Pääset lukemaan sivustoa tämän mainoksen jälkeen.

Jutut

Sjöberg: Vesille jokaisen mieli

Kippari-lehti uusii suosittuja Sjöbergin pakinoita menneiltä vuosilta nettisivuillaan.

15.05.2020

TekstiSjöberg

KuvatSatu Björn

Kyllä nyt vaikuttaa kovasti siltä, että hyvin, hyvin löysäksi jäi tämä talvi. Ravakoita pakkasia ei ollut kuin Helsingin venenäyttelyn aikoihin – tietty juuri silloin!

Monet suomalaisia perinteitä kunnioittavat henkilöt tuntuivat olevan kovin pettyneitä siihen, ettei päässyt enempää luistelemaan kuin hiihtämäänkään, kun lumet tulivat niin myöhään ja ilmeisesti siitä syystä myös lähtivät tosi aikaisin.

Sjöberg ei kyllä kuulu tuohon joukkoon. Ainakaan näillä etelän leveysasteilla hiihteleminen muualle kuin iltaisin sänkyyn ja kerran viikossa lähikapakkaan, jää aina melkoisen vähälle. Kyllä täällä, missä talvi muutenkin on lähinnä rapakeliä, märkää ja loskaa, lumesta on enemmän haittaa kuin hyötyä.

Eikä Sjöbergillä olisi mitään sitäkään vastaan, että meri pysyisi avoimena vaikka läpi vuoden. Siinä varjeltuisi monen avioliitonkin onni, kun kalastukseen hurahtaneet miehet pääsisivät eväkkäitä vokottelemaan, eivätkä istuisi kiukus- tai muuten vain päissään kotona muijiaan kiusaamassa.

Kyllä olisi lysti istuskella keskitalvellakin hyvin lämmitetyssä veneessä, kuunnella laineiden liplatusta ja tuulen ulvontaa. Siinä jouluaattona ajelisi mukavan saaren rantaan, kaivaisi pilssistä hyvin kypsyneen kinkun, pullon punkkua ja pari napanteria, niin mikäpä olisi juhlapyhää viettäessä.

Samalla päästäisiin siitäkin riesasta, että veneet pitäisi rahdata joka ainut syksy ylös ja taas keväällä roudata takaisin veteen. Säästettäisiin valtaisa määrä telakointialueitakin, kun veneitä ei tarvitsisi ottaa vuosittain ylös kuin viikoksi, pariksi kunnostus- ja huoltotöitä varten.

Tietysti siinä hävittäisiin paljon veneilyn romantiikasta. Paljon puuttuisi rantojen vuosittaisesta ajankierrosta, jos eivät kevään koittaessa ensimmäiset kunnostajat ilmestyisi veneiden kimppuun yhtäaikaa ensimmäisten pälvipaikkojen kanssa.

Välttämättähän veneille ei vielä tehdä tuossa vaiheessa mitään, mutta onhan se mukava päästä taas turinoimaan naapuriveneiden omistajien kanssa. Saattaapa naapurilta löytyä kahviin pikku plörötkin, ellei muija ole lähtiessä ratsannut eväskassia. Niin kuin Sjöbergille usein tapahtuu.

Omiin kokemuksiin perustuen Sjöberg voi todeta, että suurin osa veneistä kyllä pidettäisiin mielellään vedessä vuoden ympäri. Tämän todistaa, kun seuraa tapahtumia venesatamissa, ja toisaalta seuraamalla kavereiden  käytöstä.

Ensinnäkin suuri osa jättää veneensä jäihin, oli ilmasto sitten lämpenemässä tai ei. Joka talvi näkee laiturissa jos toisessakin veneen tai useamman. Joskus niistä on näkyvissä loppusyksystä enää keulapiikki. Jäiden tullessa peittyy sekin. Laiturilla kävellessä voi veneen märän ja kylmän sijainnin päätellä vain jään alle menevistä, tiukkana olevista köysistä.

