Puolustusvoimien SA-kuva-arkistosta internetistä löytyy valokuvia etulinjasta kotirintamalle vuosilta 1939 – 1945.
Pelkästään hakusanalla Ulko-Tammio tulee esiin kuva-arkiston kätköistä yli 60 mustavalkoista valokuvaa, joihin on tallennettu laivastomme ja rannikkotykistön kalustoa ja henkilökuntaa.
Laivasto ja merivoimat -hakusanoilla kuvamäärä kasvaa jo satoihin.
Kuvat paljastavat, että kalusto oli monenkirjavaa ja valtaosa esimerkiksi ”Laatokan laivastostamme” oli rannoilta haalittuja tavallisia puuveneitä, joilla kuskattiin niin tykkejä kuin miehiä. Syöksyveneitä oli rajallinen määrä, joten kuljetuskalustoa tarvittiin lisää, sillä Karjalassa vellovat isot vedet, Laatokka ja Ääninen.
Hädin tuskin soutuvenettä isommissa moottoriveneissä keulaan sijoitettu tykki ei varmasti ainakaan parantanut veneen ominaisuuksia – muista veneilyturvallisuuteen liittyvistä kysymyksistä tuohon maailman aikaan, ja noilla paikoilla, ei välttämättä isoa numeroa tehty muutenkaan.
Ei sen parempaa ollut vihollisenkaan kalusto. Kuvassa kerrotaan olevan neuvostojoukkojen jättämää Äänisen ”laivastoa” Poventsassa. Kuva on otettu toukokuussa 1942. Kuva: SA-Kuva.
Tykkivenehän se on tämäkin, tavallaan. Laatokan laivastomme koostui pääasiassa armeijan omista syöksyveneistä ja rannoilta evakuoiduista soutu- ja purjeveneistä, joita hyväksi käyttäen I/JR51 hyökkäsi vihollisen kimppuun. Tekstin mukaan kuva on otettu Hiidenselässä heinäkuussa 1941. Kuva: SA-Kuva.
Laatokan laivastomme kuljetti tällaisella kalustolla miehistöä Läskelän Joensuusta Sortavalan edustalla oleviin saariin. Kuva on otettu Hiidenselällä elokuussa 1941. Kuva: SA-Kuva.
Junalla rintamalle tuotua ”Laatokan laivastoa” siirrettiin kuorma-autoilla rantaan Läskelässä 1941. Kuva: SA-Kuva.
Vartiomoottorivene Ulko-Tammiossa heinäkuussa 1942. Kuva: SA-kuva.
Klassikot kovilla
Tavallisten pienten moottoriveneiden ja isompien fiskarien lisäksi myös ns. paremman väen nopeita, isoja moottoriveneitä otettiin armeijan käyttöön – joko vapaaehtoisesti luovutettuina tai pakko-ottoina. Veneitä kuskattiin rintamalle junilla myös muualta rannikoltamme, joten pelkästään paikallisten karjalaisten kalusto ei ollut kovilla.
Oheiset kuvat kertovat karua kieltä ajasta, jolloin miehet olivat terästä ja ”laivat” puuta.
Moni suree sitä, että länsinaapurillamme on arvokasta vanhaa puuvenekalustoa tallella paljon enemmän kuin meillä. Ehkä suomalaisten nopeakulkuisten klassikkojenkin määrä olisi tällä hetkellä toista luokkaa, jos niitä ei olisi tarvinnut antaa rintamalle ja uhrata sotatoimissa.
Juttu on julkaistu Kipparin Puuvene-palstalla numerossa 12/2013
