Mistä seuraa kansakunnan turmio? Ehei, pojat ja kylän miehet. Väärin meni. Ei suinkaan viina, huumeet, epärehellisyys tai huolimattomat naiset, ei. Vastauksen tiesivät jo muinaiset roomalaisetkin, joten kyllä se pitäisi tietää edelleen.
Oikea vastaus on nimittäin liian innokkaat virkamiehet. Liian innokkaat virkamiehet ajavat kansakunnan tuhoon ja turmioon nopeammin, tehokkaammin ja ennen kaikkea varmemmin kuin mikään muu. Heidän toimillaan tapetaan luovuus, vapaus ja yrittämisen halu.
Jos he itse eivät pääsekään suoraan tukahduttamaan yritteliästä kansaa, aina löytyy uusia säädöksiä, rajoituksia, lupia, normeja, pakollisia tarkastuksia, ja nykyisin tietysti vielä EU:n mukanaan tuomia direktiivejä.
Ja jos ei määräyksiä noudata ja jokaiseen eri tarkoituksen erilaista, eriväristä, erihajuista, erikokoista tai muuten vain erilaista lupalappua hanki tai sattuu muuten rajoituksia rikkomaan, niin sitten sitä maksetaan
monin verroin. Sakkoja nimittäin.
Jo pelkkiä maksuja riittää yllin kyllin jokaiselle, joka vain aikoo tehdä muutakin kuin hengittää. Jokainen toimenpide maksaa, aina, enemmän tai vähemmän. Ja jokainen maksu taas pitää sisällään veroja, maksuja ja muita kustannuksia.
Helpolla ei pääse kukaan. Miettikääpäs vaikka, mitä kaikkea sisältyy siihen, kun menette tankkaamaan veneeseenne litran bensaa. Hinta ei ole lähellekään sitä, minkä se tavara itsessään maksaa, ei sitten lähellekään. Se nimittäin pitää sisällään niin valmisteveroa kuin arvonlisäveroakin. Eikä tässä kaikki, sanoisi ostoskanavan juontajakin.
Eikä tässäkään vielä kaikki, sanoisi ostoskanavaan kyllästynyt katsoja. Kauppias maksaa myymänsä bensalitran voitosta veroa, samaten hän maksaa palkkaa, josta taas kassanhoitaja maksaa veroa ja kauppias Lelliä, Telliä, vakuutuksia, lomakorvauksia, työttömyysvakuutusmaksuja, ammattiyhdistysmaksuja ja sairausvakuutusmaksuja noin aluksi.
Ja kenenkähän luomuksia tämä koko järjestelmä on? No virkamiestenpä tietenkin. He tietysti syyttävät kaikesta poliitikkoja, mutta niin umpikieroa poliitikkoa ei löydy edes sydän-savolaisista tupailloista, että
mielikuvitus olisi näin monimutkaista järjestelmää pystynyt luomaan. Ei, kyllä siihen on tarvittu virkamiestä.
Jos virkamies olisi tarpeeksi laiska, niin sehän olisi mainio juttu. Ainakin Sjöbergille riittäisi, että virkamies kävisi työpaikallaan istumassa kuukausipalkkaan vaadittavat tunnit ja olisi tekemättä mitään. Niinpä tietysti moni tekeekin, jos ei laiskuuttaan, niin varovaisuuttaan. Kun ei tee mitään, niin ei myöskään virkavirhettä, mikä veisi mukanaan niin viran kuin sen päässä häämöttävän eläkkeenkin.
Että mistäkö se Sjöberg on nyt virkamiehiin niin sydämistynyt? No tuon niin sanotun veneilykorttiselvityksen takiapa tietysti. Saivat siinä virkamiehet aikaiseksi mietinnön, jossa esitetään oikein neliportaista järjestelmää, jollaisia lupia ja papereita suomalaisilla veneilijöillä tulisi tulevaisuudessa olla!
