Tilaa
Jutut

Kommentti: Viiden metrin veneet kahden metrin aalloissa

Ihan kaikkia sankaritarinoita vauhdikkaasta ajosta isossa aallokossa ei kannata uskoa. Veneilijä arvioi aallon helposti korkeammaksi kuin se on.

22.09.2019

TekstiIsmo Virta

Viime viikon keskiviikkona ja torstaina koeajoimme joukon suomalaisia veneitä itäisellä Suomenlahdella. Itse vertailu julkaistaan vasta alkutalvesta, joten ei keskeneräisestä sen enempää. Mutta veneellä ajosta kovassa kelissä kertyi kuitenkin roppakaupalla kokemusta.

Merellä tuuli navakasti ja vähän väliä satoi, keli oli oikeastaan aika hirveä. Kukaan täysjärkinen ei lähde reilun viiden metrin veneellä vähänkään ulommas merelle tuolla kelillä ilman erittäin hyvää syytä. Esimerkiksi kalastaminen reilusti yli kymmenen metrin tuulessa on liki mahdotonta.

Veneiden vertailukoeajoon kova keli on kuitenkin hyvä, koska aallot ja kunnon puhuri saavat aikaan eroja veneisiin, jotka tuntuvat tyynessä melko samanlaisilta. Se on arvokasta tietoa, koska joskus sää pahenee yllättäen ja tuollaiseen keliin voi joutua, vaikkei haluaisi.

Venemiesten tietotoimisto

Kovaa ajaminen isossa aallokossa on venemiesten perinteinen rehvastelun aihe. Olette varmaan kuulleet, tai vähintään lukeneet verkosta, juttuja avoveneellä kahden metrin vasta-aallokossa ylläpidetystä 25 tai 30 solmun matkavauhdista.

Just joo.

Se onnistuu varmaankin isolla Targalla tai avomerikäyttöön suunnitellulla offshore-veneellä, mutta tavallisilla avoveneillä moisista nopeuksista isossa aallokossa ei kannata haaveilla. Vaikka olisi miten kova venemies.

Tyypillinen harhan lähtösyy on arvio aallon korkeudesta. Kokenutkin veneilijä arvioi aallonkorkeuden helposti yläkanttiin. Saati rehvasteluun taipuvainen.

Keskiviikkona ja torstaina merkitsevä aallonkorkeus ihan avomerellä Suomenlahdella oli ilmatieteen laitoksen mukaan enimmillään noin 2,4 metriä ja isoimmat siis nelimetrisiä. Helsingin edustalla Suomenlinnan ulkopuolella merkitsevä aallonkorkeus oli samaan aikaan enintään 1,4 metriä. Se tarkoittaa, että suurimmat yksittäiset aallot olivat noin 2,5 metrin korkuisia.

Merkitsevä aallonkorkeus tarkoittaa keskiarvoa, joka on laskettu aaltojen suurimmasta kolmanneksesta. Aallon korkeus taas mitataan aallon pohjasta aallon harjalle. Koska aaltojen koko vaihtelee paljon, ovat suurimmat yksittäiset aallot karkeasti kaksi kertaa merkitsevän aallonkorkeuden korkuisia.

Kun puhuja kertoo ajavansa kahden metrin aallokossa, pitäisi tietää, tarkoittaako hän merkitsevää aallonkorkeutta vai suurimpia yksittäisiä aaltoja. Tai jotain ihan muuta.

Kuinka se sujui oikeasti?

Venevertailuamme ei ajettu avomerellä, mutta muutamaan paikkaan tuuli pääsi puhaltamaan avomereltä asti, siis suunnilleen niin kuin Suomenlinnan edustalla. Merkitsevä aallonkorkeus reittimme kuopppaisimmissa paikoissa oli siis oletettavasti noin 1,5 metriä ja toisaalta suurimmat yksittäiset aallot selvästi yli kaksi, ehkä 2,5 metriä. Aika hyvällä omallatunnolla voi siis sanoa, että ajoimme ajoittain yli kahden metrin aalloissa.

Miten se sujui vasta-aaltoon?

No ei ihan 30 tai 25 solmun nopeudella. Paljon hitaampia liukunopeuksia sentään pystyi niukin naukin käyttämään. Sekin tarkoitti välillä aikamoisia ilmalentoja, joiden jälkeen vauhti usein hyytyi ennen kuin potkuri sai uudestaan otteen. Keskinopeus oli jonkin matkaa toistakymmentä solmua.

Epämiellyttävää ja kuluttavaa kyytiä, niin kalustolle kuin kuskille. Omaa venettä ei moni raski tuolla tavalla rytyyttää, koska useimpia veneitä ei ole oikeasti moiseen tehty.

Myötäaaltoon nopea ajo sujuu pehmeämmin ja nykyiset veneet eivät sukella myötäaaltoon yhtä hanakasti kuin vaikkapa takavuosien Busterit. Sivuaaltoon voi tietysti ajaa kovillakin liukunopeuksilla, mutta hyvin tarkkana pitää olla.

Ja lopulta voi tietenkin kysyä, miksi kovassa kelissä pitäisi ajaa mahdollisimman kovaa, siis muuten kuin testimielessä. Sitä kannattaa miettiä.

Lue myös nämä

X