Jutut

Nopsa pyöri kotimaisin voimin – 1930-luvulla vietiin jopa Puolaan ja Sveitsiin

Täysin kotimaisesta perämoottorista liikkui pitkään huhuja 1920-luvun lopussa. Huhut pitivät paikkansa, ja vuonna 1930 tai 1931 alkoi Nopsa-merkkisten perämoottorien myynti. Moottorit  valmisti Björneborgs Mekaniska Verkstad AB eli Porin Konepaja Osakeyhtiö.

01.12.2018

Tekstija kuvat Juha Virtanen

Tämän ”BMV:n” tekemän viisihevosvoimaisen Nopsan kerrottiin pystyvän antamaan ”saman suorituskyvyn kuin mikä tahansa saman teholuokan ulkomainen kilpailija.”

Nopsan suunnittelussa ja valmistuksessa oli lähtökohtana saada markkinoille suomalainen, näyttävä ja tehokas moottori, joka on varmakäynnisteinen ja helppokäyttöinen.

Sikäli olikin varmasti myöhemmin kiusallista, että Nopsa teki lakon kesken venereissun kotimaisessa elokuvassa ”Aatamin puvussa ja vähän Eevankin” vuodelta 1940. Kaiken lisäksi sankarit turasivat ”kynttilän”, eli sytytystulpan järven pohjaan kesken korjausyrityksen.

Ehkä suuri yleisö kuitenkin ymmärsi, että kyseessä ei ollut koneen vika. Lakkoilu oli vain  käsikirjoittajan keino juonen kuljettamiseksi kohti ”aataminpukua” ja sitä, että sankarien oli pakko mennä uimaan.

Myös vientiin

Alhainen kierrosnopeus tarjosi Nopsan omistajalle myös taloudellisuutta. Yksinkertainen hoito, hiljaisuus ja värinättömyys olivat myös Nopsan parhaita puolia, markkinamiesten mukaan. Joku intoutui kehumaan sitä jopa kauniiksi.

Mainoksissa muistettiin korostaa aina moottorin kotimaisuutta. Sitä se olikin, vaikkei ihan sataprosenttisesti. Magneetto oli tuontiosa, mutta kaikki muu kotimaassa valettua ja valmistettua.

Todennäköisesti kansaan vetosi kuitenkin eniten se, että Nopsa oli edullinen moottori. Viiden hevosvoiman Nopsa maksoi vuonna 1932 Stockmannilla ja maaseudun piirimyyjillä 6 300  markkaa. Kotimaan lisäksi Nopsa herätti kiinnostusta myös ulkomailla. Vientikohteita olivat 1930-luvun alussa mm. Sveitsi ja Puola.

Perusrakenne tuttu

Nopsan perusrakenne oli hyvin samanlainen kuin muissakin tuon ajan moottoreissa. Siinä oli kaksi sylinteriä, jotka oli sijoitettu vastakkain. Tehoa oli viisi hevosvoimaa ja matkaa taitettaessa kone kiersi noin 2 300 kierrosta minuutissa.

Sylinterit oli päällisin puolin pinnoitettu tinalla, joka antoi kiillotettuna siistin vaikutelman ja suojasi samalla valurautaa korroosiolta. Kokemusta tinapinnoituksesta Björneborgs Mekaniska Vekstadilla oli siksi, että se valmisti myös lihamyllyjä, jotka oli pinnoitettu tinaamalla.

Kiertokanget oli valettu fosforipronssista ja kiertokangen laakerit olivat valkometallia.  vauhtipyörä oli kiiltäväksi niklattua pronssia ja sen keskiö oli terästä. Magneetto oli rakennettu vauhtipyörään. Kampikammio oli valmistettu kestävyydeltään lähes teräksen veroisesta siluminista.

Polttoainetankkiin mahtui kuusi litraa. Määrä riitti suunnilleen kahden ja puolen tunnin ajoon. Tankin pohjassa oli venttiili, joka sulki välittömästi polttoaineen kulun, kun tankin alla oleva polttoainesiivilä irrotettiin puhdistamisen ajaksi.

Suoraan tankin alla oli  äänenvaimennin. Tankin ja vaimentimen välissä oli lämpösuoja, jotta pakokaasut eivät olisi kuumentaneet polttoainetankkia liikaa.

Pakokaasut johdettiin alas veteen hieman kaarevaa pakoputkea pitkin. Kaarevaksi sitä ei ollut piirretty pelkästään ulkonäön vuoksi. Muoto oli tarkkaan laskettu, jotta pakokaasujen aiheuttama putken lämpölaajeneminen ei aiheuttaisi moottorin muille osille turhaa jännitystä ja rasitusta. Kaasutin oli omaa suunnittelua. Se oli rakenteeltaan hyvin yksinkertainen ja helposti  huollettavissa.

Kuristusventtiilin avulla pystyi vauhtia säätämään tarvittaessa. Imukanava oli suunniteltu  siten, ettei moottorin lämpö kuumentanut sitä tarpeettomasti. Moottorin vedenalainen osa oli fosforipronssia.

Potkuriakseli oli ruostumatonta terästä ja kaikki muut akselit  rominikkeliterästä.

