Vanha sananlasku kertoo, ettei nimi miestä pahenna.
Joskus siltä saattaa tuntua, niin kuin siitäkin miehestä, joka meni maistraattiin nimenmuutosta hakemaan. Virkailija kysyi, jotta mikä se on nimessä vikana, kun sitä halutaan muuttaa?
Mies kertoi, että kun se nimi on Kalle Hitler. Tähän virkailija totesi, että no, juu. Kai sitä nyt tuossa tapauksessa muutos sallitaan, mikäpä pannaan tilalle? Mies vastasi, jotta Ville hän on Kallen sijaan aina halunnut olla…
Veneethän ne on useimmin nimetty naisten mukaan ja nimiähän riittää, kun yleensä on suomalaisen almanakan lisäksi otettu myös muun maalaiset. Vanhan suosituksen mukaan veneen nimen piti olla naisen nimi, kolmitavuinen ja päättyä vokaaliin, mieluiten kirjaimeen a.
Suosittuja ovat olleet tietysti myös nimet, joiden alkuosana on sana meri, tuuli ja vaikkapa aalto. Niin ovat syntyneet monet Merisissit, Merituulet tai maailmanmatkaaja Pertti Dunckerin Merivuokko, jossa meri yhdistyy naisen nimeen ja monet muut. Mutta säännöthän on tehty rikottaviksi.
Sarjakuvasankari Harald Hirmuinen kastoi aikanaan uuden paattinsa Ikikelluja kakkoseksi. Hieman hän näytti seuraavassa ruudussa yrmeältä, kun ohikulkija kysyi häneltä, mitä tapahtui ykköselle?
Rehellisiä veneilijöitä lienevät olleet ne, jotka ovat monien muiden tavoin antaneet veneilleen sellaisia nimiä kuin My toy, My own, Last loan, En till tai Bizarre.
Vähän enemmän ideaa lienee sellaisissa nimissä kuin Munja Sun, Ilonamme, Makkarapannu ja Kölinalle.
Moottoriveneilijät lienevät jossain määrin laiskempia antamaan veneilleen nimiä kuin purjehtijat. Kilpapurjehtijat ovat tietysti vielä oma väkensä ja mieleen tulee uusikaupunkilainen kansanvene, jonka omistaja kyllästyi siihen, että veneen nimi kirjoitettiin aina väärin kilpailujen tulosluetteloissa.
Sjöberg ei jaksa muistaa, mikä veneen tai vanhan veneen nimi aikanaan olikaan, mutta uudesta kuitenkin tuli Prillu. Omistaja uskoi, että jokainen toimittaja ja siihen aikaan latoja kirjoittaisi ja tarkistaisi nimen oikeinkirjoituksen taatusti kirjan kirjaimelta!
Tuhansia venemerkkejä
Mutta onpa noilla veneillä yleensä merkkikin. Kukaan vain ei oikein ota uskoakseen, paljonko venemerkkejä tällä maapallolla on. Niitä on nimittäin tuhansia.
Ei uskonut Sjöbergkään, kun asiasta tuli toimituksen poikien kanssa puhe.
Vaan ei tarvitse kuin mennä jollekin ulkomaiselle nettisivustolle, jossa myydään veneitä ja ottaa sieltä listaus myytävänä olevista merkeistä. Kun valitsee maaksi vaikkapa tuon Amerikan Yhdysvallat, niin johan alkaa merkkejä löytyä.
Ei siis ole mitenkään kummallista, että esimerkiksi Italiassa ja Suomessa valmistetaan Marino-merkkisiä venhoja. Tässä tapauksessa voisi kuvitella, että suomalainen olisi iältään vanhempi, mutta täyttä varmuutta ei ole ainakaan Sjöbergillä.
Kummastella sen sijaan voi vaikkapa Helsingin messuilla esitellyn uutuusveneen nimeä. Axopar kun ei oikein viittaa mihinkään.
Mutta mikään ei ole sen viisaampi kuin venetoimittaja, todisti tuo Kipparin sisarlehti Tekniikan Maailman toimittaja, joka joko arvasi asian tai sai salattua tietoa.
Axoparin ideanikkari on suhteellisen lyhyenä aikana, jos ei ihan maailmanmaineeseen, niin ainakin pohjoismaiseen maineeseen noussut Sakari Mattila.
Hänen aiempia luomuksiaan ovat olleet sellaiset venemerkit kuin Aquador, Paragon ja XO.
Mattilan veneistä ensimmäinen oli Aquador, jota nyt valmistetaan ilmeisesti sekä Kuopiossa että Pohjanlahden rannikolla, oikeudet merkkiin kun ovat nykyisin Savon ja miksei myös Suomen ja samalla Pohjoismaidenkin venekeisari Raimo Sonnisella.
Paragonista saattaa vanhemmille lukijoille tulla mieleen ensimmäisenä vanha kuittivihko. Kun kassakoneista ei oikein saatu virallista, verottajan hyväksymää kuittia, niin sellainen kirjoitettiin käsin. Useimmiten se kirjoitettiin Paragon-nimisen firman valmistamalle kuittilomakkeelle, jonka verottajakin hyväksyi.
Miten kuittivihkon nimi sitten on veneelle eksynyt? Sitä ei ainakaan Sjöberg tiedä, eikä tuntunut olevan paljon viisaampi tämän lehden varsinainen toimituskuntakaan.
Oli miten oli, Paragon-merkki siirtyi joitakin vuosia sitten Ruotsiin, kun se myytiin silloiselle Nimbus-venemerkille. Yritys ajautui sittemmin talousvaikeuksiin ja uudet omistajat ottivat haltuunsa niin Nimbuksen, Paragonin kuin samaan yhtiöryppääseen kuuluneen Storebronkin.
Axoparia edeltävä tuotemerkki XO kaupattiin parisen vuotta sitten kotimaisille sijoittajille ja lähes samaa kyytiä veneen valmistus siirrettiin pääosin Puolaan.
Niin, se nimi, vai? Otetaan Aquadorista ensimmäinen kirjain A, XO:sta koko nimi ja Paragonista kolme ensimmäistä kirjainta. Niinhän se syntyy A-XO-PAR.
Oikeastaan oma juttunsa ovat veneiden kuvalliset logot ja merkit, mutta tulkoon nyt kerrotuksi erään logon tarina.
Flipper oli aikanaan Suomen ja Pohjoismaidenkin myyntitilastojen kärjessä ja merkin logohan oli siihen aikaan delfiini.
Kun Kesko sitten perusti oman merkkinsä Yamarinin, niin kuvasymbolia ei kuulemma tarvinnut kovin kauan miettiä. Logoon tuli miekkavalas.
Jaa miksikö? Miekkavalaat kuulemma syövät delfiineitä!
Kohta juhlitaan vappua ja sitten odotetaan juhannusta.
Niin tekee ainakin
