Kesät on aiemmin vietetty mökeillä meren äärellä tai järven rannoilla. Kun mökkeilyyn ei ollut enää mahdollisuutta viime kesänä, päättivät Ilmoset kokeilla liikkuvaa mökkiä eli matkaveneilyä.
Vesi elementtinä oli tullut tutuksi kajakkia meloessa. Jonkinlainen tuntuma muihin veneilijöihin, yllättäviin säätilojen muutoksiin ja niiden huomioimiseen vesillä oli siis jo olemassa.
Omaa venettä ei kuitenkaan ajateltu hankkia. Koska airbnb oli tullut tutuksi muilta reissuilta, niin miksei veneen vuokraus onnistuisi siinä missä loma-asunnonkin.
Nuorempana vanhempiensa kanssa vesillä ollut Tommi kävi laivurikurssin ja kun sopivalta tuntunut matkavene löytyi netin kautta, oli päätös venematkasta siltä osin päätetty.
IT-alan yrittäjänä toimiva Tommi Ilmonen uskoi vahvasti, että kyllä ”työ tekijäänsä neuvoo”. Ilmoset kouluttautuivat veneen hienouksiin ja sen käyttöön.
Tuttujen silmät saattoivat pyöristyä, kun he kuulivat perheen suunnitelmista. Varmasti heitä itseäänkin jännitti, mutta jo muutaman ajopäivän jälkeen helpotti. Päivä päivältä kertyi lisää rutiinia ja kokemusta isosta veneestä.
Tommi Ilmonen suoritti saaristolaivurikurssin ennen matkalle lähtöä. Vesillä liikkuminen oli tuttua kyllä jo entuudestaan.
Ennakkoluulot rannalle
Ensikertalaisia ei voi syyttää ainakaan ennakkoluuloisiksi.
Vuokraveneeksi ei hankittu nykyaikaista nopeaa päiväretkivenettä. Valinta kohdistui vanhaan uppoumarunkoiseen fiskariin, joka tarjosi yöpymismahdollisuuden, sisä- ja ulkotilaa, liikkui Katariina ”Kata” Koskivaara-Ilmosen toivomuksesta rauhallisesti ja oli katettu aurinkopaneeleilla.
Fiskari oli nimittäin muokattu täysiveriseksi, nykyaikaiseksi sähköveneeksi!
Asuntolauttaakin Ilmoset olivat miettineet veneen sijasta. Sellaisia olisi ollut tarjolla vuokralle. Perheen kolmesta lapsesta vanhin teini ilmoitti, ettei osallistu kesärientoihin vesillä, joten neljän hengen porukalla mahduttiin Vikku-nimiseen fiskariin.
Ei kannata ujostella
Edes sähköveneen kanssa ei pääse satamiin niin hiljaa, etteikö laitureille tule uteliaita katsomaan. Useimmat myös ystävällisesti auttoivat ensikertalaisia rantautumisessa.
Kömpelöön veneeseen tuuli otti helposti kiinni, joten rantautumista harjoiteltiin alussa tekemällä satamissa muutama kunniakierros ennen kuin keula osui sinne mihin oli tarkoituskin. Muutamassa päivässä alkoi löytyä rutiinia ja kaikki tiesivät oman tehtävänsä rantautumisen onnistumiseksi.
”Kulkeeko pelkällä päivänpaisteella?”
Kysymyksiä sateli, mutta kukaan ei tuntunut pottuilevan uudesta tekniikasta. Kun reissulla sähköveneestä kertyneitä kokemuksia jaettiin kuulijoille, olivat useimmat positiivisesti yllättyneitä.
Puolalaisen veneen kippari tosin naureskeli, että kuulostaa enemmän leuhkimiselta kuin todelliselta ongelmalta, jos ei virta meinaa riittää astianpesukoneelle.
Sellainen kodinkone Vikkustakin löytyi ja se myös toimi. Silloin kun sitä päivänpaistetta ja virtaa riitti.
Katolla ja takakannen katoksessa olevat aurinkokennot riittivät yllättävän hyvin pitämään akut latauksessa.
Reissu osui heinäkuun kahdelle viimeiselle viikolle ja silloin aurinkokennot pumppasivat akkuihin sähköä reippaasti. Tommi kertoo parhaimmillaan taivaalta tulleen yhden kilowatin verran virtaa ja jos oli pilvistä, lataus jäi noin sataan wattiin.
Kolmen päivän välein oli silti hyvä päästä sellaiseen satamaan, jossa laiturilta sai sähköä ladattua valtakunnan verkosta.
Muuttolaatikoiden kokoiset kolme akkua riittivät hyvin kaikkeen, kun maltettiin vauhti pitää muutamassa solmussa. Matkaa tehtiin usein noin neljän solmun nopeudella. Ilmosilla ei lomallaan ollut kiire mihinkään.
Ikonimaalari Katariina Koskivaara-Ilmonen tallensi kesäretkeä kameran lisäksi myös piirtämällä maisemia luonnoslehtiöönsä. Vuosaaresta lähdön jälkeen ohitettiin Hevossalmen ”majakka”.
Säätä ja ruuan metsästystä
Sähköveneen kanssa kerrattiin samat perusasiat sään suhteen kuin jo melontaharrastuksen kautta oli joskus opittu. Kajakeilla liikkuessa oli mietittävä, millaiseksi sää ja sen myötä merenkäynti ehkä oli muuttumassa.
Saaristohonka jossain Porkkalan maisemissa.
