Pääset lukemaan sivustoa tämän mainoksen jälkeen.

Jutut

Klassikko: Weedo GT – Urheilullinen pieni retkivene

Kulttiveneeksi noussut Weedo GT on puhdasverinen 60-luvun tuulilasivene. Urheiluvene oli pieni mutta pippurinen. Se antoi omistajalleen enemmän, kuin äkkiä saattoi kuvitella.

31.10.2020

Tekstijuha virtanen

Kuvatvalmistajan esite

Ruotsissa on vanhojen lasikuituveneiden arvostus korkealla ja niiden parissa puuhastelusta on tullut suosittua. Nyt kunnostetaan suurella innolla samoja 1960- ja 1970-lukujen lujitemuoviveneitä, joista vielä muutamia vuosia sitten kukaan ei halunnut maksaa mitään. Omistajat eivät päässeet niistä eroon muuten kuin pyytämällä naapurin isännän ajamaan ne traktorilla romuksi. Nyt veneitä etsitään latojen ja navettojen takaa kissojen ja koirien kanssa.

Yksi kulttiveneen asemaan nousseista ruotsalaisveneistä on pieni Weedo. Se oli saanut linjansa amerikkalaiselta tuulilasiveneeltä, jota teki Glasspar Company.

Toisen tarinan mukaan Glassparin kehittymisessä Weedoksi oli vielä yksi kehitysvaihe, belgialainen FiberFleet.

Kyseinen vene oli sekin enemmän tai vähemmän monien mielestä Glassparin suora kopio. Kyseessä saattoi myös olla lisenssillä valmistettu Glasspar, jota myytiin Euroopassa eri nimellä, mutta tähän juttuun tuota ei saatu varmistettua.

Glasspar G3 oli tyypiltään niin sanottu skiboat, vesihiihtäjien vetoon sopiva urheiluvene. Se oli rungoltaan hiukan yli nelimetrinen ja noin 1,80 metriä leveä.

Veneen oli suunnitellut Bill Tritt, joka aloitti veneiden teon jo 40-luvun lopulla. 1960-luvun alussa Glasspareja tehtiin Santa Anassa Kaliforniassa.

Valmistajana hän ei ollut vähäpätöinen, eikä verstas mikään autotallipaja. Parhaimmillaan Glasspar teki lähes viidenneksen jenkkimarkkinoiden lujitemuoviveneistä.

60-luvun lopulla pohdittiin Vene-lehdessä paljonko kilo venettä maksaa. Weedo GT ei ollut halvimmasta päästä.

Pohja uusiksi

Weedossa on paljon yhteisiä ulkoisia piirteitä Glassparin kanssa, mutta se ei ole täysin sama vene. Voitaneenkin kysyä missä kulkee raja kopioinnin ja täysin omien linjojen välillä.

Kaikki alkoi kuitenkin 1960-luvun alussa, kun kaksi lentoyhtiö SAS:n lentäjää, Lennart Ebbekke ja Herman Henriksson askartelivat vanerisen kilpaveneen, jolla osallistuivat Roslagsloppetiin 1962. Syvä V-pohja ja Bertram-tyyliset nousulistat siivittivät lentäjät luokkavoittoon. Siitä alkoi pitkä menestysputki.

Kesäksi 1965 Ebbekke oli hankkinut pienen jenkkiveneen, jo edellä mainitun Glasspar G3:n.

Siitä leikattiin pohja pois ja tilalle laminoitiin oma pohjaratkaisu, joka perustui hyviksi koettuihin kokemuksiin syvästä 24-asteisesta V-pohjasta.Weedo 14 eli myöhemmin paremmin GT-mallina tunnettu vene oli syntynyt.

1. Pieneen purkkiin sai mahtumaan 5-6 sardii… siis henkeä. 2. Retkiveneessä oli yhtä paljon nukkumatilaa kuin teltassakin. 3. Uppoamattomuus oli uutta venealalla. 4. Syvä V-pohja ja nousulistat erottivat Weedon tavallisista perheveneistä.

Pokkaus vakauttaa ajoa

Molemmilla laidoilla oleva ponttonimainen pullistuma on Weedon ulkoinen tunnusmerkki. Se myös todistaa, että veneessä pienilläkin asioilla voi olla iso merkitys kokonaisuuden kannalta.

Suunnilleen veneen puolivälistä perään asti oleva ulkoneva pullistuma ei ole veneessä pelkän ulkonäön vuoksi. Sillä on myös merkitystä ajossa. Kapea vene on kiikkerä, mutta pokkaus tuo sille vauhdissa vakautta vesillä.

