Jos joku väittäisi Sjöbergille ihan vakavalla naamalla, että tästä on vähän yli kolme kuukautta keskikesän riemukkaaseen juhannusjuhlaan, niin tekisipä mieli sanoa, että ”hömppälipöösää”.
Ulos kun katsoo, niin harmaata se on, voi voi, että onkin harmaata. Kevään pitäisi näihin aikoihin olla jo edistymässä hyvää vauhtia, mutta mitä vielä?
No, ovathan ne lumet suurimmaksi osaksi sulaneet, eikä niitä etenkään täällä etelän puolessa edes paljoa ollut. Jäät eivät ole mihinkään lähteneet, mutta eivät ne paljoa houkuttele, kun jään päällä on kymmenisen senttiä silkkaa vettä.
Ja saattaapa se takatalvikin vielä tehdä tepposensa. Sehän oikein kuuluisi asiaan, että vappuna sataisi jollei lunta, niin ainakin räntää, lämpötila olisi nollassa ja juhlakansa kauhusta kankea.
No, sehän sitten taas nähdään, missä vaiheessa ensimmäiset jussin sääennustukset tulevat. Ensimmäisinä niitä taitanevat esitellä erilaiset elukkaprofessorit ja muut kaivonkatsojat. Eikä siinä mitään, esitelkööt vaan, kyllä maailmaan puhetta mahtuu ja jos sitä haluaa hyödyntää, niin parasta olisi mennä puhelemaan jonnekin pellon laidalle. Siinä sitten pellot lannoittuisivat samoin tein!
Olivat ne sitten venemessutkin. Ja siellähän sitä piti käydä – tietenkin.
Säiden puolesta oli taas kummallista. Yleensä on ulkona paukkunut sellainen rapsakka 25 asteen pakkanen, kun messuhallissa on messuiltu. Ei paukkunut nyt. Kovasti olivat eri muotoilijat päässeet valloilleen ja piirrelleet mitä kummallisempia paatteja. Saattoipa niistä joku tietysti tykätäkin, mutta ei Sjöbergin kyllä ainakaan tarvitse.
Jo aikanaan, kun purjeveneisiin tuotiin pystyjä keuloja, niin kyllä oli sanottava, että rumia ovat. Ja sanottiin kanssa!
Ja sanotaan taas. Olisivat vaan suunnittelijat pitäneet ne keulat niissä purkkareissa, kun siellä niistä kuulemma saadaan 0,1 tai 0,2 solmua lisää vauhtia siihen vehkeeseen.
Moottorivenemies saa saman verran ja vielä paljon enemmänkin vauhtia, kun painaa vaan kaasukahvaa vähän alemmas ja voisi silti katsella kaunista keulan muotoa, missä muijankin kaaret jäävät kauneusarvoissa kakkoseksi.
Vaan onpahan niitä nähty maailmalla vieläkin hurjempia keuloja. Ihan hienoihin ja omalla rahalla maksettujen paattien keulat on käännetty ikään kuin väärään suuntaan eli keula kaartuu taaksepäin kohotessaan ylöspäin.
Tosin kyseinen paatti saattoi olla tutkielma, jossa yli-innokkaalle suunnittelijalle rahaa ja toimeksiannon antoi yli-innokas veneilijä, joka ei kauneusarvoista ymmärrä sen enempää kuin sika hetelmästä, vai miten se oikein menikään?
Saattoi se tietysti olla niinkin, että toimeksiannon hetkellä olivat sekä suunnittelija että oligarkki sen verran notkeessa kovasti juhlitun sopimuksen jälkeen, että päälinjoja vedettäessä paperit olivatkin olleet pöydällä väärin päin.
Nimittäin sen Sjöberg nyt ainakin haluaisi tietää, jotta mitä hyötyä moottoriveneissä näistä pystykeuloista oikein on, väärin päin kallistuvasta keulasta puhumattakaan?
Onhan niitä nähty valtamerilaivoissa erilaisia keulabulbeja, joilla on olemassa hieman rumempikin nimitys, joka nyt jätetään mainitsematta, perhelehti kun tämä Kipparikin on. Keulabulbi lisää aluksen vesilinjaa ja antaa vedelle oikean liikesuunnan ilman pyörteitä, mutta laivoissa sentään osataan tehdä keula yläosiltaan inhimillisen näköiseksi.
Joku asiasta oikeasti jotain tietävänä voisi hieman valaista tietämykseltään vajavaista pakinoitsijaa ja siinä samalla joitakuita lukijoitakin. Rahaa ei Sjöberg uskalla vastauksesta tarjota, mutta suunnatonta kunniaa toki tulee roppakaupalla.
Joten laittakaapa sähköposteja tulemaan vaan ihan rohkeasti.
Vaan eipä siinä vielä kaikki, sanoi entinen ostos-TV:n myyjäkin.
Luja se tuntuu olevan ainakin kauppiailla usko tuohon alumiiniin veneenrakennusmateriaalina. Eipähän siinä tietysti mitään, onpa siitä tehty oikein sotalaivojakin ja hyvin ovat kestäneet, kun kukaan ei ole kohti ampunut.
Taisi olla jokin merivoimiemme ohjusveneluokka, jonka runko oli puhdasta alumiinia, mutta niin siitä sitten olisikin kuulemma voinut laskettaa vähän käsiasetta raskaammalla pyssyllä läpi että lätinä olisi käynyt.
Tosin on se kuulemma niinkin, että menee se kuti läpi vaikka parinkymmenen sentin panssaristakin, kun vain on riittävästi massaa ja voimaa takana, jos Sjöberg on oikein ymmärtänyt. Ja saatiinhan sitä upoksiin toisessa maailmansodassa sellaisia teräksellä panssaroituja paatteja, ettei kukaan olisi niihin minkään inhimillisen aseen pystyvän.
Mutta eipä näitä siviilien alumiinipaatteja ole ammuttaviksi tehty, elleivät nyt sitten satu metsästysaikana ihan väärille hollille osumaan.
Vaan oli taas alumiinia taivutettu suuntaan jos toiseenkin. Toisinaan oli taivutus onnistunut ihan siististi ja kauniisti, muttei kyllä aina.
Yhtä ulkomaan sätöstä ihmetellessä valmistaja kertoi, että venettä ei oltu edes tarkoitettu messuille, mutta niinhän siinä kävi, että se, joka oli tarkoitettu, ei valmistunutkaan. Otettiin sitten se vähän heikommin onnistunut malli.
Siinä olisi voinut todeta vanhan saaristolaisen tapaan, että jos sitä lähtee messuille veneitä esittelemään, niin olisi parasta jättää ne veneet vaan kotiin. Ei tule sitten kenellekään paha mieli.
Mutta eivätpä olleet kaikki ulkomaan ihmeet erityisen kalliin makuisia, ei, eivät lainkaan.
Tuollainen Buster L Pron näköinen ja kokoinen paatti näytti melkeinpä asialliselta ja hinta alta kolmanneksen siitä, mitä Busterilla.
Pisti se vähän laihemman lompakon omaavaa miestä eli tässä tapauksessa Sjöbergiä vähän mietityttämään. Tuli mieleen, että pissitäänkö tässä nyt Sjöbergiä silmään ja jos pissitään, niin kumpi valmistaja niin tekee ja miten?
Ei valjennut tämäkään asia, joten piti siirtyä anniskelupuolelle, jonka jälkeen ainakin tiesi, kuka pissii ja miksi, eikä asialla ollut enää veneiden kanssa mitään tekemistä.
Sanoo messuterveisin
Pakina on julkaistu Kipparissa 3/2014
