Suomessa lyö vuosittain keskimäärin 130 000 maasalamaa ja vilkkain ukkoskausi ajoittuu juhannuksesta elokuun puoliväliin.
Merialueiden ukkosdynamiikka poikkeaa merkittävästi sisämaasta, sillä suuret ja viileät vesistöt vaikeuttavat ukkospilvien muodostumista. Valtaosa Suomessa iskevistä salamoista siis havaitaan maa-alueiden yllä, kun taas merellä salamointi on huomattavasti sisämaata vaisumpaa.
Ukkospilvi tarvitsee syntyäkseen lämpimän alustan synnyttämiä nousevia ilmavirtauksia, koska ne kuljettavat pilvien rakennusainesta eli vesihöyryä ylemmäs ilmakehään. Sopivalla korkeudella tämä piilevä kosteus tiivistyy pilviksi ja jos nousuliikkeet ovat tarpeeksi voimakkaita, pilvet voivat kasvaa korkeiksi ja synnyttää sekä sadetta että salamointia.
Kahdessa kastissa
Ukonilmat voidaan jakaa kahteen eri kastiin: ilmamassa- eli lämpöukkosiin ja rintamaukkosiin.
Lämpöukkonen syntyy, kun aurinko lämmittää voimakkaasti maanpintaa. Tämän seurauksena lämmin ja kostea ilma nousee ylempiin ilmakerroksiin, missä muodostuu kumpupilviä, jotka voivat myöhemmin kehittyä ukkospilviksi.
Lämpöukkoset ovat hyvin paikallisia ja lyhytikäisiä. Niillä on myös selvä vuorokausirytmi: ne syntyvät iltapäiväksi ja kuolevat ennen auringonlaskua. Tämä ukkostyyppi on voimakkaasti riippuvainen auringonsäteilystä eli niitä ei juuri synny pilvisellä säällä tai yöaikana.
Sadetutkasta tämän ukkostyypin tunnistaa nopeasti pullistuvina ja katoavina pieninä pistemäisinä sadekaikuina.
Lämpöukkosia voi lämpimänä kesäpäivänä syntyä mantereen ylle valtavasti, mutta merialueiden yllä samaa ilmiötä ei näy. Tämä johtuu siitä, että meri ei lämpene mantereen tavoin, jolloin konvektiivisen eli kuurottaisen sateen vaatimia nousuliikkeitä ei kylmän vesistön yllä pääse syntymään. Tilanne muuttuu loppukesällä, kun vesistöt ovat lämmenneet tarpeeksi.
Forecan kuvassa kylmään säärintamaan liittyy voimakas kuurosateen alue ja salamointia.
Vaaratilanteita länsirannikolla
Veneilijät tietävät kokemuksesta, etteivät pienialaiset ja yksittäiset ukkospilvet menesty pitkää aikaa meren yllä. Jos yksittäisiä ukkospilviä ajautuu esimerkiksi Virosta Suomenlahden ylle, menettävät ne hyvin nopeasti tehonsa. Etelä- tai lounaistuulilla yksittäiset ukonilmat harvoin selviävät hengissä Suomen aluevesille.
Länsirannikolla tilanne on kuitenkin erilainen. Jos ilmavirtaus käy kaakon tai idän suunnalta ja Suomen mantereen yllä syntyy ukkoskuuroja, voivat ne paikallisesti aiheuttaa vaaratilanteita rantaviivan tuntumassa. Yksittäisen ukkoskuuropilven elinkaari on kuitenkin vain muutamia tunteja ja niiden vaikutusalue (ukkospuuskat, sade, salamointi) korkeintaan muutamia kymmeniä kilometrejä.
Sade ja ukkostutkat kesäkäyttöön
Rintamaukkoset jyräävät
Merkittävä osa ukkostuhoista liittyy laaja-alaisiin ukkospilvimuodostelmiin, joita syntyy kesäisten säärintamien yhteydessä. Säärintamat syntyvät ilmamassojen rajavyöhykkeelle, missä lämmin ja kylmä ilma joutuvat törmäyskurssille.
Rintamaukkoset koostuvat useamman ukkospilven rykelmästä ja ne etenevät vallitsevien ilmavirtausten mukana paikoin jopa 100 km/h. Tätä ukkostyyppiä ei kiinnosta, onko alla lämmin maa vai kylmä meri. Voimakkaat ja laaja-alaiset rintamaukkoset jyräävät kylmemmänkin merialueen yli menettämättä tehoaan. Hyvinä esimerkkeinä toimivat rajuilmat Kiira (2017) ja Sylvi (2010), jotka ylittivät Suomenlahden jopa yli 80 kilometrin tuntinopeudella ja aiheuttivat Suomessa merkittävää vahinkoa.
Kylmä säärintama tarjoaa suotuisan kasvualustan pitkäikäisille ja laaja-alaisille ukonilmoille. Hälytyskellojen pitäisi soida aina siinä vaiheessa, jos helteisen ja kostean jakson päätteeksi Suomen yli pyyhkäisee kylmä rintama. Tällöin ukkosia on todennäköisesti odotettavissa myös merialueilla ja sisävesillä. Säärintaman mukana etenevän suurikokoisen ukkosmyräkän vaarallisuutta korostaa sen ripeä etenemisnopeus (80–100 km/h), vilkas salamointi ja laaja-alaiset tuulen puuskat. Toisinaan havaitaan myös rakeita ja trombeja.
Salamointia syntyy siinä vaiheessa, kun pilven eri osien väliset varauserot kasvavat suuriksi. Salamaniskun etäisyyden saa määriteltyä, kun jakaa salamaniskusta ukkosen jyrähdykseen kuluneen ajan kolmella.
Ennakoi hyvin
Rintamaukkosen alta ei välttämättä ehdi moottoriveneelläkään pois alta, joten on tärkeää ennakoida nämä tilanteet sade- ja ukkostutkan avulla. Jos esimerkiksi Viron puolella näkyy laaja-alainen pohjoiseen etenevä ukkosmöykky, on Suomen etelärannikon edustalla veneilevällä karkeasti ottaen vajaa tunti aikaa siirtyä suojaan.
Meteorologit käyttävät rajuilmaennusteissaan hyödyksi muun muassa kastepistelämpötilaa ja CAPE-indeksiä, joka kuvastaa ilmakehän epävakautta. Kastepistelämpötilan ollessa yli 15 astetta ja CAPE-indeksin saavuttaessa yli 1000 J/kg, rajujen ja laaja-alaisten ukonilmojen todennäköisyys kasvaa merkittävästi. Mutta selvästi tätä pienemmilläkin arvoilla on tavattu vaaraa aiheuttavia ukkostilanteita.
