Nyt elämme sitä aikaa vuodesta, kun merituuli alkaa viritä. Olet varmasti huomannutkin jo, kuinka voimakkaasti aurinko lämmittää mantereella maanpintaa ja sen yläpuolella oleva ilmakerroskin lämpenee. Tämä lämmin ilma nousee ylöspäin ilmakehässä ja rannikoilla tilalle virtaa kylmää meri-ilmaa. Syntyy kiertoliike, jota kutsutaan merituuleksi.
Merituuli ei kuitenkaan pääse syntymään pilvisinä päivinä, sillä sen syntymekanismin mahdollistava auringonpaiste sekä mantereen ja meren välinen lämpötilaero puuttuvat. Tällöin rannikkokaistaleella, ehkä merelläkin, on lähes samoja lämpötiloja kuin mantereella. Aurinkoisessa säässä manner on huomattavasti merta lämpimämpi pitkälle kesään saakka.
Toinen tilanne, jolloin merituuli ei pääse syntymään, liittyy tuulen voimakkuuteen. Jos jo aamulla perusvirtaus on yli 10 m/s, ei merituuli todennäköisesti synny tai se voi ajautua heikompana sisämaahan.
Merituuli kannattaa huomioida erityisesti purjehtimaan lähtiessä, sillä se voi vaikeuttaa rannalta avomerelle lähtemistä, tai päinvastoin helpottaa rantautumista iltapäivällä. Merituulen vastakohta on maatuuli, joka viriää iltaisin. Sitäkin monet merellä liikkujat ovat kautta aikojen pyrkineet hyödyntämään merelle lähtiessä. Maatuuli on lähtökohtaisesti harvinaisempi ja heikompi kuin merituuli.
Hyvänä nyrkkisääntönä on se, että merituuli on voimakkaimmillaan heti sen jälkeen, kun aurinko on korkeimmillaan kesäaikana puolenpäivän jälkeen. Sen nopeus on tyypillisesti 5-10 m/s ja vaikutukset voivat esimerkiksi Uudellamaalla yltää 30-40 kilometriä sisämaahan päin.
Lähiaikoina meillä on luvassa pohjoistuulta ja melko pilvistä säätä, joten merituuli tuskin pääsee syntymään. Seuraavat aurinkoiset ja lämpöisemmät päivät voivat sen kuitenkin taas laukaista.
Kattavampi teksti merituulen synnystä on luvassa Kipparin toukokuun printtilehdessä.
