Pitää nyt ensimmäiseksi kiittää niistä lukuisista palautteista, joita Sjöberg on tässä viime aikoina saanut. Samaa mieltä tuntuu se kansa Sjöbergin kanssa olevan.
Viimekertainen sepustus pressan uudesta paatista herätti keskustelua kovastikin. Joku oli sitä mieltä, että rumahan se on paatti, mutta sopii hyvin nykyiselle pressalle. Mitä lie tuollakaan tarkoittanut, sen saa jokainen päätellä itse.
Muutamat muut mielipiteet menivät jo sitten enemmän henkilökohtaisuuksiin, joten ei niistä sen enempää. Mieluimmin nimittäin Sjöberg jatkaa tätä kirjoittelua vapaalta jalalta eli paremminkin vapaitten vetten päältä. Vaihtoehtona kun taitaisi julkaisun jälkeen olla enemmänkin kirjeitä kiven sisältä!
Se on tuo Suomen laki sen verran ahdasmielinen, että ottaa monet tosiasiat herjauksena ja siitähän sitten nuija kopsahtaa ja salpa kolahtaa. Samaa luokkaa on laki muissakin asioissa, ei ymmärrä, että veneily ilman viinaa on pelkkää köröttelyä.
Vähän samaa noissa määräyksissä tuntuu olevan kuin nyt tuon hössötyksen kanssa tuosta käsiaseiden täyskiellosta. Käsiaseet kun on kuulemma tehty vain ihmisten tappamiseen. Miten sitten lienee noitten sotilasaseitten kanssa? Ja lähtee se henki ihmiseltä hirvikiväärillä ja haulikollakin, valitettavasti.
Pitää sitten kai kieltää nupit ja naulatkin kokonaan, kun on niilläkin ihmisiä teilattu, kun on netistä löydetty ohje kotitekoisen pommin valmistamiseen.
Taitaisi olla hyvä saman tien kieltää tuo nettikin, kun siellä kerrotaan ohjeet mitä ihmeellisimpiin asioihin. Vähäisimpänä eivät näytä olevan nuo veneaiheisetkaan sivut.
Siellä yksi onneton neuvoo toista onnetonta, vielä tietämättömämpää ja kumpikaan ei tiedä asiasta sen höykäsen pölähtämää eli enempää kuin sika hetelmästä, vai miten se nyt oikein olikaan?
Sinänsä se on kyllä hauska paikka tuo netti näin veneilijän kannalta. Mukavaahan se on selailla etenkin käytettyjen veneiden myyntipalstoja. Sen verran varmaan tekstimainontaakin sallitaan, että paras paikka tähän touhuun on tietenkin tuo nettivene.com.
Löytyy nimittäin venettä ja konetta moneen lähtöön.
Vaan kovasti tuntuvat olevan korkealla nuo käytettyjen hinnat, ainakin noilla yksityisillä ilmoittajilla. Eipä silti, onhan se aina tiedetty, että veneeseen sisältyy aina paljon, paljon enemmän tunnearvoa kuin mihinkään muuhun esineeseen. Ja saahan sitä sisältyäkin, eihän siinä mitään.
Se vain on turhaa luulla, että joku olisi siitä tunnearvosta ja ihan itse viikkotolkulla sorvatusta lipputangon nupista valmis mitään maksamaan!
Ostaja kun katsoo vain sen, mitä rahalla saa, eikä todellakaan osaa arvostaa niitä samoja asioita, joista myyjä on niin perin ylpeä.
Joskus vaikuttaa siltä, että sinne nettiin on vähän liian helppo laittaa veneitä myytäväksi. Ilmoituksesta kun ei ainakaan ensi alkuun tarvitse maksaa mitään, niin sitten sinne laitetaan ikään kuin kokeeksi ilmoitus ja huikea hinta. Sitten katsotaan, olisiko joku niin hullu, että suostuisi lähellekään pyydettyä hintaa paatista maksamaan.
