Tilaa
Jutut

Sjöberg: Kilpailuvietti

Kippari-lehti uusii suosittuja Sjöbergin pakinoita menneiltä vuosilta nettisivuillaan.

24.04.2020

TekstiSjöberg

KuvatKipparin arkisto

Jaahas, kohta se on taas esillä se aika, että ruvetaan lehdissä ja radiossa ynnä televiisiossa pohtimaan, millainen se mahtaa olla tulevan juhannuksen sää. Sitä sitten vatvotaan jo aikoja ennen varsinaista juhlaa – on alettu vatvoa jo nyt, vaikka oikeat ennustajat eli meteorologit toteavat itsekin, että yli kuukauden päähän ulottuvat ennusteet ovat enemmänkin arvausta eli veikkausta, kuin oikeaa tiedettä.

Mutta jotta asia tulisi ainakin tämän aviisin lukijoille selväksi, niin Sjöberg voi asian kertoa jo tässä ja nyt. Yleisesti ottaen juhannuksena sataa. Ja jos ei sada, niin sitten paistaa, tai jotain siltä väliltä. Ainoa asia mikä on Matti Nykäsen laskuopin perusteella 110-prosenttisen varmaa, on, että juhannuspäivänä noin puolet Suomen kansasta makaa enemmän tai vähemmän kankkusessa eli makkurissa pisin mökkien lavereita, puiston penkkejä tai muita maita ja mantuja, oli keli mikä tahansa!

Toinen täysin selkeä asia eli taivahan tosi, on se, että juhannuksen jälkeen ei tästä maasta sitten tavoita yhden yhtäkään vene- tai venemoottorikorjaajaa, jolla olisi mahdollisuutta vilkaista epäkuntoon mennyttä paattia tai moottoria.

Ei, lomalla ovat lähes kaikki.

Jos eivät ole, niin sitten on kuulemma kyse siitä, että ahneus voittaa kiimankin, väittävät alan miehet itse. Ja jos ei ole kiinni ahneudesta, niin jo vain on pankki lähestynyt kiivassanaisesti kehottaen pientä yrittäjää asuntolainan maksuun.

No, onneksi tilanne ei ole näin synkkä, se vain joskus tuntuu siltä. Jotkut yrittäjät ovatkin todenneet, että silloin kannattaa olla töissä, kun muut ovat lomalla. Samaan perustuu vaikkapa kesäravintoloiden menestys. Eipä siinä voisi paljon valitella, jos luukut olisivat kiinni juhannuksen aatonaatosta elokuun puoleen väliin!

Vaan tuli tuosta kiimasta mieleen, että kaikenlaisia viettejä sitä ihmisellä, jopa veneilijälläkin on. Eikä nyt tullut se päällimmäinen eli suvunjatkamisvietti mieleen ollenkaan.

Sjöberg on jo pitkään ihmetellyt esimerkiksi sellaista tapahtumaa kuin purjehduskilpailua.

Siinä yritetään tuulen avulla ja erilaisilla paateilla päästä paikasta A paikkaan B mahdollisimman nopeasti. Eikä siinä tietysti mitään, mutta kun ensimmäisenä maaliin tullut ei suinkaan ole voittaja, ei sitten sinne päinkään.

Maaliintulon jälkeen aletaan laskeskella erilaisia tasoituksia, jotka tietysti ovat kilpailijoilla tiedossa jo pitkälti etukäteen, jotta voittajaa voidaan spekuloida jo matkan aikana. Mitähän ihmeen puuhaa sellainen oikein on olevinaan?

Samalla tavoinhan sitä voitaisiin juoksukilpailuissakin ruveta antamaan tasoitusta sille, joka on vähän lyhyempi, vähän leveämpi tai muuten enemmän tuulta vastaanottava kuin kilpailijansa! Samalla tavoinhan noille purjeveneillekin lasketaan tasoituksia veneiden erilaisten ominaisuuksien mukaan.

