Jutut

Merimiestaidot: Veneen liputus hallintaan

Merellinen liputuskäytäntö on kansainvälistä ja samanlaista kaiken kokoisilla aluksilla. Se on osa hyvää merimiestapaa ja sitä noudatetaan niin merellä kuin järvilläkin. Välillä on syytä kerrata sen pääkohdat.

01.04.2019

TekstiLauri Touri

KuvatJuha Virtanen

Merilain mukaan vene saa käyttää Suomen lippua, kun se on yli 60-prosenttisesti suomalaisessa omistuksessa. EU:n ja Euroopan talousalueen maiden kansalaisilla on kuitenkin mahdollisuus saada anomuksesta lupa Suomen lipun käyttöön veneessään. Lippu on joko Suomen kansallislippu tai veneseuralippu, jota voivat käyttää veneseuran rekisterissä olevat veneet, joissa on venetodistus.

Veneseuralippu on kansallistunnuksena yhtä arvokas kuin kansallislippukin, joten molemmat liput ansaitsevat arvolleen sopivan kohtelun ja niiden tulee luonnollisesti olla ehjiä ja puhtaita.

Lipun paikka

Perälipun yleisin paikka on veneen perässä oleva lipputanko. Perätangon käytön esteenä voivat olla joko lipun jatkuva likaantuminen veneen pakokaasuista tai veneen korkea kansirakennelma, jonka aiheuttamat pyörteet saavat kulussa lipun kiertymään tankonsa ympäri ja estävät näin lipun tärkeimmän tehtävän – näkymisen.

Likaantumisesta selviää säännöllisellä pesemisellä, mutta useimmissa venetyypeissä on toinenkin ratkaisu mahdollinen.

Lippua voi pitää merenkulkumaston kahvelissa, jossa se pysyy puhtaana ja pääsee liehumaan vapaasti kaikissa tilanteissa. Jos mastossa ei ole kahvelia, sen voi helposti tehdä siihen itse vaikkapa osana veneen kevätkunnostusta.

Vapaasti veneen perässä tai kahvelissa liehuva Suomen kansallislippu tai veneseuralippu voi tuntua arkipäiväiseltä, mutta se on kuitenkin isänmaamme kaikkein arvokkain tunnus.

Liputusajat

Kiinnitetyssä veneessä (laiturissa, poijussa ja ankkurissa) noudatetaan samoja liputusaikoja kuin maissa.

Perälippu nostetaan kello 08.00 ja lasketaan auringon laskiessa – viimeistään kello 21.

Kun satamassa lähdetään maihin syömään, eikä ole varmaa, että palataan veneelle ennen iltayhdeksää, on syytä laskea lippu jo veneestä poistuttaessa.

Juhannus on poikkeus. Aattoiltana ei lippua lasketa lainkaan. Jos veneessä on riittävän korkea masto ja viestiliput, voi kello 18 nostaa juhlaliputuksen. Perälippu ja mahdollinen juhlaliputus lasketaan vasta juhannuspäivän iltana yhdeksältä.

Kun vene on kulussa lippu liehuu aina, myös yöllä.

Kohteliaisuuslippu

Kun vene on ulkomaan aluevesillä tai satamassa, kuuluu hyvään käytökseen nostaa kyseisen maan pienoislippu ns. kohteliaisuuslipuksi. Jos veneessä on masto jossa on saalinki, on lipun paikka oikeanpuoleisessa saalingissa. Viirit siirretään vasempaan saalinkiin.

Jos saalinkia ei ole, voi lippua pitää esimerkiksi ohjaamon katolla olevassa pienoistangossa.

Lähes kaikki veneet käyttävät kohteliaisuuslippua ulkomaan satamissa, mutta vain harvoissa se lasketaan yöksi silloin kun perälippukin. Se on kuitenkin pienestä koostaan huolimatta isäntämaan kansallislippu, jolle kuuluu sama kohtelu kuin omallekin lipulle.

Viirit

Veneessä voi pitää sellaisia viirejä, joihin sen kippari on oikeutettu. Niiden paikka on maston oikeanpuoleisessa saalingissa tai pienen maston huipussa.

Yksityiskohtaiset ohjeet viirien paikoista ja järjestyksestä sekä esimerkiksi juhlaliputuksesta ja suruliputuksesta ovat Suomen Purjehdus ja Veneily ry:n Lippukomitean laatimassa Liputusohjeessa. 

Lue myös nämä

X