieman lyhyempiä, mutta samalla myös leveämpiä retkiveneitä.

Electrolux alkoi käyttää enemmän myös muita suunnittelijoita, jotka piirsivät venetyyppille omia linjojaan ja yksityiskohtia, mutta veneen perusidea säilyi.

Tuulilasin lisäksi retkiveneissä oli ohjaamon sivuilla ikkunalliset sivusarjat, jotka laskivat alaspäin perää kohti. Ne antoivat matkustajille lisäsuojaa roiskeilta esimerkiksi sivuvastaiseen ajettaessa. Kaarevat linjat muokkautuivat myöhemmin kulmikkaammiksi ja myöhemmin alettiin ohjaamon päälle rakentaa kovia kattoja, jolloin olikin jo syntynyt uudentyyppinen retkivene, HT- eli hardtop-vene.

 

Perälautoja moottoreille

Electrolux oli siinä mielessä edelläkävijä jo 1940-luvulla, että se päätti tarjota kuluttajille valmiita paketteja. Yrityksen oma vene ja oma moottori oli niputettu jo kaupantekohetkellä yhteen.

Hinnaltaan venepaketeista saatiin niin edullisia, että tavallisetkin työssä käyvät ihmiset saivat niitä ostettua.

Alihankkijoina käytettiin pieniä veneveistämöitä ja veneitä rakennettiin Electroluxille muun muassa Söderköpingissä, Norrtäljessä, Västervikissä ja Östhammarissa. Kun iso yritys laittoi pienelle valmistajalle reippaan kokoisen tilauskirjeen, pystyi se samalla sanelemaan veneelle hinnan jo valmiiksi.

Myös isommat venevalmistajat, kuten Storebro, tekivät joutessaan veneitä Electroluxille. Sen tekemissä veneissä oli yleensä 11 lautaparin limisaumainen runko tammikaarilla.

Parhaimmillaan Electroluxbåteneita valmistettiin ja myytiin yli 1 000 venettä vuosittain, mikä oli tuohon aikaan iso luku yhden venevalmistajan osalta. Kilpailijoitakin nimittäin oli.

Pentaveneillä oli markkinoita Ruotsin ulkopuolellakin ja niitä myytiin myös Suomessa.

Täällä veneveistämöissä alkoi nopeasti syntyä omiakin retkiveneitä. Pohjoismainen hyvinvointi alkoi sotien jälkeen tuntua myös suomalaisten taloudessa ja vesistöjen äärellä kysyntää niille oli valtavasti.

Storebro valmisti sarjatuotantona kolmea”Electroluxvenettä”: Camping 5001, 5201 ja 5251. Numerot kertovat veneen pituuden milleinä. Leveys oli kaikissa 1,70 metriä.

Tekniset tiedot

Penta Skärgårdsbåt

Pituus 5,20 m

Leveys 1,54 m

Moottori Penta U-21

Teho 4 hv

Huippunopeus 7 solmua

Suunnittelija CG Pettersson

Lue myös nämä

X