Kavereiden käytöksessä taas tapahtuu aivan ihmeellinen muutos ensimmäisen yli viisi astetta ylittävän kevätpäivän jälkeen. Kalamiehillä alkavat hauen kuvat kiilua silmissä niin vahvasti, että pupillitkin muuttuvat hauen kirjavaksi väritykseksi.

Melojat ja muut soutelijat taas unohtavat niin naiset kuin muutkin talviset harrastukset ja hiovat kajakkiensa vanhaa maalipintaa sormenpäät verillä. Kajakin pohjaan kun pitää saada uusi, kiiltävä maali, joka antaa arviolta noin 0,03 solmua paremman nopeuden vekottimeen.

Onhan se tavallaan lihastreenausta tietysti tuo pohjan hiominenkin, mutta paremman tuloksen saisi aikaan, kun verryttelisi niitä soutulihaksia muutaman kerran. Tosin taitaa tuolla kanoottipuolella kaikkein kovimmalla olla istumalihakset, jotka ovat talven aikana joutuneet kovimmille, kun aikaa on vietetty netin keskustelupalstoilla.

Muut veneilijät taas suunnistavat ensimmäisinä kevätpäivinä tarvikekauppoihin hankkimaan viimeistään nyt uuden kaikuluotaimen, karttaplotterin ja muuta mahdollista ja mahdotonta sälää. Niitä voidaan laiturinaapurusten kesken sitten vertailla ja oman ostoksen paremmuutta perustella.

Tässäkin toteutuu nimittäin se vanha totuus, jonka mukaan pojilla ja miehillä on yhtälailla leluja. Aikuisten miesten lelut vain ovat kalliimpia, monimutkaisempia ja helpommin rikkoutuvia.

Mutta uskokaa tai älkää, ei se talvi tässä vielä kokonaan ohitse ole. Kunhan ensimmäiset hätähousut ovat saaneet veneensä kuorittua talvipeitteen alta esiin ja ensimmäiset lakkakerrokset veneen pintaan, niin jo vain alkaatulla räntää. Parit pakkasetkin vielä saadaan ennen kuin talvesta päästään.

Toinen takatalven ennusmerkki löytyy tuolta maantieliikenteestä. Silloin voi alkaa ennustella takatalven tuloa kun autoilijat ovat saaneet ajokkiensa alle kesärenkaat ja uudet, kiiltelevät alumiinivanteet. Sitten niiden  suvikumien kanssa liukastellaan ja kolhitaan niin uutuuttaan hohtavat vanteet katukiveyksien reunoihin kuin hyvin kiillotetut muovipuskurit edellä ajavan auton perään.

Ja jos ei räntää sada aiemmin, niin viimeistään vappuna. Sehän ollut tämä suomalaisen vapun tunnusmerkki lähes ikimuistoisesti. Jos nyt joku ihan tosissaan väittää, että kasvihuoneilmiöhän tässä näkyy, niin  hömppälipöösää, sanoo Sjöberg.

Kun vuonna 1989 oli harvinaisen lämmin talvi ja meri vielä helmikuussakin avoimena, niin kukaan ei puhunut ilmaston lämpenemisestä. 1970- luvun talvista puhumattakaan.

Nyt kun sattui tavallista lämpimämpi talvi, niin johan vain ollaan vetämässä tiukkoja johtopäätöksiä. Sjöberg ei väitä, etteikö ilmasto olisi lämpenemässä, mutta ei se yhdessä tai kahdessa vuodessa tapahdu.

Sen verran ovat ajat kuitenkin muuttuneet, että vanhan kansan viisaudet voidaan heittää romukoppaan. Lämmintä kesää ei välttämättä seuraakaan kylmä talvi ja päinvastoin.

Niinpä voimmekin ainakin toivoa, että kesästä tulee lämpimän talven jälkeen vielä lämpimämpi.

Niin toivoo ainakin

Pakina on julkaistu Kipparissa 4/2007.

Lue myös nämä

X