Pääset lukemaan sivustoa tämän mainoksen jälkeen.

Tilaa
Jutut

Reitin varrella: Pihlajasaari – Historian hiekkaa

Pihlajasaaressa ovat uimassa käyneet lähes kaikki helsinkiläiset veneilijät. Vain harva tietää, että kuulu ranta ei ole luonnon paikalle muovaama.

07.07.2022

Tekstimarkus ånäs

Kuvatmarkus ånäs ja helsingin kaupungin aineistopankki

Pihlajasaari on likeisin Helsingin saariston käyntisatamista. Irtiotto arjesta houkuttelee veneilijöitä, etenkin kun saaresta löytyy maineikkaita hiekkarantoja. Kun yhteysalus tuo vielä veneettömiä vieraita loputtomana jonona, Pihlajasaaresta on muodostunut todellinen polskijoiden suosikkikohde.

Harva kuitenkaan tietää, että Pihlajasaaressa ei ole aina ollut hiekkarantaa, vaan hiekka on sinne siirretty.

1700-luvulla Pihlajasaaret palvelivat kalastajien tukikohtana. Ensimmäisenä saarille pysyvästi muutti kalastaja Matts Sundberg vuonna 1787. Saaren luonne muuttui, kun 1840-luvun lopussa kauppias Frans Brenner vuokrasi kaupungilta Itäisen Pihlajasaaren ja Lasimestarinsaaren. Brenner oli vapaa-ajan veneilijä ja hän järjesti Helsingin ensimmäiset purjehduskilpailut vuonna 1864 Pihlajasaarten edustalla.

Huvilatyyppinen asuminen lisääntyi 1800-luvun lopulla, kun saaria isännöivät kauppapuutarhuri Mårten Gabriel Stenius ja arkkitehti Frans Anatolius Sjöström.

He aloittivat Pihlajasaarten huvilarakentamisen. Sjöströmin suunnittelema oma residenssi Villa Hällebo on säilynyt näihin päiviin asti – se palvelee nykyisin Ravintola Pihlajasaarena.

Pihlajasaaret kokivat suurimman muutoksensa vuonna 1929, jolloin siitä tehtiin kansanpuisto.

Houkutukseksi saaresta muokattiin ”aurinkokylpypaikka”, johon tarvittiin kuitenkin hiekkaa. Ratkaisu löytyi merestä, sillä saaren omat rannat olivat karuja.

Imuruoppaaja puhalsi ensin hiekat länsirannalle, mutta laihoin tuloksin: meri vei uuden rannan mukanaan. Sen sijaan luoteessa hiekka pysyi paremmin ja siitä muodostui heti todella suosittu.

Ranta asettui samaan paikkaan, missä se sijaitsee myös nykyisin. Vaikka nyt ruuhkaisimpina päivinä tuntuukin kävijämäärä paljolta, vanhat kuvat kertovat, että se oli alkujaan suorastaan ahdas.

”Ihmiset eivät siekailleet, vaan ottivat haltuunsa rantaparatiisit heti ja alkoivat elää rantaelämää niin tottunein ja kainostelemattomin ottein, kuin olisi vapaa ja vanhoista ennakkoluuloista piittaamaton uimapuvussa esiintyminen meilläkin vanha ja vakiintunut perimätapa”, kirjoitti vuonna 1930 Suomen Kuvalehti.

Venesatamassa on aisapaikkoja 24 ja poijupaikkoja 21 sekä septitankin tyhjennyslaite. Satamamaksu yöpyjiltä on 15 €/vrk. Päivävieraille maksuton.

Lisätietoja: Pihlajasaari

 

 

Lue myös nämä

X