Pääset lukemaan sivustoa tämän mainoksen jälkeen.

Jutut

Loppukesä on ukkosten ja trombien kulta-aikaa

Loppukesä on ukkosten ja trombien parasta aikaa. Kun Suomen manneralueet viilenevät syksyä kohden, ovat merialueet, saaret ja rannikot vielä lämpimiä. Elokuussa ukkoset lisääntyvät lämpimän meren yllä.

21.08.2020

Tekstimarkus mäntykannas

Kuvat123RF, Kari Santala/Otavamedia

Ukkoskausi on Suomessa melko lyhyt. Ukkospilvet vaativat syntyäkseen runsaasti kosteutta, lämpöä ja ilmakehän pystysuuntaisia lämpötilaeroja.

Ukkospilvi pääsee syntymään, jos maanpinta on ylempiä ilmakerroksia lämpimämpi, ilmakehään syntyy nousevia ilmavirtauksia ja vesihöyryä on niin paljon, että siitä tiivistyy pilviä ja pisaroita.

Salamointia syntyy, jos pilvet kasvavat riittävän korkeiksi ja pilvien sisässä jääkiteet tai rakeet hankaavat toisiaan ja synnyttävät pilven sisälle varauseroja. Salamaniskun tehtävänä on purkaa pilven sisään syntyvät varauserot.

Suomessa ukkoskausi alkaa toukokuussa ja päättyy syyskuuhun. Muinakin vuodenaikoina voi ukkostaa, olen nähnyt välähdyksen muutaman sakean lumipyrynkin yhteydessä.

Mantereen yllä salamoi eniten heinäkuussa, merialueilla elokuussa.

Loppukesän rajuilmat

Voimakkaat ukonilmat osuvat sisämaahan yleensä kesä-heinäkuussa, mutta rannikoilla ja merellä niitä nähdään loppukesästä – silloin kun meri on lämmin. Ukkospilvi ei synny kylmän meren yllä, koska kylmyys torppaa pilven kehitykselle tärkeät nousuliikkeet. Kun meri lämpenee ja ylempi ilmakehä kylmenee, on ukkosella hyvä kasvualusta.

Edellinen hurja ukonilma koettiin Suomenlahdella 12. elokuuta vuonna 2017, kun Kiira-rajuilma liikkui liki junan nopeudella Pohjois-Itämereltä kohti etelärannikkoa. Myös monet muut kovat ukkosmyräkät saapuvat etelärannikolle ja -saaristoon Baltian suunnalta.

Loppukesän ukkoskuurojen yhteydessä voi nähdä myös näyttäviä ilmanpyörteitä: vedenpäällisiä trombeja eli vesipatsaita. Vesipatsaatkin ovat Suomen merialueilla yleisimmillään elokuussa

Älä lähesty vesipatsasta!

Mitä sitten pitää tehdä, jos vesipatsaan näkee veneillessä?

Vesipatsasta ei pidä lähestyä, koska tuuli voi sen ympäristössä pauhata hirmumyrskyn voimakkuudella. Hyvä uutinen on, että trombia ehtii yleensä hyvin karkuun. Ne ovat harvoin pitkäikäisiä ja kuolevat yleensä rantautuessaan.

Jos Suomen lähettyville parkkeeraa matalapaineen sola ja jos tuuli on melko heikkoa tai kohtalaista, voi vesipatsaita syntyä kuuropilvien yhteyteen. Yleensä niidenkin synty vaatii pystysuuntaisia lämpötilaeroja: lämmin meri ja nopeasti kor-
keuden mukana laskeva lämpötila voi laukaista ilmanpyörteen.

Tutkakuvista ei voi juuri päätellä, missä vesipatsaita syntyy, mutta niistä voi tarkkailla ukkoskuurojen liikettä. Joskus tosin olen myös kuullut vesipatsaista, joita on syntynyt poutapilvien yhteyteen. Aina trombeihin ei liity sadetta.

Lue myös nämä

X