Englannin kääpiöterrierit Elton ja Lipton vilistävät Moottoriveneklubin laiturilla Lauttasaaressa Helsingissä. Vieressä ui sorsa ja naapuriveneen koiraakin on tervehdittävä. Isäntä Pentti Ylä-Liedenpohja nappaa kaverukset kainaloon ja nostaa ne veneeseen.
Ylä-Liedenpohjalla on ollut koiria 1980-lopulta lähtien. Ensimmäisen veneensä hän osti vuonna 1992.
”Minulle on päivänselvä asia, että koira ostetaan venettä varten ja vene koiria varten”, Ylä-Liedenpohja sanoo.
Rodun valinnassa Ylä-Liedenpohjalle tärkeä kriteeri on koiran käsiteltävyys.
”Kääpiöterrierit kulkevat hyvin kainalossa ja ne saa helposti nostetuksi veneeseen. Esimerkiksi 40 kiloisen saksanpaimenkoiran kantaminen veneeseen ei ainakaan minulta onnistuisi tuosta vaan.”
Ylä-Liedenpohja sanoo myös arvostavansa sitä, että koira on reipas, vilkas ja kiinnostunut maailmasta.
”Sitä nämä ovat, ihan kauheasti”, hän sanoo ja nauraa.
Tasainen meno sopii koirille
Elton ja Lipton ajavat hytissä toisiaan takaa ja juoksevat pöydän ympäri. Veneessä kannella on verkot, koirat voivat peuhata myös kannella turvallisesti.
Ylä-Liedenpohja osti nykyisen Greenline 33 -veneensä viime vuoden keväällä.
”Putput-tyyppinen vene on erittäin hyvä koirille. Tällä kuljetaan hitaasti ja meno on tasaista.”
Ylä-Liedenpohjan mukaan koirilla on oltava vesilläkin mahdollisuus liikuntaan ja leikkimiseen.
”Vaikka veneeni on ihan tilava, esimerkiksi vinttikoiraa en tänne toisi, ainakaan pitemmäksi aikaa.”
Ylä-Liedenpohjan mukaan koiran ensimmäinen veneretki voi ratkaista sen, tuleeko lemmikistä vesillä liikkujaa. Jos koira säikähtää esimerkiksi kovaa merenkäyntiä, sille voi jäädä veneilystä ikävä tunne, josta on vaikea oppia pois.
Eltonin ollessa pieni Ylä-Liedenpohjalla oli nopea vene.
”Kun se paukutti, Elton oli aluksi selvästi kauhuissaan. Se vapisi, meni piiloon ja rupesi nukkumaan. Nukkuminen on koirille usein pakotie pelottavasta tilanteesta. Onneksi Eltonille ei jäänyt traumaa ja se tottui veneessä olemiseen.”
Parasta olisi kokeilla pienin askelin, kuinka koira reagoi veneilyyn.
”Toiset eivät kerta kaikkiaan opi ikinä pitämään veneilystä. Mutta useimmat alkavat viihtyä, kunhan niille annetaan aikaa totutella uuteen tilanteeseen. Koirat ovat sopeutuvaisia.”
Pentti Ylä-Liedenpohjalle koirat ovat perheenjäseniä. Ilman niitä hän ei haluaisi lomailla.
Tärkeintä yhdessä oleminen
Vaikka veneilyssä voi olla stressaavia asioita koirille, Ylä-Liedenpohjan mukaan vastapainona on mukavia juttuja, esimerkiksi se, että pääsee saariin. Siitäkin huolimatta, että lemmikkieläimet on ehdottomasti pidettävä kiinni saaristossa.
”Tärkeintä kaikesta on kuitenkin yhdessä oleminen. Veneellä siihen on aikaa enemmän kuin kiireisenä arkena kotona. Koiratkin nauttivat siitä.”
Lemmikkien hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että veneessä tehdään suurin piirtein samat jutut kuin kotonakin.
”Koirat rakastavat rutiineja ja niistä kannattaa pitää kiinni. Meillä on samat ruoka-ajat ja ruuat kuin kotonakin.”
Venematkat suunnitellaan niin, että koirat pääsevät asioilleen silloin kun pitää. Ylä-Liedenpohjan mukaan muutaman tunnin ajomatka on sopiva koirille ja tuskin moni ihminenkään sen pitempään haluaisi kerrallaan matkustaa.
Ajon aikana koirat yleensä vetävät henkeä. Lipton tulee kapteenin viereen ja nukahtaa. Elton torkkuu sohvalla ja tarkkailee sieltä.
Rantautuessa on hyvä pitää koirat sananmukaisesti poissa jaloista. Ne suljetaan siksi aikaa kajuuttaan.
”Jos on köysissä ja tulee vähänkin hössäkkää, lahkeessa roikkuva koira on turvallisuusriski.”
Satamissa Ylä-Liedenpohjan koirat eivät ole koskaan joutuneet kahnauksiin naapuriveneissä olevien lemmikkien kanssa.
”Ne ilmoittelevat toisilleen toki, että teidät on nähty ja tämä on meidän reviiri, mutta ei muuta.”
Ylä-Liedenpohjan mukaan kääpiöterriereiden kanssa liikkuminen on helppoa myös siksi, että ihmiset harvoin pelkäävät pieniä koiria.
Koira yli laidan!
Verkoista huolimatta Ylä-Liedenpohjan mukaan veteen tippumisilta ei voi välttyä. Parasta on opettaa koira molskahtamaan hallitusti. Lipton kastettiin tarkoituksella mereen viime keväänä.
”Ainakin minun koirani pelästyvät niin paljon kylmää vettä, että ne oppivat kerrasta varomaan kannelta putoamista. Kokemukseni mukaan ikävä ja märkä kokemus pysyy koirien muistissa ainakin vuoden”, Ylä-Liedenpohja sanoo.
Vahinkoja voi silti sattua. Ylä-Liedenpohjan koirilla on veneessä aina kaulapanta, josta ne saa keksillä ongituksi vedestä.
Ylä-Liedenpohja kertoo kuitenkin hypänneensä monia kertoja mereen tipahtaneen koiran perässä.
”Siinä ei ehdi ajatella taskussa olevaa kännykkää tai lompakkoa, koska pelästyy niin paljon. Yleensä se on ylireagointia, eihän koira noin vain uppoa.”
Satama-altaissa voi tulla todellisia vaaratilanteita, koska koirat eivät pääse niissä ylös maihin. Tikapuut eivät koiria auta.
Kerran Ylä-Liedenpohjan koira putosi satamassa Aurajokeen. Se lähti uimaan paniikissa veneestä poispäin. Joessa on virtauksia ja sieltä on koiran vaikea kivuta maihin.
”Onneksi kuulimme molskahduksen. Yksi seurueestamme sukelsi vaatteet päällä jokeen ja sai koiran pelastetuksi.”
Ylä-Liedenpohjalle erityisen rakkaita hetkiä koirien kanssa veneillessä ovat varhaiset kesäaamut.
”Ilman koiraa tuskin tulisin lähteneeksi kuudelta aamulla kävelylle saareen. Mutta kun sinne menee, se on ihanaa. Aurinko on juuri noussut, linnut laulavat, luonto tulee lähelle.”
Ylä-Liedenpohjalle ei tulisi mieleenkään veneillä ilman koiriaan.
”Koirat ovat perheenjäseniä ja totta kai ne otetaan mukaan. Jos ne jätettäisiin kotiin, ne kärsisivät eroahdistuksesta.”
Hytin sohvalta kuuluu hentoinen duettokuorsaus. Touhuaminen vaatii veronsa.
