Miten syntyy vuorovesi-ilmiö?
Maapallomme valtamerillä vuorovesi-ilmiö voi poikkeuttaa veden korkeutta jopa yli metrin verran, mutta meillä Itämerellä ilmiötä hädin tuskin huomaa. Maapallon liike, Kuun ja osittain myös Auringon painovoima aiheuttavat merenpinnan korkeuden jaksottaista vaihtelua, joka on suurimmillaan Atlantin valtameren rannikkoalueilla.
Kuun vetovoima imee vettä puoleensa
Kun puhutaan vuorovesi-ilmiöstä, tarkoitetaan merenpinnan korkeuden jaksottaista vaihtelua, joka korostuu valtamerien rannikkoalueilla. Esimerkiksi Ranskan länsirannikolla ilmiö voi heilauttaa meriveden korkeutta yli 10 metriä. Erityisesti laivaliikenteelle tieto meriveden korkeuden vaihteluista on elintärkeää.
Vuorovesi-ilmiön aiheuttaa Kuun vetovoima. Sen suuruus vaihtelee eri aineiden ja sijaintien mukaan, mutta vetovoima on suurimmillaan siellä, missä Kuu on lähimpänä Maata. Sillä puolella merivesi pyrkii “kohoamaan” kohti Kuuta, jolloin syntyy paikallinen vuorovesipullistuma. Vastakkaisella puolella maapalloa painovoima puolestaan on pienempi ja sen myötä vesi karkaa kauemmas, mikä synnyttää toisen vuorovesipullistuman. Maapallolla onkin käytännössä koko ajan kiertoliikkeessä kaksi meriveden nousu- ja laskukohtaa, joita ei kuitenkaan pienillä merialueilla huomaa.
Nousu- ja laskuvesikiertoa ehtii vuorokauden sisään tapahtumaan lähes kaksi kertaa. Lasku- ja nousuveden ero on kuta kuinkin 6 tuntia ja 12 minuuttia, jolloin kahden nousuvedeilmiö toistuu noin 12,5 tunnin välein.
Auringon vaikutus pienempi
Auringon vaikutus vedenkorkeuden vaihteluihin on huomattavasti Kuuta pienempi, se on noin 1/3 (Kuu: 2/3). Auringon vetovoima on suurimmillaan uuden- ja täydenkuun aikoihin – silloin kun Aurinko ja Kuu ovat samassa linjassa maahan nähden ja niiden vetovoimat vahvistavat toinen toisiaan. Tällöin meriveden pinta voi nousta hyvinkin korkeaksi ja tulvia rannikoille ja jokisuistoihin myrskyvuoksena.
Vuorovesi-ilmiön suuruus
Vuorovesi-ilmiön voimakkuuteen vaikuttavia tekijöitä ovat meriveden virrat, merialueen suuruus ja rantaviivan muoto. Itämerellä, Mustalla merellä ja Välimerellä, jotka ovat kaikki sisämerialueita, vuorovesi-ilmiö jää hyvin pieneksi. Suurimmillaan se on Atlantin itä- ja pohjoisrannikoilla, Väli-Amerikan länsiosassa, Itä-Afrikassa ja Uuden Seelannin ympäristössä, missä vaihtelut voivat olla 10-15 metriä. Itämerellä vaihtelu jäänee alle 10 senttiin ja Suomen merialueilla vaikutuksen voi huomata lähinnä Strömman kanavalla Perniön ja Kemiön rajamailla.
Vuoroveden vaihtelua kuvastaa alla oleva kuvapari Ranskasta.
@ Pep.per / Wikimedia Commons
