Ruoho vihertää etelässä vielä tammikuun kynnyksellä, eikä pysyvästä lumipeitteestä tai talvesta ole tietoakaan. Terminen talvi katsotaan alkaneeksi, kun vuorokauden keskilämpötila tippuu pysyvästi pakkasen puolelle. Näin käy yleensä maan eteläosassa marraskuun loppupuolella tai joulukuun alussa. Uudellamaalla, Varsinais-Suomessa ja Satakunnan rantakaistaleella terminen talvi on jo yli kuukauden myöhässä.
Euroopan ja Suomenkin säätyypin määrittelevät laajan mittakaavan yläilmakehän virtaukset. On ratkaisevaa, mistä päin meillä tuulee: länsituulet tuovat lämmintä ja kosteaa ilmaa, itävirtaukset puolestaan mantereista eli kuivaa ja kylmää. Pohjoista pallonpuoliskoa kiertää talviaikana noin 10 kilometrin korkeudella nk. polaaripyörre, joka syntyy, kun napa-alue kylmenee talvisin säteilyjäähtymisen seurauksena. Mitä tiivimpi tämä yläilmakehän pyörre on ja mitä voimakkaammin sen ympäristössä tuulee lännestä kohti itää, sen todennäköisemmin sää on meillä nopeasti vaihtelevaa ja lauhaa – kuten nytkin.
Tiivis polaaripyörre kätkee sisäpuolelleen kylmän arktisen ilman, mutta jos pyörre syystä tai toisesta heikkenee, pääsee napa-alueen kylmää ilmaa valumaan eteläisemmille leveysasteille. Polaaripyörteen on ennustettu pysyvän tiiviinä koko tammikuun alkupuoliskon, mikä tarkoittaa sitä, että tavanomaista lämpimämmän sään todennäköisyys pysyy meillä suurehkona.
Suursäätila on nyt ikään kuin lukkiutunut Euroopan yllä sellaiseksi, että länsi ja pohjoinen ovat hyvin lämpimiä, kun taas Balkanilla ja itäisellä Välimerellä on talvista. Niin kauan kuin länsivirtaukset pysyvät meillä voimakkaina ja tuuli käy lämpimältä Atlantin valtamereltä, pysyvää talvea ei ole näköpiirissä etelään. Forecan etusivulle päivittyvä pitkän ajan ennuste kertoo, miltä tammikuun sää näyttää lämpötilojen ja sademäärien puolesta.
Talven tuloa lykkää rannikoilla ja etelässä länsivirtausten lisäksi myös laajalti sulana oleva Itämeri. Se luovuttaa lämpöä ja pitää rantaviivan sisämaata selvästi lämpöisempänä. Sateetkin tulevat meren yllä ja rannikoilla herkemmin vetenä, kun sulan meren lämmittävä vaikutus tunkeutuu ilmakehään.
