Pääset lukemaan sivustoa tämän mainoksen jälkeen.

Jutut

Klassikko: Outboard Marine Corporation, osa 2 – Starflite

Evinruden nimi on säilynyt perämoottoreissa yli sadan vuoden ajan. Se ei ollut maailman ensimmäinen perämoottori, mutta se oli merkki, joka ensimmäisenä onnistui tekemään perämoottoreita suurelle yleisölle.

28.12.2019

TekstiJuha Virtanen

Evinrude hyödynsi avaruutta ja ennätyksiä

Me too!, olisi Bessie Evinrude ehkä halunnut huudahtaa usein, kun miehensä Ole patsasteli julkisuudessa ”perämoottorien isänä”.

Kyllä äitiäkin tarvittiin. Miehen keskittyessä tekniikkaan, hoiti vaimo moottorien markkinoinnin, myynnin ja monta muutakin perheen yritystoimintaan liittyvää asiaa.Bessillä oli siis lähes yhtä suuri rooli Evinruden nimeä kantavan ensimmäisen sarjavalmisteisen perämoottorin maineen luomisessa kuin miehelläänkin.

Villi veikkaus on, että ilman Bessin ideoita, ei Evinrude olisi välttämättä päässyt viettämään taannoin 100-vuotisjuhliaan.

Historiaan on kirjattu hänen keksimänään mainos vuodelta 1909: ”Älä souda! Heitä airot pois! Käytä Evinrude-moottoria!”

Perämoottorien alkuvuosina mainoksissa usein vakuuteltiin, että ”ei näitä tarvitse pelätä”.

Evinrudella lähestymistapa oli toinen ja moottoreita mainostettiin helppokäyttöisinä, turvallisina ja huolettomina.

Joku voi vinoilla, että vuosikymmeniä myöhemmin siihen ei ehkä useinkaan yhdistetty sanaa huolettomuus…

Pelastusliiveistä ei ollut tietoakaan, kun Evinrude juhli 50-vuotista olemassaoloaan 1959. Moottorikopan muoto paljastaa alla olevan V4-moottorin.

Evarista Eltoon

Ole ja Bess Evinruden rooli heidän nimeään kantavan ”ensimmäisen” perämoottorin osalta jäi varsin lyhyeksi. Ole myi ter­veys­ongelmiensa vuoksi osuutensa yrityksestä jo niinkin varhain kuin vuonna 1913.

Muutamia vuosia myöhemmin, 1920-luvun alkupuolella, hän palasi tervehtymisensä jälkeen alalle ja perusti uuden perämoottoritehtaan. Kun oma nimi oli jo tullut myytyä ensimmäiselle firmalle, oli keksittävä uusi nimi ja syntyi Elto, joka muodostui sanoista Evinrude Light Twin Outboard.

Ole ratsasti häpeilemättä markkinoille omalla nimellään ja Elto saikin kahmittua reilun osuuden markkinoista.

Vain Johnson oli selvästi parempi kuin Ole Evinruden uusi yritys, jonka moottorit jäivät Johnsonin perävanan. Mutta kova vauhti ei riittänyt Johnsonillekaan suuren laman iskiessä 1930-luvulla. Johnsonin rahojen loppuessa Evinrude Light Twin Outbordin ja Lockwoodin perustama yhteinen moottorijätti, OMC eli Outboard Motors Corporation, vahvisti asemiaan venealalla ostamalla myynnissä olleen Johnsonin vuonna 1935.

Elto ja Evinruden alkuperäinen yritys olivat yhdistyneet jo muutamaa vuotta aikaisemmin. Ilmeisesti Evinruden uudet omistajat olivat tajunneet ettei yritys pyörisikään ilman norjalaissyntyistä perustajaansa.

Kurjuuden vuosina yhdistetyt voimat synnyttivät nopeasti yritysjätin, joka hallitsi perämoottorimarkkinoiden lisäksi pitkään myös venemarkkinoitakin. OMC:n tuotteisiin kuuluivat aikansa merkittävistä venemerkeistä muun muassa Chris-Craft ja Four Winns. Vuonna 1956 konsernin nimessä ollut Motors vaihtuikin Marineksi, joka kuvasi paremmin konsernin laajaa tuotevalikoimaa.

Kuiskaavaa voimaa

OMC alkoi kehittää 1950-luvun lopulla uutta kaksitahtista 50 hevosvoiman V4-mootto­ria, jonka suunnitteluun oli yhdistetty konsernin kaikkien kolmen moottorimerkin voimat.

Vuonna 1959, Evinruden täyttäessä 50 vuotta, merkin alla oli kuudessa eri teholuokassa kaikkiaan 16 eri mallia. Evinruden moottorit kattoivat tehoalueen 3–50 hevosvoimaa, joten sopiva ulkolaitamoottori oli löydettävissä lähes kaikkiin tuon aikakauden veneisiin.

