Jostain kumman syystä se ei tule ensimmäisenä mieleen, kun perämoottoreista on puhe. Ja silti se on Japanin vanhimpia, ellei peräti vanhin merkki ja perämoottorivalmistajien joukossa yksi suurimmista. Nykyisin ”suuren tuntemattoman” Tohatsuja valmistuu Japanin Komaganessa uudessa tehtaassa yli 200 000 perämoottoria vuodessa. Mistään nyrkkipajasta ei siis ole kyse. Mutta siirrytäänpä historian puolelle, siitähän Nissen aarteissa on kyse.
Tohatsun tehtaiden alkuvaiheista olemme saaneet kahdenlaista tietoa. Molemmissa aloituskuukausi oli sama, lokakuu, joten se lienee oikein. Mutta toisessa lähteessä aloitusvuodeksi ilmoitettiin 1922 ja toisessa 1932. Luottanemme viimeksi mainittuun, sillä se löytyi Tohatsu Corporationin omilta nettisivuilta.
On toki mahdollista, että aloitusvuosi on ollut myös 1922. Usein aloittajana on ollut jollain toisella nimellä markkinoitu tehdas. Siitä on sitten myöhemmin kehittynyt nykyisellä nimellään tunnettu yritys, tai peräti konserni. Ehkä näin on myös Tohatsun kohdalla.
Laaja tuotevalikoima
Tohatsun historian alkuvaiheessa tuotanto oli hyvin laaja-alaista. Raitiovaunujen, mopojen, moottoripyörien ja vesipumppujen lisäksi suunniteltiin ja valmistettiin erilaisia polttomoottorikäyttöisiä laitteita. Moottoripyörienkin myynti alkoi jo vuonna 1950. Ensimmäiset perämoottorinsa Tohatsu valmisti vuonna 1956 – ensimmäisenä Japanissa.
Kyseinen malli oli ilmajäähdytteinen OB-2. Se antoi 1,5 hevosvoiman tehon. Mahtoikohan kirjainlyhenne OB tulla sanasta Outboard?
Perämoottoreille oli hyvin kysyntää. Se johti lopulta siihen, että Tohatsu luopui kokonaan moottoripyörien ja ja mopojen valmistuksesta, mutta sekin tapahtui vasta 1960-luvun puolivälissä.
Tohatsu valmisti perämoottoreitaan ensin pelkästään kotimaansa markkinoille. Kalastajille ja myös muuhun ammattikäyttöön tarvittiin paljon moottoreita. Huviveneilijöitä ajateltiin vasta myöhemmin.
Vientiinkin Tohatsuja riitti vasta myöhemmin ja esimerkiksi Yhdysvaltoihin vienti alkoi niinkin myöhään kuin 1980-luvulla, kun merkin 60–70 hevosvoiman perämoottorit esiteltiin.
Suomeen ensimmäiset Tohatsut tulivat jo 1960-luvulla. Silloin maahantuojana oli Eri Oy. Sen jälkeen merkkiä ovat tuoneet mm. Maanteho aina 1990-luvun alkuun saakka ja nykyisin maahantuojana on Sumeko Oy.
Neliheppainen B-7B
Kun merkkiä on tuotu maahan jo nelisenkymmentä vuotta, niin tietenkin sellainen löytyy myös Nissen museon kokoelmista. Tokyo Hatsudoki Co. Ltd:n valmistama Tohatsu on mallimerkinnältään B-7B, ja se antoi tehoa 3,5–4 hevosvoimaa.
B-7B:n moottori oli tyypiltään Tohatsu T47H. Tämä kaksitahtinen bensiinimoottori oli yksisylinterinen ja siinä oli ”itsekiertoinen” vesi- ja ilmajäähdytys. Sylinterin halkaisija oli 47 milliä ja iskun pituudeksi ilmoitettiin 43 millimetriä. Iskutilavuus oli 74,6 kuutiosenttimetriä.
Jatkuva teho oli valmistajan mukaan 3,4 hevosvoimaa ja maksimissaan neljä hevosvoimaa, kun kierrosluku oli noin 6 500 kierrosta minuutissa.
Välityssuhde oli 14:25. Potkurina oli kolmelapainen 190 mm x 135 mm vakiopotkuri. Moottori painoi 19 kiloa.
Käynnistys tapahtui automaattisella palautuskäynnistimellä, käynnistysnaru siis kelautui takaisin konekopan sisäpuolelle. Sytytyksestä piti huolen vauhtipyörämagneetto.
Nopeutta säädettiin kaasuvivulla, mutta jos asiakas halusi, niin moottoriin sai myös kiertokahvan. Vaihdevivussa oli kaksi asentoa, toinen eteen ja toinen oli vapaa. Peruuttamista varten konetta oli kiepautettava ohjauskahvasta 180 astetta.
Käyttöohjeen mukaan polttoaineseoksessa tuli olla 20 osaa bensiiniä ja yksi osa öljyä. Kiinteään polttoainesäiliöön mahtui 2,5 litraa bensiiniä.
Huolto-ohjeena oli irrottaa kansi 300 käyttötunnin jälkeen, jotta karstat voitiin poistaa kannesta ja pakosolasta. Tuhannen tunnin jälkeen määräaikaishuollossa konetta purettiin pidemmälle ja karstat raaputeltiin myös sylinteristä, männästä ja männänrenkaista.
Moottorin mukana toimitettiin myös varaosapaketti. Se piti sisällään muun muassa tarvittavat kiinto- ja hylsyavaimet, ruuvimeisselin, pihdit, ”varmuusköyden”, mikä se sitten lieneekään, käynnistysnarun, sokkanaulan, varmuustapin ja Denso W22 -sytytystulpan.
Tulpan kärkiväli oli 0,6–0,7 millimetriä ja toinen tähän moottoriin suositeltu sytytystulppa oli NGK B-7.
Jos asiakas halusi, niin Tohatsu B-7B varustettiin myös valaistuspistokkeella. Moottorin virtatehoksi ilmoitettiin 6V-10W.
