Pääset lukemaan sivustoa tämän mainoksen jälkeen.

Jutut

Nissen aarteita: Lockwood sähköisti perämoottorien markkinat

OMC on monille tuttu kirjainlyhenne perämoottorien maailmasta. Sekin on monille tuttua, että Elto, Evinrude ja myöhemmin kuvaan tullut Johnson ovat tuon Outboard Motors Corporationin merkkejä. Niistä kaksi viimeksimainittua ovat eläneet näihin päiviin asti.

01.07.2021

TekstiKipparin toimitus

Useimmat eivät kuitenkaan todennäköisesti tiedä sitä, että myös sellainen merkki kuin Lockwood on kuulunut joukkoon, jo ennen Johnsonia.

Jacksonissa Michiganissa toiminut pieni perämoottorivalmistaja ei ollut viime vuosisadan alkupuolella vielä Yhdysvalloissa kovin merkittävä vaikuttaja, vaikka tekikin perämoottoreita vuodesta 1914 lähtien. Sitä ennen se oli valmistanut vähän kaikenlaista, sytytystulpista polkupyöriin.

Joskus 1920-luvun lopulla yritys alkoi saavuttaa mainetta. Sitä kasvatti menestys venekisoissa ja suosikkimalleiksi nousivat varsinkin Lockwood Ace ja Chief vuoden 1928 paikkeilla.

Omat rahkeet eivät tuntuneet riittävän kovin pitkälle, joten yritys sulautui yhteen Elton ja Evinruden kanssa 1929. Niitä ei ollut kiinnostanut niinkään Lockwoodin perämoottorit kuin yrityksen pääinsinööri Finn T. Irgins (1897–1977), jonka ammattitaidolla oli kysyntää.

Irgins oli ensin työskennellyt Johnson Motorsin palveluksessa 1920-luvun alussa ja Lockwoodilla vuodesta 1925 lähtien. Jatkossa hänen vaikutuksensa OMC:n koneiden kehityksessä oli nähtävissä aina vuoteen 1969 saakka, jolloin Irgins jäi eläkkeelle.

Suomessa Lockwoodeja nähtiin varsin pian. Maahantuojana oli silloin Autola-niminen yritys.

Sähköstartilla varustettu Lockwood Chief oli 14-hevosvoimainen ja sitä tehtiin ainakin vuoteen 1931 saakka. Autolan maahantuomia koneita löytyy myös Suomesta.

Electric Starting Chief

Lockwoodin maineen loi muun muassa Lockwood Chief, joka oli 14 hevosvoiman perämoottori. Se kiersi 4 500 kierrosta minuutissa ja sylinteritilavuus oli 320 kuutiosenttiä. Koneita tehtiin ainakin vuosina 1929–31.

Vuonna 1931 Lockwoodin tarina itsenäisenä  omana merkkinä päättyi lopullisesti.

Sitä ennen Lockwood vei kuitenkin perämoottorien käyttäjät aikaan, jolloin voitiin unohtaa vanhat ”kahvimyllyjen” nuppikäynnistykset ja myös seuraava kehitysvaihe eli narukäynnistys.

Lockwoodin saattoi valita lisämaksusta sähkökäynnistyslaitteella. Moottorilla oli komea nimi: Lockwood Silent Electric Chief. Vuosi oli 1930 – vain vuosi ennen lopullista merkin upottamista.

Silent sana tuli siitä, että moottorin pakokaasut johdettiin alas veteen ja kone oli kilpailijoihinsa nähden varsin hiljainen. Mutta starttimoottori oli se varsinainen uusi hienous, joka oli kehitelty helpottamaan veneilijän elämää.

Sähkökäynnistys oli tuotannossa vuodesta 1930 aina vuoteen 1941 asti – ei tosin enää Lockwoodin nimellä, vaan Evinruden koneissa. Myyntiluetteloissa Evinruden sähköstartti mainitaan 1933.

Todennäköisesti joillain muillakin valmistajilla on täytynyt olla omat versionsa sähkökäynnistyksestä, jos ei sarjatuotannossa niin ainakin kokeiltavana.

Lockwoodin ja myöhemmin Evinruden perämoottoreissa käynnistysmoottorin ja laturin muodostama paketti asennettiin yleensä vauhtipyörän paikalle, jolloin laitteen roottori toimi vauhtipyöränä.

Lataus samassa

Käynnistys vaati tietysti sähköä. Akkujen varaus olisi riittänyt vain muutamiin käynnistyksiin, joten sitä oli jotenkin myös tuotettava ajon aikana. Lockwoodin ja sen jälkeen myös monien muiden tuon ajan koneiden startti  toimi samalla laturina.

Laite toimi käynnistysmoottorin tapaan aina noin tuhanteen kierrokseen saakka. Kun moottorin käyntinopeus ylitti tuon rajan, alkoi laite ladata akkua.

Dynamon ja startin yhdistelmiä, ”dynastartteja”, on vielä tänäkin päivänä käytössä vanhoissa venemoottoreissa. Laite on tuttu monille vanhojen Wickströmien ja Volvo Pentojen omistajille. Tunnettuja laitevalmistajia ovat olleet Bosch, ZF Sachs ja Rotax, vain muutamia mainitaksemme.

Perä- ja sisämoottorien lisäksi laturin ja startin yhdistelmiä on käytetty myös moottoripyörissä.

Lama puraisi

Mutta miksi niinkin hieno kehitysaskel perämoottorin historiassa kuin sähkökäynnistys katosi kuvasta lähes kahdeksi vuosikymmeneksi?

Syitä on todennäköisesti enemmän kuin yksi.

Luotettavuus ei ilmeisesti sinänsä ollut suuri ongelma, mutta esimerkiksi starttilaitteiden aiheuttama painonlisäys perämoottoreihin oli melkoinen.

Tärkein syy lienee kuitenkin yleismaailmallinen lama, joka koetteli varsinkin Yhdysvaltoja. Ihmisillä oli tärkeämpääkin ajateltavaa ja sähkökäynnistys oli lisävaruste, joka oli heille yksinkertaisesti liian kallis.

Toinen maailmansota keskeytti sen jälkeen vielä lähes täydellisesti perämoottorien kaikkinaisen kehittämisen muutamaksi vuodeksi.

Sodan jälkeen taas oli pulaa kaikesta, joten sähkökäynnistys tuli perämoottoreihin vasta 1950- luvun puolivälin paikkeilla ja silloin hieman toisessa muodossaan.

Keskipakoisvoima hoiti jäähdytyksen ilman erillistä vesipumppua. Edessä olevien pienten reikien kautta kone imi jäähdytysveden sisään. Vesi poistui potkurin pyöriessä potkurin aukoista.

Keskipakoisjäähdytys

Lockwoodin yhteydessä voidaan ottaa esiin myös toinen tuon koneen pienistä erikoisuuksista. Moottorissa oli keskipakoisjäähdytys.

Kulmavaihteen etuosassa on pieniä reikiä, joista vesi menee jäähdytyskanaviin. Veden poistuu potkurin pyöriessä potkurissa olevien aukkojen kautta, jolloin keskipakoisvoiman vaikutuksesta veden kierto on hoidettu
automaattisesti ilman erillistä vesipumppua.

Tyhjäkäynnillä konetta ei siis kannattanut käyttää kovin pitkiä aikoja kiinnileikkautumisvaaran takia.

Juttu on julkaistu Kipparissa 5/2003.

 

 

Lue myös nämä

X