Moottorit olivat kaksisylinterisiä, lukuun ottamatta 50 hv moottoria, joka oli V4-moottori. Perusmoottorit oli tarkoitettu veneisiin, joiden perälaudan korkeus oli 40 senttiä, mutta tarjolla oli myös pitkä riki, joka oli viisi tuumaa eli noin 12,5 senttiä vakiota pitempi.

Eas-A-Matic-käynnistyslaitteen soikean muodon avulla vedon ajoitus saatiin osumaan kohdalleen ja moottoreiden luvattiin olevan sen ansiosta kevyet käynnistää. Tehokkaimman version sai myös sähköstartilla.

Evinrude kehui myös pistäneensä moottoriensa käyntiäänen pulloon ja pullon korkin kiinni. Whispering Power – kuiskaava voima oli ilmaisu, jolla kuvattiin niiden käyntiääntä.Oy Maritim Ab:n hinnastossa vuonna 1959 maksoi pienin, kolmen hevosvoiman Lightwin 78 000 silloista vanhaa markkaa.Suurimmasta, 50 hevosvoiman käsikäynnisteisestä Four Fiftystä joutui maksamaan peräti 375 000 markkaa.Kallein versio 50 hv moottorista oli sähkökäynnisteinen Starflite, jonka hinta Maritimilla oli 425 000 vanhaa markkaa.

Eas-A-Matic-käynnistyslaitteen soikea muoto kevensi moottorin käyntiinvetämistä.

Avaruusaikaa

Evinruden kulta-aika sijoittui monien muidenkin perämoottorivalmistajien tavoin 1950-luvun lopulta pitkälle 70-luvulle saakka. Elintaso alkoi parantua ja venemoottoreillekin oli kysyntää.

Avaruuden valloitus näkyi selkeästi kaikenlaisten teknisten vekottimien muotoilussa ja myös Evinrude viritteli asiakkaansa avaruusaikaan. Jos nyt ei sitten sen kummemmin kuin moottorikopan linjakkaalla muotoilulla tai nimeämällä moottorinsa Starfliteksi ja sen vaihteiston Jetstream Driveksi – elettiinhän sitä jet-agea eli avaruusaikaa.

Vaihteiston kerrottiin parantavan moottorin työntövoimaa peräti 50 prosenttia verrattuna perinteisiin vaihteistoihin. Mainosten mukaan se riitti peräti kahdeksan vesihiihtäjän vetämiseen yhtaikaa kunnon vauhdilla.

Hurjaa kyytiä

Evinrude Starfliten 75 hevosvoiman V4-moottorilla saavutettiin maaliskuussa 1960 Arizonan Havasu-järvellä ennätysnopeus käyttäen aivan tavallista polttoainetta ja tavallista 2-tahtiöljyä.

Kuljettajana oli Hubert Entrop, joka oli ensimmäinen amerikkalainen, joka ylitti veneellä 100 mailin nopeuden.

Evinruden kanssa hän sai Starflite Too -nimisen kolmipistehydronsa kulkemaan tyynellä järvellä 114,65 mailia tunnissa.

Totuuden nimessä on kuitenkin paljastettava, että vakiomoottorista ja polttoaineista huolimatta, kyseessä ei ollut tuotantolinjalta otettu perusmoottori. Sen alakerta, riki ja potkuri, oli muokattu kilpakäyttöön ja ennätyskoetta varten.

Haaste oli kuitenkin heitetty. Mercury onnistui rikkomaan ennätyksen myöhemmin, jonka jälkeen Evinrude otti ennätyksen takaisin.

Vuonna 1966 Starflite IV -venettä ajanut Gerry Walin onnistui tekemään Evinruden V4-moottorin kanssa nopeusennätykseksi yli 130 mailia.

Yhä omilla linjoillaan

Teknisten ratkaisujensa osalta Evinrude on jatkanut omilla poluillaan, tai väylillään, tähän päivään asti.

Aina siinä ei ole välttämättä onnistuttu täydellisesti, kuten ehkä myöhempien aikojen Ficht Ram -moottorit osoittivat.

Toisaalla tässä lehdessä esitellään merkin uusimpia moottoreita, jotka ovat tehokkaita, vähäpäästöisiä ja taloudellisia, mutta silti vieläkin kaksitahtisia moottoreita. Vaikka niiden perusta on valettu jo 110 vuotta sitten, on Evinrude osoittanut, että edelleen se elää ja potkii.

Voit lukea juttusarjan ensimmäisen osan tästä

 

Evinrude 75 Starflite III

Teho (hv/4 500 r/min) 75
Sylinteritilavuus 1 466,6 cm³
Sylinterin halkaisija (mm) 85,72
Iskun pituus (mm) 63,5
Kierrosluku 4 000-5 000 r/min
Käynnistys käsik./sähkö
Vaihteet e-v-t
Rikipituudet (cm) 40/52”
Potkuri (halk. x nousu) 10”x11”
Paino 109/98 kg
Tekniset tiedot ovat vuosimallin 1961 Evinrude Starflitesta.

 

Lue myös nämä

X