Tunnettu nimi taustalle

Weedo linkittyy väljästi tulkiten myös Suomeen. Flipper-veneiden isänä tunnettu venesuunnittelija ja kilpaveneilijä Sigurd Isacson hankki Weedon oikeudet ja vene sai lisää nostetta kohti kulttimainettaan. Ebbekken menestys kisoissa sai Isacsonin kiinnostumaan jo varhaisessa vaiheessa Weedosta. Hän oli itsekin mukana laminoimassa veneitä Ebbeken huvilan autotallissa.

Alalla kautta maailman tunnetun Isacsonin mukana oleminen sai monet kuvittelemaan, että hänellä oli sormensa pelissä myös Weedon suunnittelussa. Ilmeisesti niin myös oli joiltain yksityiskohdiltaan. Omissa muistelmissaan Isacson ainakin mainitsi muuttaneensa GT:n kannen ja sisustuksen enemmän mieleisekseen.

Rungon osalta hän luotti edelleen Lennart Ebbekken käsialaan. Veneet tehtiin jatkossa Isacsonin Örnbåtin verstaalla. Myöhemmin ne rakennettiin samassa Sigurd Isacson Ab:n hallissa kuin Isacsonin Flipperitkin, ennen kuin Flipperien tuotanto muutti Suomeen.

Muuttoon liittyy huvittavana yksityiskohtana perustelu, miksi Flipperit lähtivät Suomeen. Täällä oli kuulemma paljon halvempaa työvoimaa kuin Ruotsissa…

Flipperin siirtoa Suomeen edelsi myös Örnbåtin konkurssi. Weedon tekeminen kuitenkin jatkui, kun muutama konkurssifirman työntekijä jatkoi niiden tekemistä omana yrityksenään.

Weedo GT oli paljon enemmän kuin pelkkä urheiluvene. Sen markkinoinnissa Suomessakin kehuttiin ”huippuluokan kilpaveneen” soveltuvan myös perhekäyttöön.

Pienestä kaikki irti

Sisustusjärjestelyt todistivat asian: istumatilaa oli peräti kuudelle ja kuomulla katettuun avotilaan sai pedattua retkivuoteen 2 - 3 henkilölle. Harva sitä kaiketi kokeili käytännössä.

Paras ominaisuus perheveneessä oli varmasti sen uppoamattomuus. Weedo oli veneistä ensimmäinen, tai ainakin yksi ensimmäisiä, joka pysyi pinnalla vedellä täyttyneenäkin.

Suomessa Weedon veneitä myi 1960-luvun puolivälissä Oy Grönblom Ab ja myöhemmin edustajana oli muun muassa Oy HL-Trading Ab.

Kisakäyttöön SS-malli

Weedo GT sai seurakseen myös täysverisen kilpaversion. SS-mallia myytiin erityisesti kisakäyttöön ja yleensä veneen perälaudassa oli joko Penta E30 tai E50, luokasta riippuen.

Vaihtoehtoisesti moottorina oli Mercuryn 50 - 65 -hevosvoimainen.

Veneen runko oli parikymmentä senttiä kapeampi kuin GT:ssä ja painoa oli noin 70 kiloa vähemmän. Vauhtia Super Sport keräsi mittariin kymmenkunta solmua enemmän kuin ”siviilimalli”.

Kahden hengen kuormalla ja 50 hv moottorilla GT-perheveneen huippunopeudeksi luvattiin 34 solmua.

Yksi tallella Suomessa

Kisaveneitä tehtiin 1960-luvun loppupuolella vain toistakymmentä. Tarkka luku on tiettävästi 12. Suomessa on ainakin yksi Super Sport. Ilmeisesti Ruotsissa ihan kaikki SS-veneet eivät ole enää tallella.

Myöhemmin Weedolta syntyi vielä isompi kisavene, Smuggler 18, joka olisi oman tarinansa arvoinen sekin.

Ebbekken elämä, ja elämäntyö samalla, päättyi valitettavasti elokuussa 1986, kun hänen ohjaamansa kaksitasoinen taitolentokone Pitts S-2A syöksyi maahan Bålstassa.

Paljon kopioita

Vuosittain GT-Weedoja laminoitiin Ruotsissa muutama sata, joten veneiden kokonaismäärä pyörii muutamassa tuhannessa.

Tarkkojen venemäärien kertominen on lähes mahdotonta, sillä Ebbekken ja Isacsonin valmistamien veneiden lisäksi vuosien varrella Weedosta on leivottu enemmän tai vähemmän laadukkaita kopioita, joilla ei ole mitään tekemistä alkuperäisen GT:n tai SS:n kanssa.

Tekniset tiedot
Weedo GT

Pituus 4,20 m
Leveys 1,85 m
Tehosuositus 35-65 hv
Paino (ilman moottoria) 200 kg
Hinta (1969) 5 650 mk
Valmistusvuodet 1966-1973
Valmistusmaa Ruotsi

Lue myös nämä

X