Vanha totuushan on, että eihän se ole hullu, joka pyytää, vaan se joka maksaa!
Vai miltäpä vaikuttaa sekin hinta, jota pyydettiin sinänsä ihan käyttökelpoisesta ja lähes uuden veroisesta veneestä netissä moottoreineen, merkki taisi olla Quicksilver ja moottorina Mercury.
Hintapyynti oli nimittäin 20 000 euroa. Ei vaikuttanut aivan kamalan pahalta, mutta vähänkään viisaammat seurasivat tilannetta ja totesivat, että kyseistä paattia myytiin Helsingin Uivassa näyttelyssä messutarjouksena kymppiä vajaalla 15 tuhannella eurolla. Viisi tonnia halvemmalla sai siis uuden veneen.
Sinänsä hauskaa on joidenkin harvinaisempien merkkien myynti käytettynä. Jopa viisi vuotta vanhoja Targoja on kuulemma myyty samaan hintaan, kuin mitä uusikin maksaa.
Perusteena on ollut, että juu, kallis on, mutta uutta joutuu odottelemaan ainakin vuoden, mahdollisesti puolitoistakin. Tämän saa tästä käyttöön heti. Kyllä pitää venekuumeen olla melkoinen, ennen kuin tuollaiseen erikoistarjoukseen mukaan lähtee.
Saattaahan se tietysti olla, että jostain löytyy joku tarpeeksi tietämätön ostaja, joka menee vipuun. Niinhän se sanoi entinen venemyyjäkin, että jokaista suomalaista voi huiputtaa ainakin kerran, parhaimpia kaksi, joten kyllä niitä asiakkaita tässäkin maassa riittää.
Niinpä sitten parikymmentä vuotta vanhoja, raakavesijäähdytteisiä bensakoneitakin ilmoitellaan täysin toimintakuntoisina ja vähän ajettuina.
Vähänkään viisaampi ostaja tietää, että fi naalissa mikä fi naalissa. Asiaa vain pahentaa, jos vehkeellä ei ole ajettu paljonkaan. Siinä se on saanut paikallaan muhia ja syöpyä.
Kokonaan oma lukunsa ovat nämä vanhat dieselit, jotka tuntuvat olevan kultaakin kalliimpia. Reilut parikymmentä vuotta vanhasta dieselkoneesta pyydetään silmän edes värähtämättä, ja aivan vakavalla naamalla, kolmannes uuden hinnasta. On siinä nimittäin dieselkäyttöisellä romuraudalla hintaa!
Siinä voisi ostaja mennä peilin ääreen ja kysyä peilikuvaltaan, miten paljon uudesta koneesta joutuu todellisuudessa alennusten jälkeen maksamaan. Sen jälkeen voi kysyä, paljonko vanhan koneen korjaaminen maksaa. Ja paljonko panee painoa sille, että vanhan koneen kanssa saattaa koko veneilykausi mennä kokonaan pieleen, kun osia ja korjaajaa ei löydy mistään.
Sitten voisi laskea sen, paljonko vähemmän uusi kone kuluttaa, kuin vanha, harva lousku, jossa suuttimet vetelevät viimeisiään, laturi poikii pikapuoliin, startin laakerit ovat jo kuluneet suurin piirtein olemattomiin, pakopuoli on karstoittunut tukkoon, lämmönvaihdin on syöpynyt käytännössä puhki ja muutama venttiili on palanut ruvelle.
Puhumattakaan nyt vaihtoa kaipaavasta jakopään ketjusta, vanhasta vesipumpusta, huoltoa ja säätöä kaipaavasta korkeapainepumpusta, kolisevista runkolaakereista ja muista vähemmän tärkeistä osista.
Mutta ei, kiljuen syöksytään ostamaan autotallin nurkassa seissyttä laitetta, josta ei edes tiedetä, onko se käyttökelpoinen. Kyllä käytettyäkin ostaessa tyhmä saa olla, se kun voi olla syntymäominaisuus, mutta ei nyt sentään hölmö, sanoo
