Tilaa
Jutut

Sjöberg: Leijonat vesillä

Kippari-lehti uusii suosittuja Sjöbergin pakinoita menneiltä vuosilta nettisivuillaan. Tällä viikolla muistellaan vuoden 2011 jääkiekon MM-kisoja.

31.05.2019

TekstiSjöberg

KuvatSeppo Evinsalo

Ihanaa leijonat, ihanaa!

Niinhän se vain oli, että koko maa sekosi keskellä toukokuuta aivan täydellisesti yhden jääkiekkopelin takia. Eipä silti, mukavaahan se oli katsella – etenkin kun Ruotsi hävisi.

Ja kun jääkiekossa ei saa kaksoisvoittoa, niin olihan se tyrmäysvoittokin tavallista voittoa parempi. Pääasia, että läntiselle naapurille tuli ns. rökäletappio.

Nyt ovat sitten jääkiekkomiehet aina nuorimmaista, 19-vuotiasta nuorukaista myöten melkoisia julkkiksia. Se kannattaisi nyt muistaa, ainakin näin internetin ja Youtuben aikakautena. Sinnehän se pääsi yksi valmentajistakin heti lentokoneesta ulos tultuaan.

Kuohujuomaa oli näemmä nautittu vähän liikaakin.

Mutta niinhän se on, että liika on aina liikaa, mutta kohtuus on taas aina liian vähän, totesi Sjöbergin kaverikin aikanaan. Mutta jos aikovat lehtien, etenkin iltapäivälehtien lööppeihin päästä  nämä jääkiekkosankarit, niin venehän se on ostettava. Eikä sillä edes tarvitse itse ajaa, kun jo pääsee otsikoihin, niin kuin Teemu Selännekin aikanaan.

Riitti, kun Teemu omisti 54-jalkaisen Princessin ja joku onneton ajoi sen karille.

Eipä silti, Teemuhan on syntyjäänkin oikea veneilijä, eikä mikään maakrapu. Kävi nimittäin aikanaan niin, että kun Teemun synnytyksen aika tuli, perhe oli veneilemässä Turun saaristossa ja siitä piti lähteä saman tien sairaalaan.

Siinä samalla tuli pojasta syntyjään turkulainen, vaikka joka paikassa Teemun syntymäpaikaksi Helsinki mainitaankin. Se taas johtuu siitä, ja vain siitä, että syntymäpaikka merkittiin vanhempien asuinpaikan mukaan ja vanhemmat asuivat tuolloin Helsingissä.

Ja sitoopa Teemua veneilyyn toinenkin seikka. Oli nimittäin Teemun isä Ilmari Selänne silloin tämän Kippari-lehden sisarlehti Veneen tekninen toimittaja, josta tuli sittemmin päätoimittaja  kyseiselle aviisille.

Eikä ole Teemu ainoa veneilevä jääkiekkoilija, ei sinne päinkään. Monella suomalaistaiturilla on vene, mutta kun eivät ole niiden kanssa enemmälti tupeksineet, niin eivät vielä ole otsikoihin  nousseet.

Muita juttuja on kuitenkin ollut edellisen maailmanmestarijoukkueen maalivahti Jarmo Myllyksestä, joka veneilee varmaan edelleenkin Saimaan vesillä ja ainakin saman joukkueen Tupu, Hupu, Lupu -ketjun Saku Koivusta. Hänellä on viime aikoina ollut noin 45-jalkainen moottorivene kotipuolessaan Turussa.

Muista maajoukkuetason pelaajista tunnetaan Helsingin vesiltä ainakin Niklas Hagman. Hänen allaan on ollut jytäkkä herrasmies-DC, 31-jalkainen Cobalt.

Vaan eivät ole jääkiekkomiehet niittäneet veneilyn saralla läheskään sellaista mainetta kuin nämä autourheilijat, etenkin entiset F1-kuskit.

