Tilaa
Jutut

Nissen aarteita: Maailmanennätysmoottori Ruotsista – Crescent CS

Ruotsalaiset olivat vahvasti mukana perämoottorien historiassa 1900-luvun alkupuoliskolta lähtien. Tuota mukanaoloa kesti liki 70 vuotta. Viimeinen ruotsalainen perämoottori valmistui Volvo Pentan tehtaalla 1970-luvun lopussa.

25.05.2019

Tekstija kuvat Juha Virtanen

Nissen aarteistosta kaivettiin tällä kertaa esille länsinaapuriemme pienoinen ylpeydenaihe, Crescent CS, jonka perämoottorimuseon yhteistyökumppani ja tekninen avustaja Kaj G. Hagman on restauroinut lähes koneen 1960-luvun kultaaikojen kuntoon. Crescent CS on puhtaasti kilpamoottori.

Haastajana 1960-luvulle

Saksalainen König hallitsi kilparatoja 1950-luvulta lähtien. König oli puhtaasti kilpakoneeksi suunniteltu ja rakennettu, kun taas muiden moottorit olivat enemmän tai vähemmän tavallisista  tuotantomoottoreista viriteltyjä.

Ruotsalaiset vastasivat saksalaishaasteeseen vuosikymmenen lopulla, silloinkin tosin saksalaisin opein. Crescent oli jo pitkään hakenut sieltä sekä tietoa että taitoa. Saksalainen Hans Müller ja hänen kolmisylinterinen kaksitahtimoottorinsa kutsuttiin apuun. Müller oli todennut, että toimivin kaksitahtikonstruktio saavutetaan kolmella sylinterillä. Jos siitä haluttiin lisää tehoa, oli sylinterimäärä taas tuplattava ja Crescentilläkin kokeiltiin V-6 -moottoria jossain vaiheessa.

Varma fakta on, että CS-moottori oli tilavuudeltaan 500 kuutiosenttimetriä. Vanhat kilpaveneilyn veteraanit Ruotsissa ja Suomessa muistelevat sylinterihalkaisijan olleen 60 milliä ja iskun  pituuden 58 milliä. Kolmikurkkuinen kaasutin oli englantilaisen Amalin valmistama. Moottorin tehon muistellaan olleen 50–58 hevosvoimaa 7 500 kierroksella minuutissa.

Moottorilla saavutettiin myös maailmanennätys, 143 km/h. Ajajana oli tiettävästi ruotsalainen Rune Rillmo. Crescentillä ajettuja ennätyksiä oli ensin vaikea saada virallisiksi muualla kuin  Ruotsissa, sillä moottoreita ei aluksi saatu valmistettua sitä määrää, minkä säännöt edellyttivät. Niitä valmistettiin tiettävästi vain 50 kappaletta.

 

Crescentin pelkistetyssä 1960-luvun 2-tahtisessa kisakoneessa oli kolme sylinteriä ja 500 kuutiota. Sillä on tietty sukulaisuussuhde vanhan Saabin kaksitahtiseen ”viidakkorumpuun”. Kuvassa näkyvät sähkölaitteet eivät ole alkuperäiset. Moottorin rikikulma oli säädettävissä tarkan mitta-asteikon avulla optimaaliseksi.

Ohjausvaijerit kiinnitettiin kromattujen tankojen päihin.

Kolmikurkkuisen kaasuttimen valmistaja oli Amal. Kaasuttimen kurkkujen suojat puuttuvat.

König uitettiin

Rataveneiden C-luokka oli tarkoitettu 500-kuutioisille perämoottoreille ja heinäkuussa 1964 luokan EM-kilpailut järjestettiin Ruotsissa, Morassa. Kovin nimi oli saksalainen Dieter König, joka ajoi nimeään kantavalla koneella. Samaan König-moottoriin luotti myös belgialainen Jacques Julien. Ruotsalaisen Crescent-tallin väreissä ajoivat Rune Rillmo ja Hasse Andersson. Rillmo oli ennen kisaa päättänyt ottaa mestaruuden tavalla tai toisella. Tarvittaessa hän oli valmis turvautumaan vaikka samaan temppuun, jota oli eurooppalaisilla radoilla käytetty aiemmin hänenkin kampittamisekseen.

