Jutut

Sjöbergin pakina: Kesä ja kärpäset

Kippari-lehti uusii suosittuja Sjöbergin pakinoita menneiltä vuosilta nettisivuillaan.

26.07.2019

TekstiSjöberg

KuvatSatu Björn

Niin se vaan on lyhyt, tunnustettava se on, kuten Sjöbergin muija on tolkuttanut jo vuosikausia. Tosin Sjöberg ei ole koskaan päässyt oikein jyvälle siitä, mitä muija varsinaisesti on tarkoittanut,  mutta Sjöberg ainakin tarkoittaa tätä Suomen kesää.

Syksypuolelle se vaan on kääntymässä, sille tosiasialle ei mahda yhtikäs mitään vaikka kuinka yrittäisi itselleen muuta uskotella. Ei auta sekään, että radiossa hoilotetaan tunnin välein että vielä on kesää jäljellä ja aurinkoisia päiviä. Ei auta se enempää kuin entisen sanonnan mukaan Maamme-laulukaan.

Mutta niinhän se sanoi runoilijakin aikanaan: On maamme köyhä – siksi jää. Vaikka vaikea sitä on meikäläisen ymmärtää, mitä tekemistä köyhyydellä ja jäällä on toistensa kanssa. Väitetäänhän noita Afrikankin maita köyhiksi, eikä niillä mitään jäitä ole.

Siellä saapi etelän mies lekotella palmun alla ainaisessa 30 asteen lämpötilassa ja ottaa huikkaa taateli- tai kookosviinapullosta, jos on muija suostunut ja muilta askareiltaan ehtinyt viinaa  keittelemään. Onhan se keittopuuha sen verran lämmintä touhua, ettei sitä viitsi enää aikuinen mies siinä lämpötilassa ruveta tulen kanssa puuhastelemaan.

Mutta jäitäpä ei ole etelän miehellä mukiinsa laittaa, niin kuin meillä pohjoisen pojilla. Sitä tavaraa meillä riittää yleensä läpi vuoden. Jos ei ihan luonnostaan, niin ainahan sitä voi kurkistaa  pakastimeen, ovatko mukulat laittaneet mehujäitä jäätymään. Niistä sitä voi aina nyysiä palasen, parikin lasiin kilisemään.

No, onpa noilla etelän miehilläkin omat riesansa. Eivät jouda hekään ihan joka päivä notkumaan riippukeinussa tai spekuloimaan maailman menolla noppapelien ääressä kylän raitilla. Väittävät,
että kaiken maailman taudit siellä riivaavat tavan takaa ja ihan luonnostaankin. Ei tarvitse edes pistäytyä naapurikylän tyttöjä tapaamassa ja tautia hankkimassa jos oma vaimo on alkanut  kymmenennen synnytyksen jälkeen alkanut vaikuttaa turhan rupsahtaneelta.

Jos eivät vaivaa taudit, niin aina joku naapuriheimon mies tai paikallisen armeija korpraali saa päähänsä ruveta vallankumousta tai sisällissotaa puuhastelemaan. Ja siinähän menee elämä  sekaisin, kun ruvetaan pyssyjen kanssa touhuamaan.

Pienemmät ne taitavat sittenkin olla murheet täällä pohjolan perukoilla. Vaikka saammekin suurimman osan vuodesta tapella kylmyyttä vastaan, niin suurin kesäinen murhe tuntuu kuitenkin  loppujen lopuksi olevan lämmin olut. Sitä kun suomalainen ei engelsmannien tapaan suuhunsa kaada kuin äärimmäisessä hädässä. Ei ainakaan aikuinen mies, nuorison pussikalja on ihan toinen
juttu.

Muitakin riesoja on, ainakin kesällä. Yleensä yksi niistä on hyttyset eli itikat sun muut mäkäräiset ja sittiäiset. Vaan niin on saatu tänä kesänä olla rauhassa näiltä inhottavilta inisijöiltä, että kesä on tuntunut melkeinpä ihmeelliseltä helteineen kaikkineen.

