Jos otetaan esille ajatus veneeseen asennetusta tietokoneesta, ensimmäinen ja oleellinen kysymys on tietysti se, mihin sitä muka tarvitaan?
Moni meistä on tottunut tietokoneen käyttäjä. Laite on luonnollinen työkalu toimistossa, odottaa lähes jokaisella myös kotona, kulkee laukussa usein vaikkapa mökille ja nykypäivänä noin puolikas siitä on taskussakin aina mukana. Tästä näkövinkkelistä katsottuna tietokoneen asentaminen kiinteästi kulkuneuvoon, vaikkapa autoon tai veneeseen, ei tunnu ollenkaan oudolta ajatukselta. Luonnollisesti huomioiden, että saadaan ratkaistua laitteen sijoitteluun, käyttöliittymään, kestävyyteen ja kustannuksiin liittyvät käytännön asiat.
Kartat paremmiksi
Ensimmäinen ja varmasti tällä hetkellä pätevin perustelu PC:lle on nykyistä parempi karttalaite. Nykyisissä karttaplottereissahan on kaksi suurta vikaa. Niiden ominaisuuksia ei (ainakaan merkittävästi) voi itse virittää, ja ennen kaikkea niiden käyttämät kartat ovat nykyaikana(kin) melko heikkolaatuisia. Ei varsinaisesti vika, mutta kuitenkin jyrkkä kustannuskysymys on se, että karttaplotterin varsinainen näyttöosa alkaa maksaa suhteettoman suuria summia, jos sen kokoa yritetään venyttää normaalin kannettavan mitoille.
Esimerkiksi Lowrancen 2009 uutuuslaite, SuperVGA -tasoinen kymppituumainen HDS-10 maksaa lähes 3 000 euroa, kun tavallinen giganttiläppäri 15 tuuman näytöllä maksaa alle 500 euroa. Lowrancea kooltaan vastaavan minikannettavan voi tarjouksesta saada jopa alle kahdella sadalla. Näytön pelkälle kosteussuojalle on siis saatu hintaa!
Ihan noin suoraviivaisesti ei voi vertailla, sillä karttaplotteriin liittyy valmiiksi integroituna liitäntöjä, joita läppäriin on kallista, hankalaa, hyvin vaikeaa tai joissain tapauksissa mahdoton saada. Jo pelkkä karttaplotterin näppäinryhmä, oli se sitten kuinka huono tahansa, voittaa käytön jouhevuudessa keskiverron kosketusnäytön tai suojatun näppäimistön helposti.
Jos tarvitset näppäinten lisäksi hätäviestiliitäntöjä, karttaan yhdistettyä tutkanäyttöä, tai vaikkapa vain aivan tavallista kaikuluotainta, on luontevin valinta edelleen karttaplotteri. Myöskään NMEA2000-tietoja perämoottorista tai uusien digitaalisten viistokaikuluotaimien tarkkaa kuvaa ei läppärin ruudulle kotikonstein yksinkertaisesti saa, vaikka kuinka haluaisi.
Pelkän karttatiedon esittämiseen, siis siihen, missä vene kulloinkin liikkuu, on PC:n näyttö kuitenkin selvä vaihtoehto. Katsottava ruutukoko noin tuplaantuu, hinta kuitenkaan ei, ja PC antaa helpon mahdollisuuden käyttää Uuden Loiston karttoja, jotka tällä hetkellä ovat parasta karttamateriaalia, mitä Suomen rannikolta on saatavissa.
Jos ostaa kaikki etelärannikon kartat, UL-kokonaisuus maksaa noin tonnin, mutta pihimpi saa kasattua muutaman sadan pikkuryhmiäkin. Kartat myydään siis merikarttasarjoja vastaavissa osissa. Merellä liikkuvan tarvitsee vain pitää huolta, että merikarttasarjan lisäksi hankkii itselleen kivitiedot myös saman alueen maakartoista.
Ostotilanteessa pieni, mutta oikeasti aika iso etu on sekin, että Merenkulkulaitoksen karttapäivitykset ilmestyvät UL-käyttäjän ruudulle selvästi, parhaimmillaan vuosia nopeammin kuin plotterisiruihin. Kalliin sähkökartan ostaminenhan ei koskaan ole kertarysäys, vaan sitä on säännöllisesti uusittava, aivan kuten paperisia karttasarjoja.
Teksti ja kuvat: Arto Kojo