Eihän sitä asuntovaunuillakaan kilpaa ajeta, niin miten sitten asuttavilla purjeveneillä? Ei moottorivenekisoissakaan veneiden mukana kuljetella vessanpönttöjä, kaasu-uuneja ja erilaisia sohvia!

Mutta jos nyt yrittäisi moottorivenemies vielä ymmärtää noita purjehtivia naapureitaan, niin kuin tietysti pitäisi.

Mutta kyllä se vaan vaikeaa on. Tuota kilpailuviettiä on kumman vaikeaa ymmärtää, kun nämä sen läpitunkevat persoonat yrittävät vakavissaan puolustella harrastustaan meille moottoriveneilijöille sillä, että purjehtija harrastaa purjehdusta, nauttii merellä olosta, eikä ole kiire mihinkään. Ja ovat muka perillä jo silloin, kun köydet päästetään irti laiturista.

Vaan mihinhän se kiire sitten oikeastaan tulee, kun sinne vesille päästään? Jokainen vesillä liikkunut toki tietää, miten purjehduskilpailu syntyy heti, kun kaksi purjevenettä sattuu olemaan menossa samaan suuntaan. Jo siinä vaiheessa kun toinen purje horisontissa siintää, heräävät toisella kilpailuhalut.

Sitten siinä painetaan töitä naama irveessä, kiristellään köysiä, kytätään purjeita ja tiuskitaan muijalle. On tietysti sanottava, että saattaa se moottoriveneilijäkin muijalleen vähän äyskähtää, mutta se johtuu lähinnä vain siitä, että kahviplöröön ei ole laitettu tarpeeksi makuainetta eli prosentteja.

Purjehtijat uhraavat tuhansia ja taas tuhansia uusiin purjeisiin ja laitteisiin, jotta päästäisiin taas solmun kymmenyksen kovempaa kuin edelliskesänä. Tai ainakin nopeammin kuin naapuri, joka edelliskesänä pieksi muut veneet mennen tullen seuran viikkokilpailuissa, joissa – on kuin onkin – maali, vaikka perillä ollaan, jo laiturista lähdettäessä!

No herrasmiesten rehtiä hommaahan se on valkoisten purjeiden kanssa touhuaminen, sanotaan. Vaan toisin antavat ymmärtää asian todelliset harrastajat. Naapurin tuulta peitetään, minkä keritään, juonia punotaan kääntölipulle tultaessa. Mutta se onkin sitten kuulemma taktiikkaa.

Moottoriveneilijöillä tuokin homma on paljon helpompaa.

Painetaan kaasukahvaa alas niin pitkälle kuin kaapelit antavat myöten ja siinähän sitä sitten mennään. Jos naapuri menee ohi, niin asiahan on sillä selvä, koska naapurilla on isompi moottori tai kevyempi muija.

Sen tietää jokainen järkevä ihminen, että ei mopolla mahdottomia. Jos naapurilla on parisatanen mylly paatin perässä, niin ei siinä paljon kannata kaksikymppisellä persveivarilla ruveta uhoamaan.

Vaan mikäpä se nyt on Sjöberg tavallista palstanikkaria kummempi muita sättimään. Onhan se niin, että kohta taas on onni yksillä ja kesä kaikilla.

Ja jokainen tulkoon onnelliseksi tavallaan, olkoon se sitten purje-, lihas- tai moottorivoimalla kulkeva alus. Pääasiahan on merenkulku. Niin kuin muinaiset kreikkalaiset ilmaisivat, niin Navigare necesse est, non est vivere. Ja sehän tarkoittaa, että merenkulku on välttämätöntä, eläminen ei. Joskin kreikkalaisilla taitaa nyt merenkulku olla vähäisempää ja lauseen jälkimmäinen osa totisinta totta!

Vaan hymyilkäämme me, joilla vielä mahdollisuus veneilyyn on, toivoo

Pakina on julkaistu Kipparissa 5/2012

 

 

Lue myös nämä

X