Jutut

Sjöberg: Jos ei kultaa kalliimpaa, niin ainakin tärkeämpää

Kippari -lehti uusii suosittuja Sjöbergin pakinoita menneiltä vuosilta nettisivuillaan.

31.01.2020

TekstiSjöberg

KuvatKipparin arkisto

Meille suomalaisille on usein uskoteltu, että tuo meidän jokapäiväinen hyödykkeemme, menovetemme, bensiinimme tai millä nimellä sitä sitten kutsummekaan, on meille kultaakin kalliimpaa.

Ei muuten pidä paikkansa, sanoo Sjöberg pienen, mutta kattavan Euroopan kierroksen jälkeen. Tärkeää se kyllä on, monen veneilijänkin kannalta paljon muijan kultahelyjä tärkeämpää, jos vesille aikoo päästä.

Meillä bensa maksaa nykyisin noin 1,10  euroa litralta. Onhan se paljon rahaa, jos litkua tarvitsee kesällä ostaa esimerkiksi V8-koneen menotarpeisiin. Ylettömän hintaista se ei kuitenkaan muihin maihin verrattuna ole. Keski-Euroopassa ja eteläisessä Euroopassa on maita, joissa bensa on vieläkin kalliimpaa
ja meitä kalliimman polttoaineen maita ovat vielä naapurimme Norja ja Ruotsikin. Ja näistä Norjalla on tuota öljyä ihan omastakin takaa, joten ei pitäisi olla ainakaan raaka-aineesta pulaa.

Juu, verothan ne muillakin mailla kansan verta juovat, eivät ainoastaan Suomessa, jossa bensan  hinnassa on tiettävästi erilaisia veroja noin kolme neljännestä. Onpahan niitä halvankin bensan maita olemassa. Monessa Itä-Euroopan maassa ei vielä ole huomattu, miten hyvä tulonlähde tämä  kemiallisesti vain aromaattisena hiilivetynä tunnettu aine todellisuudessa on. Kaiken hyvän lisäksi sitä syntyy melkeinpä itsekseen muun öljyntuotannon yhteydessä.

Tuosta kemiasta se tuli mieleen Sjöbergin vanha kemian opettaja, joka yritti takoa kemian kaavoja  Sjöberginkin kalloon huonolla menestyksellä. Se kuitenkin jäi mieleen, että viinan kanssa pelehtiessä ei pidä sotkeutua ämmiin. Metanoli ämmän kera vie näön, mutta ilman ämmää eli etanolina korkeintaan ulkonäön.

Jotta sen verran Sjöberg eroaa kemistinä puistokemististä, joka ainakin ennen vanhaan laski tentut  vanhan ranskanleivän läpi, kun aktiivihiiltä ei ollut tarjolla.

No, bensan hinnastahan se oli puhe. Joissakin itäisissä maissa bensaa saa puolella eurolla, jopa sen alle litralta. Ei siinä mitään, vielä siinäkin vaiheessa jää vielä valtiolle, kauppiaalle ja jalostamolle ihan hyvä siivunsa, kuten esimerkit tuolta itärajan takaa osoittavat. Siellähän muutamat ukot ovat parissa vuodessa tulleet miljardööreiksi vain öljyn kanssa lotraillessa. Ja siellä se polttoaine vastaa halpaa onkin.

Muutama vuosi sitten tuli ostettua polttoöljyä 20 pennillä litralta. Tosin siinä taisi olla samanmoinen alkuperäkustannus kuin entisellä mannella, jolta asiakas karkasi myytäväksi aiottu kello mukanaan. Siihenhän manne tokaisi vain, että ”hai, kun män hyvä kello ihan hankintahintaan!”

Niin, että mistäkö tämä bensan hinta nyt mieleen tuli? No, ei tarvinnut kuin selailla tämän Kipparin sisarlehti Tekniikan Maailman vanhoja numeroita, niin sieltäpä pisti silmiin ilmoitus, jossa kysyttiin, millä aiot ajaa, kun bensa maksaa yli kaksi markkaa litralta?