Se on näköjään niin, kuin aikanaan on todettu, että liian innokkuuden lisäksi virkamieskunnalla on taipumus kasvaa ja levitä ihan itsekseen. Uusien säännösten mukana kun tarvitaan taas uusia virkamiehiä valvomaan entisten tekemien päätösten toteuttamista. Kohta meillä onkin sellainen ameeba tai mustekala, jonka lonkerot ulottuvat jokaiselle alalle ja jokaiseen paikkaan.
Yrittävät nimittäin tuossa mietinnössään uskotella, virkamiehet, että suomalainen veneilyturvallisuus paranisi, kun kaikilla veneilijöillä olisi veneilykortti, jota varten tarvitsisi käydä kursseja, hankkia lupia ja tietysti maksaa. Huvittavaa, joskaan ei naurettavaa tässä on se, että niille, joille tässä pakollisia kortteja tyrkytetään, ei samaisen mietinnön mukaan onnettomuuksia satu käytännössä katsoen lainkaan. Sellaisille, joille vakavia, jopa kuolemaan johtavia onnettomuuksia sattuu, riittäisi vapaaehtoinen kortti.
Isolla tai nopealla veneellä ajavan olisi ehdotuksen mukaan hankittava kansainvälinen huviveneenkuljettajan lupakirja. Siihen taas vaadittaisiin mm. rannikkolaivurin tutkinto ja SPR:n ensiapukurssi.
Se ei mitenkään mahdu Sjöbergin kaaliin, että miten sinänsä hyvän ensiapukurssin suorittaminen auttaisi turvallisempaan veneenkäsittelyyn. Tai miten rannikkolaivurin tutkintoon kuuluvan vuorovesien vaikutuksen tunteminen auttaisi selviytymistä Suomen rannikolla?
Ja höpön höpön, sanoo Sjöberg.
Mietinnön mukaan yli 30 solmua kulkevan veneen kuljettajan pitäisi hankkia itselleen pakollinen kortti. Ja miksi? Eivät taida virkamiehet tietää, että veneissä on sellainen laite kuin kaasukahva, jolla vauhtia säädellään. Ainoat, jotka Sjöbergin tietämyksen mukaan ajavat kaasu pohjassa, ovat neliheppaisten soutuveneitten kuskit.
Ompi tilanne vähän kuin että maantiellä uuden Mersun kuljettajalta vaadittaisiin kovempi tutkinto kuin Lada-kuskilta, joka pääsisi vapaaehtoisella ajokortilla. Tosiasia kun on se, että Mersu on sekä kuskilleen että muille tielläliikkujille monin verroin turvallisempi kuin vanha Lada.
Ehkäpä jo tragikoomisuuden puolelle menee toimikunnan suhtautuminen vesiskootterionnettomuuksiin. Toimikunta toteaa, että suuren nopeutensa vuoksi törmäystilanteessa syntyneet seuraukset ovat paitsi vakavia, myös hyvin tuhoisia, mistä syystä ne on uutisoitu paljon näyttävämmin kuin esimerkiksi verkkoa kokemassa olevan kalastajan putoaminen laidan yli!
Eiköhän se nyt ole kuitenkin jokaisen uhrin kohdalla ihan yhtä vakavaa, tuhoisaa ja ainutkertaista, jos se henki menee, menee se sitten miten menee ja kirjoittivat lehdet mitä tahansa?
Ja puoli vuotta istunut toimikunta ei yrityksistään huolimatta saanut selville, millainen tilanne on kortin suhteen Ruotsissa. Sjöberg voi neuvoa, että puhelimet on jo keksitty ja Ruotsissa asuva lankomies lupasi valistaa toimikuntaa yhtä lailla kuin Sjöbergiäkin.
Siellä ei pakollista korttia ole, joskin sellaisesta parhaillaan keskustellaan hallitustasolla. Jotta Ruotsi toimisi kerrankin varoittavana esimerkkinä, niin Sjöberg sai luvan julkaista oheisen kuvan ruotsalaisista toimittajista testaamassa reilut 20 solmua kulkevaa hardtopparia.
Jotta uhkakuvia on, sanoo