Muutettiin 1935

Nopsa säilyi ensimmäiset vuodet ilman suuria muutoksia. Vuodeksi 1932 Nopsaa muutettiin  sen verran, että polttoainetankkia nostettiin hieman korkeammalle, jotta polttoaine valuisi kovemmalla paineella kaasuttimeen. Sen suurempiin uudistuksiin uudistuksiin ei nähty  tarvetta – joidenkin ”alan miesten” vastaväitteistä huolimatta.

Vuonna 1935 viisiheppainen muuttui siten, että sylinterin iskutilavuus pieneni 196  kuutiosenttimetriin. Sylinterit olivat nyt päällekkäin, minkä ansiosta moottorin  käynnistäminen oli kevyempää. Äänitasoltaan uutuus oli edeltäjäänsä hiljaisempi.

Myös potkuria pienennettiin. Nousultaan se oli nyt hiukan yli 10 tuumaa ja halkaisija oli noin 260 millimetriä. Potkuri pysyi edelleen kolmilapaisena. Vedenalaiset osat olivat kokonaan pronssia ja siten kestäviä myös suolaisilla vesillä.

Koneen paino keveni reilusti. Myöhemmät koneet olivat 29-kiloisia ensimmäisten ollessa 40- kiloisia. Uusi, kevyempi viisiheppainen sopi myös tavallisen soutuveneen perälautaan kiinnitettäväksi.

Seitsemän hevosvoimaa

Vuonna 1935 tuotantoon tuli myös 7-hevosvoimainen Nopsa. Sen vastaiskumoottorissa  sylinterimitat ja iskutilavuus olivat samat kuin alkuperäisessä 5-hevosvoimaisessa.

Sylinterin halkaisija oli 55 milliä ja iskun pituus 60 milliä. Potkuri oli myös mitoiltaan sama kuin vanhassa viitos-Nopsassa, eli nousu 11 tuumaa ja halkaisija millimetreinä 280. Moottori painoi 40 kiloa.

Parin lisähevosvoiman saamiseksi koneen kierrosluku oli nostettu 2 400 kierrokseen  minuutissa. Moottorin luvattiin antavan 5,5-metrin pituiselle perheveneelle kymmenen solmun nopeuden, ja kilpaveneille jopa 18 solmun huippuvauhdin.

Sitä ei kuitenkaan mainostettu  kilpamoottorina vaan vahvana työkoneena, joka kestää vuodesta toiseen. Niklatut osat oli  kiillotettu ja Nopsa olikin näyttävän näköinen laite veneen perässä.

Nopsan valmistusmääristä ei ole varmaa tietoa. Todennäköisesti niitä on tehty satoja, ellei peräti tuhansia. Olihan se tuotannossa parikymmentä  vuotta, joskin sota-aikana tuotanto oli varmasti vähäisempää.

Moottori on edelleen hyvin tunnettu varsinkin vanhempien veneilijöiden parissa. Niitä näkee siellä täällä venevajojen nurkissa hyvinkin vaihtelevassa kunnossa.

Nopsa-vene

Porin Konepaja Osakeyhtiö valmisti myös Nopsa-nimistä venettä.

Se oli pieni perhevene, joka oli suunniteltu erityisesti ulkolaitamoottoriveneeksi. Rungon vedenalainen osa oli suunniteltu siten, että Nopsa 5 -moottori antoi kuormasta ja sen sijoittelusta riippuen veneelle vauhdiksi kahdeksasta kahdeksaan ja puoleen solmua.

Veneen keulakannen alla oli pieni lukittava tila. Se ei ihan kajuutaksi asti riittänyt, mutta kylläkin tavaroille kuivaksi säilytystilaksi. Veneen pituus oli 5,5 metriä ja leveys 1,58 metriä.

Keulavannas, parras, varpelaidat ja suojuslista olivat tammea, kaaret punapyökkiä ja muut osat ensiluokkaiseksi mainostettua honkaa. Pultit olivat tinatut ja niitit kuparia, heloitus messinkiä. Vene oli petsattu mahongin väriseksi ja lakattu ensiluokkaisella venelakalla.

Vesiviiva oli vedetty valkealla emalivärillä, pohja öljytty ja maalattu lyijymönjällä. Kansi ja parras oli öljytty ja lakattu kirkkaalla lakalla.

Nopsa-vene maksoi hongasta veistettynä 4 200 markkaa ja ensiluokkaisesta mahongista tehtynä 6 000 markkaa. Varusteisiin kuuluivat airopari, venehaka, lipputanko sekä kiinnitysköydet perään ja keulaan.

Vanhoihin perämoottoreihin pääsee tutustumaan kesäaikaan Outboard-museossa, joka sijaitsee Tirmoossa Porvoon saaristossa, Kalastusosuuskunnan rantavajassa.

Museossa esitetään sarjavalmisteisen perämoottorin 100-vuotista historiaa Nisse Häggblomin opastuksella. Kaikki moottorit ovat käyttökunnossa.

Tämä juttu on julkaistu Kipparissa 11/2004 Nissen aarteita -palstalla.

 

Lue myös nämä

X