Sehän on kaikille tuttua, jotta kun kesäiltana kallistaa päänsä tyynylle, niin jo alkaa kymmenen minuutin kuluttua, juuri kun on vaipumassa uneen, jostain päin kuulua inhaa ininää. Ei auta kuin nousta ylös, ottaa kärpäslätkä, vähän luettu aikakauslehti tai muu astalo käteen ja syöksyä verenimijän kimppuun. Juoneenhan kuuluu, ettei sitä elukkaa mistään löydy. Se osaa piiloutua sopivasti tullakseen esiin jälleen, kun valojen sammuttamisesta ovat määräminuutit kuluneet umpeen.

Sama ongelma se on yleensä veneessä ja saarissakin. On kyllä vaikea ymmärtää, mistä ne riivatut ovat tiensä löytäneet saariston sopukoihinkin, missä niillä ei luulisi olevan niin sitten mitään  syötävää muutamaa vanhaa lokkia ja varista lukuunottamatta. Mutta niin vain hyökkäävät verenhimoisina laumoina viattomana odottavan veneilijänkin kimppuun.

Mutta jokin kumma on nyt ollut näillä pedoilla. Sjöberg kun ei ole pahemmin noiden otusten sukupuolielämään perehtynyt – hyvä kun on päässyt tähän ikään mennessä selville ihmisistäkään, etenkään naisista – niin vaikeaa on mennä sanomaan, onko nyt ollut kyseessä naaraiden päänsärky vai muut naiselliset vaivat?

Sitä voisi hyvin kuvitella, kuinka itikkaemo tuossa keväällä horroksesta tai ties mistä herättyään, on joutunut vähän aiemmin heränneen, kiimaisen uroksen kosiskelemaksi ja antanutkin yllättäen rukkaset. Tiedä häntä, vaikka olisi oikeanlaisten nesteiden sijasta imaissutkin uroksesta veret. Kuulemma itikoista ne naaraat vain ovat verenhimoisia. Siinä sitä onkin uroksella ollut  ihmettelemistä, että siinäpä vasta akti, kun tuntui ihan päässä asti.

Vähän samanlainen juttuhan kertoo siitä huononäköisestä kanasta, joka jouduttuaan puimakoneen läpi totesi, että ohhoh, olipa siinä kerrankin kunnon kukko!

Itikoiden sijaan veneilijöiden riesana etenkin Suomenlahdella ovat olleet tänä kesänä kärpäset. Kyllähän se vanha sanonta kuuluu, että kesä ja kärpäset liittyvät olennaisesti yhteen, mutta ei tässä ole tähän ikään mennessä tällaista kärpästen paljoutta nähty. Eipä tarvinnut kuin vene pysäyttää aavalle merelle, niin jo on vähän ajan päästä ollut vene kärpäsiä mustanaan.

Ovatpa kuitenkin olleet nuo luojan luomat kuin eri rotua vanhan ajan kärpästen kanssa. Ovat nimittäin olleet kuin juovuksissa tai muuten vain pökkyrässä. Niitä on saanut listiä aivan miten tahtoo. Tavallisestihan kärpänen livahtaa salamana pois alta, kun vain jokin näköpiirissä liikahtaa. Mutta ei, nämä ovat olleet hitaita kuin hämäläiset, jotka kuulemma jatkosodasta palaillessaan aiheuttavat nyt Tampereella asuntopulaa.

Sitä ovat sitten pohtineet niin maan viisaat kuin vähemmänkin viisaat laituripalavereissaan, jotta onko syy talven suurtulvan, joka kasteli kaikki rantaniityt otollisiksi kärpästen lisääntyä. Vai jatkuvien etelätuulien, joka toi kärpäsiä aina Virosta asti. Pitkä lentomatka olisi sitten uuvuttanut otukset aivan rapakuntoon.

No, rapakunnossa sitä palaa Virosta moni suomalainekin, vaikka ei ole lentänyt kuin paikallisesta kuppilasta pihalle, joten vaikea sitä on siihenkään selitykseen uskoa.

Selityksiä varmaan riittää, mutta oikea varmasti löytyy tuosta vastakkaisen sukupuolen käyttäytymisestä ja aivoituksista. Sen verran tuli tuota omaa muijaa seurattua taas loman ja helteen aikana. Mutta eiköhän se syksy taas asettele kaikki luontokappaleet omiin uomiinsa ja tapoihinsa, oli sitten kyse itikoista, kärpäsistä tai naisenpuolista.

Niin siinä on ainakin ennen käynyt, uskoo

Pakina on julkaistu Kipparissa 8/2005

Lue myös nämä

X