Toisena kilpailupäivänä, viimeisessä ratkaisevassa lähdössä voittaja olisi myös mestari. Kärkeen ampui König nelisylinterisellä uudella koneellaan saaden peräänsä belgialaisen. Ruotsalaisilla ei näyttänyt vauhti aivan riittävän, mutta mestaruus haluttiin isäntämaahan. König oli jo seitsemännellä kierroksellaan ja saavutti Anderssonin. König lähti ohittamaan ruotsalaista, jolloin tämä kurvasi niin, että roiskeet kastelivat saksalaisen moottorin. Kaasuttimien avoimista kurkuista syöksyvä vesi sammutti Königin moottorin, ja hänen osaltaan kisa oli ohi.

Rune Rillmo ajoi sitten hetken kakkosena, sillä kärkeen pääsi Kurt Appelqvist, jonka kone kuitenkin laukesi ennen maalia. Rillmo olisi ollut mestari silti ilman Appelqvistin epäonneakin. Jo  kakkossija olisi riittänyt EM-kultaan, sillä belgialainen oli jäänyt reilusti taakse.

Crescentin vuoden 1967 on historiankirjoihin on jäänyt ruotsalaisen R. Tordin nopeusennätys. Kyseessä oli O500 -luokka ja yhden tunnin ajo, maailmanennätyslukemaksi kirjattiin 96,48 km/h eli hiukan vajaat 56 mailia. Isommassa O700-luokassa Carl Eric Zanderin ja Crescentin nimiin kirjattiin 1964 Ruotsin nopeusennätyslukema 151,46 km/h. Se oli aikanaan myös Pohjoismaiden
ennätysnopeus.

Ruotsalaisen perämoottoriteollisuuden kehitys ja kasvu pysähtyivät japanilaisten ja amerikkalaisten puristuksessa. Silti tämä pieni kilpamoottori jäi historiaan oman aikansa legendana –ainakin pohjoismaisittain.

Leppäkertusta Volvoon

Crescentin perämoottorientaustalta löytyy uppsalalainen Nymans Verkstäder -yhtiö, jonka tarinanalkuvaiheet sijoittuvat 1800-luvunlopun Ruotsiin. Nimeksivaihtui myöhemmin Nymanbolaget. Tuotantoon kuuluivat polkupyörät ja sotien jälkeen myös mopedit. Ensimmäinen perämoottori oli NV-Skipper, joka sai lempinimen ”Nyckelpigan” eli leppäkerttu. Sen suosio  kasvoi nopeasti ja vuosittain tuotantoluvut saatiin vähintään tuplata.

Leppäkertusta tuli pian NVMarin. Tehoa siinä oli kolme hevosvoimaa. Vuonna 1958 niitä myytiin 6 000 kappaletta ja vuotta myöhemmin siitä tehtiin firman polkupyörien mukaisesti Crescent-Marin. Kun vuonna 1960 Crescent yhdistyi toisen polkupyörävalmistajan Monarkin kanssa, moottoreita myytiin molempien nimillä.

Yksi ruotsalaisen perämoottoriteollisuuden menestystuotteista oli ensin NV-Marin…

…ja myöhemmin sama kone myytiin Crescentinä, tai sinisenä Monarkina.

1960-luvun puolivälissä Monark-Crescentin tuolloin huippumodernissa perämoottoritehtaassa työntekijöitä oli 600 ja vuosittain valmistui 50 000 perämoottoria. Vientiin lähti peräti 60  prosenttia tuotannosta. Menestyksen myötä nälkä kasvoi. Tavoitteeksi oli asetettu USA:n markkinoiden valtaaminen. Mercuryn ja OMC:n hallitsemalla alueella tarvittiin paljon rahaa ja hyvä maine. Niitä löytyi Volvolta.

Kaikki ei kuitenkaan sujunut uuden omistajan hallinnassa aivan toivotulla tavalla. Monark- Crescentin vuosien varrella kehittyneen pienimuotoisen joustavan yrityskulttuurin ja uuden  omistajan uudistusten yhteensovittaminen ei sujunut ilman kitkaa.

Lisäksi vuosien 1973–74 öljykriisi notkautti perämoottorimarkkinat. Esimerkiksi OMC myi paniikissa omia koneitaan tappiolla yrittäessään torjua samaan aikaan nousussa olevien  japanilaismerkkien rynnistyksen. Volvo Pentalla todettiin, ettei perämoottorien valmistus ollut niin kannattava sijoitus kuin alussa toivottiin. Viimeinen ruotsalainen perämoottori valmistui  joulukuussa 1979.

Lue myös nämä

X