Eikä siinä vielä mitään. Sjöberg muistaa varsin hyvin, kuinka nuorna miehenä tuli katsottua kyseistä reklaamia ja naurettua makeasti. Eihän se nyt ole lainkaan mahdollista, että bensan hinta nousisi  tuollaisiin lukemiin ikinänsä, sanoi Sjöbergkin.

Täytyy nyt vaan tunnustaa, että paljon, paljon viisaampia olivat ne Fiatin mainosmiehet, jotka  ilmoituksella houkuttelivat ihmisiä vähäruokaisen automerkin ostajiksi.

Se taisi olla silloin, kun bensa maksoi markan verran, mikä tekee nykyrahassa noin 17 senttiä. Samaan aikaan se iki-ihana ja monen vieläkin kaipaama moottoripetroli maksoi siinä nelisenkymmentä penniä eli tämän päivän valuutassa seitsemisen senttiä.

Eikä siinäkään vielä mitään. Mutta kun se bensa tuntui jo silloin niin riivatun kalliilta, niin sitähän piti ruveta leikkimään ja sotkemaan petroliin. Sitä varten tehtiin ihan moottoreitakin, jotka toimivat silloin kun sattuivat toimimaan. No olihan niitä vehkeitä, jotka kävivät, ja sitten oli niitä, jotka eivät käyneet.

Sjöbergille sattui tietysti tuohon jälkimmäiseen ryhmään kuuluva laite. Tosin sitä ei ollut alun  alkujaankaan tarkoitettu käyväksi tällä ”persaukinaisen polttoaineella”, mutta yrittäähän sitä piti. Tuloksena olivat ne muistot jotka maistuvat suussa vieläkin. Kun kaasaria piti imeä tyhjäksi milloin petrolista, milloin bensasta, niin ne hiilivedyt eivät kovin aromaattisilta enää maistuneet,  olemassaolostaan ne kyllä muistuttivat vielä parin päivän jälkeenkin herkullisilla röyhtäyksillä.

Ne olivat aikoja ne, sanoisi se amerikkalainenkin. Kävi sitä Sjöbergkin aikanaan tuossa jenkkien  ihmemaassa kaikkea suurta katselemassa. Ihmetteli siihen aikaan, että eihän tuo bensa täällä oikeastaan sen halvempaa ollutkaan kuin koto-Suomessa. Hinta oli siinä 80–90 sentin paikkeilla.

Ovat muuten nykyisin nuo sentit lähes toistensa arvoisia rapakon kummallakin puolella, joten nykyisin olisi se Amerikan matka helppo tehdä heikollakin laskupäällä.

Juu, mutta jenkkipoika vain saikin sillä hinnalla gallonan, kun meillä hinta maksettiin litrasta. Ja vaikka se jenkkigallona onkin vähän brittiläistä vastinettaan pienempi, niin kyse on sentään noin neljästä  litrasta. Sen jälkeen ei yhtään ihmetyttänyt, miten amerikkalaiset suosivat suuria bensakoneita, vieläpä kaksin tai kolmin kappalein veneen perälaudassa.

Se oli kuulemma amerikkalaisille kauhistus ja melkeinpä kansannousun paikka, kun gallonan hinta nousi yli yhden dollarin. No, kuulemma nykyisin bensa maksaa jenkkilässäkin hieman enemmän, mutta edelleen vajaat kaksi dollaria, nykyisillä kursseilla noin 1,6 euroa gallonalta.

Kun bensan hinnasta puhutaan ihan kotoisesti, niin meillähän hintojen vaihtelusta syytetään usein  kuljetuskustannuksia. Niin tekevät ainakin bensakauppiaat. Saattaapa se olla niinkin, tai olla olematta, sanoisi asiaan entinen savolainen.

Ja täytyyhän sen niin olla, kun Sköldvikin öljynjalostamon vieressä Porvoossa bensa maksaa usein noin 1,15 euroa ja muutaman kymmenen kilometrin päässä Lapinjärvellä säännöllisesti kymmenen senttiä vähemmän.

Todistaa myös

Pakina on julkaistu Kipparissa 3/2004

Lue myös nämä

X