Heistähän veneilijöinä ovat kunnostautuneet niin maailmanmestarit Kimi Räikkönen kuin Mika Häkkinenkin. Kiminkin vene tuli kuuluisaksi – ei ainoastaan kokonsa takia – vaan myös siksi, että sekin kävi kivillä toisen ohjaamana.

Tosin ei kumpikaan maailmanmestari kunnostautunut jääkiekkovalmentajan tapaan, niin kuin yksi ilman maailmanmestaruutta vailla oleva F-ykköskuski. Hänellä oli pahan veneonnettomuuden jäljiltä vielä veressään 1,7 promillea, eikä tiettävästi muista vielä vuodenkaan kuluttua, kuka venettä oikein ajoi!

Ja kosteita näyttivät aina Hangon Poker Runeissa olevan kaikkien kisakuskien harrastukset. Mutta eipä siinä mitään, niin kauan kun vain pysytään maissa kiinni. Ja hyväkuntoisen nuoren miehen maksahan polttaa alkomahoolia melkeinpä roihuten, eikä vain kytemällä, niin kuin tällaisella vanhemmalla ja jo sopivasti rasvoittuneen maksan omistavalla tekstinikkarilla.

Veneet vesille

Vaan vesillä ne alkavat pikku hiljaa olla suomalaisten paatit. Mutta viikon verran pitää vielä odotella ainakin Sjöbergin. Pohja on vielä veneestä maalaamatta ja se pitää tehdä pikapuoliin.

Tarkoitus on kuitenkin säästää vähän aikaa ja maalia. Kun viime keväänä tuli vedettyä myrkkymaalia paksulti, niin tänä vuonna varmaan riittää ohennettu maalikerros vanhaa maalia  tuorestamaan. Siinä pääsee neljänneksellä maalimäärästä ja työ on paljon nopeampaa.

Nopeampaa on se kuivuminenkin, Ei tarvitse kuin pari tölkkiä olvia ottaa. Siinä on hyvä sääntö se, että kun kurkku alkaa tuntua sopivan kostealta, niin johan alkaa maali olla puolestaan kuivaa.

Riippuupi se tietysti paljon maalin laadusta ja ohenteen määrästä. niin kuin olvin prosenteistakin. Jos on prosentteja paljon niin, helposti vaihtuvat osat. Seuraavana aamuna on maali vielä  märkää ja kurkkua kuivaa!

Kaikilla se ei vesillelasku kuitenkaan ole kovin auvoista aikaa.

Surulliselta se näytti senkin kaverin naama, joka laski onnellisena kalaveneensä veteen jo heti vesien auettua. Varmaan suunnitteli lähtevänsä viikonloppuna kalaan.

Toisin oli kuitenkin joko yläkerran ukko tai veneenvalmistaja rapakon tuolla puolen päättänyt. Alumiinivene kun oli niitattu kasaan ilman hitsisauman hitsisaumaa, niin vain pettivät saumat  joidenkin niittien kohdalta ja seuraavana päivänä veneestä muistutti vain suoraan pohjasta laiturin kiinnikkeisiin tuleva köysi.

Onneksi oli vene sopivasti heti laiturin alkupäässä, niin pääsi nosturiauto ajamaan kätevästi nostoetäisyydelle. Eikä mennyt kuin yhden alkusarjan matsin verran aikaa, niin jo vain oli paatti  noussut takaisin Ahdin valtakunnasta kauniisti kuljetusalustan päälle laskettuna.

Halpaa se ei kuitenkaan ole tuo nosturiautojen tuntihinnoittelu. osaavat kyllä rahastaa vielä enemmän kuin autokorjaamot nykypäivänä konsanaan. Ja se on paljon se! Eikä ole kaikki vaiva siinä.  Paljon saa töitä tehdä, ennen kuin taas pelittävät moottorit ja elektroniikka.

Vaan mitäpä ei merten mies olisi valmis merellepääsystään maksamaan. Kalliiksi se on tullut, mutta on se ollut kaiken arvoista, sanoo omasta puolestaan ainakin

Pakina on julkaistu Kipparissa 6/2011

 

Lue myös nämä

X