Sama päti sähköveneen kanssa. Akkujen säästämiseksi ei kannattanut lähteä puskemaan väkisin hakkaavaan vastatuuleen. Hitaalla veneellä ei ison selän ylittämiseen lähdetty, jos tiedossa oli myräkän nousu. Reittisuunnitelmaa ja etappeja muokattiin sen mukaan mitä edessä olevat tunnit saattoivat tarjota.
Ruuan metsästys oli yksi reissun haasteista. Satamissa tuli selväksi, että veneily on pitkälle tuotteistettu harrastus. Samat pizzat ja hampurilaiset olivat tyrkyllä vähän joka satamassa.
Rantapuotien muovipussileipä ei aina maistunut, mutta monesta kauempana rannasta olevasta kaupasta järjestyi ostoksille kuljetus rantaan. Porkkalassa kassintuoja jäi kauas portin taakse. Neuvokas lähetti soitti satamaan, josta portti avattiin. Tätä eivät Ilmosetkaan olleet osanneet ottaa etukäteen huomioon. Asiat kuitenkin yleensä järjestyvät jotenkin.
Tähystä, tähystä
Kajakeista oli myös aikanaan opittu, että muuta liikennettä on tähystettävä joka suunnasta. Pään olisi pyörittävä melkein sen täyden ympyrän eli 360 astetta. Yllätyksiä isojen veneiden muodossa voi olla tulossa mistä suunnasta tahansa.
Valitettavasti hitaalla sähköveneellä oltiin lähes samassa tilanteessa kuin meloessa. Tosin huomattavasti veden pintaa korkeammalla, ja teoriassa paremmin havaittavissa olevassa veneessä.
Ilmosille olikin pienoinen yllätys, miten monta muista piittaamatonta veneilijää osui heinäkuussa Suomenlahdelle.
Teini-ikäisistä junioreista oli jo apua veneellä rantauduttaessa.
Mieluisaa vauhtia
Katalle veneen hiljainen matkanopeus oli mieluisa ominaisuus. Lomalla ei pitäisi olla kiire mihinkään ja Vikku kulki sellaisella vauhdilla, jossa maisemien tarkkailuun oli aikaa. Tilanteetkaan eivät syöksyneet silmille. Jos olisi ollut tarvetta, niin reagointiin olisi ollut aikaa.
Perheen teinit olisivat toivoneet hieman reippaampaa kyytiä. Laivakokin hommia usein hoitaneen Riikon mielestä reissu oli mukava, vaikka välillä oli vähän tylsää ja pieni merisairauskin latisti hetkeksi tunnelmaa.
Eniten taisi kotonakin kokkailua harrastavaa teiniä nakertaa veneen pentterin rajalliset tilat. Pienessä venekeittiössä ei pystynytkään toteuttamaan aivan kaikkia tarjoilukokonaisuuksia, joita kotona oli tullut suunniteltua.
Veneen pentteri oli hyvin monipuolisesti varustettu, mutta tila oli ruokien laittoa ajatellen rajallinen
Retkisatamien grillipaikkoja hyödynnettiin aina kun siihen oli mahdollisuus.
Rassaaminen ei kiinnosta
Onnistunut kokeilu vesillä ei ainakaan vielä saanut Ilmosia tekemään päätöstä oman veneen hankkimisesta. Veneen rassaaminen ei kiinnosta. Ja siltähän ei voi välttyä, jos ostaa veneen.
Tommi ja Kata kertovat kuitenkin mieleen tulleen ajatuksen osallistua jossain aikuisten purjehduskurssille. Ajatus omalla porukalla purjehtimisesta on kuitenkin vielä todella kaukainen.
Ilmoset kannustavat muitakin kokeilemaan rohkeasti veneen vuokraamista. Täysin ilman ”vesikokemusta” olevia he eivät kuitenkaan kannusta veneen vuokraamiseen. Omista teini-ikäisistä oli reissulla apuakin, mutta aivan pienten lasten kanssa reissuun lähtemistä ummikkona eivät Ilmoset suosittele.
Stora Svartön kävijät tunnistavat ehkä tämän kiven.
Veneen vuokraaminen oli vaivatonta ja Vikkun kaltainen hidaskulkuinen vene on Ilmosten mielestä juuri sopiva. Kata miettiikin, onko veneilyä aloitteleville ja miettiville oikeat tuotteet tarjolla vuokrattaviksi? Nopeat, isoilla moottoreilla varustetut veneet voivat olla hankalia hallita. Kokeilu voi jäädä vain kokeiluksi, jos veneily onkin pelottavaa ja vaikeaa.
Kata Koskivaara-Ilmonen lisää vielä, että aiempi retkeilykokemus auttaa pitkälle myös venereissulla. Jotain myös itsekin kuulemma opittiin. Kumisaappaat ovat venereissulla tärkeä varuste. Kevyillä, tuulta pitävillä vaatteilla ei tee mitään jos merellä oikeasti tuulee ja sataa. Mustikka-aikaa kannattaa saarissa hyödyntää. Ja plotterin käyttö ei ole rakettitiedettä.
Ilmosten saaristosanastoa
Barösundare pikaeväs, kylmä peruna, tarjoillaan meetwurstin ja juuston kanssa
Oligarkkipurkki ökyjahti, kaikki isot moottoriveneet
Skarviparvi parvi merimetsoja (ruots. skarv – merimetso)
Måsdasset ”lokkivessa”, kivi, joka on ammuttu valkoiseksi lintujen ulosteilla
Skarvpottan merimetsojen tuhoama saari tai luoto
Agilityrata kohta reitillä, jossa väylämerkkejä on paljon ja lähekkäin
”Ost har ost i magen, väst har väst på” Itä- ja länsiviitan tunnistus på svenska. Eli itäviitalla on juustoa mahassaan ja länsiviitalla on liivit päällä.
