Jutut

Sjöbergin pakina: Kevät se tulla jolkottaa

Kippari-lehti uusii suosittuja Sjöbergin pakinoita nettisivuillaan.

06.04.2019

TekstiSjöberg

KuvatJarmo Vehkakoski

Sieltä se vaan tulla jolkottaa, kevät nimittäin.

Vaikkei sitä vielä pari kuukautta sitten oikein taas meinannut todeksi uskoa, niin näin se vaan on. Oikein on otettava sormet avuksi, jotta saa laskea, kuinka paljon on aikaa juhannukseen?

Ensin on tämä maaliskuu, ja siitäkin on jo osa lusittu. Kokonaisia kuukausia ovat huhti- ja toukokuut ja sitten kesäkuusta muutama pahainen viikko.

Ei kuulkaa ole huonosti! Vaan sitä ei taas kestä, kun jokaisessa uutislähetyksessä kohta puoliin aletaan meteorologeilta kysellä, juhannuksen säätä. Siinä ne pyörittelevät asiaa ja valittelevat,  kuinka vaikea tuollainen pitkän ajan päähän ulottuva sääennuste oikein onkaan.

Mikseivät kerrankin sano suoraan, että vettä tulee kuin Esterin persiistä. Loppuisi se iankaikkinen jahkaaminen yksinkertaisesta asiasta.

Ja saattaisivat kerrankin osua oikeaan ennustuksessaan. Ja jos eivät osuisi, niin jokainen koko Suomenniemellä olisi vain tyytyväinen, kun sää olisikin ennustettua parempi!

Toinen vihje noille säätieteilijöille olisi, että sanoisivat sateen todennäköisyyden olevan noin 50 prosenttia. Se tarkoittaa, että joko sataa tai sitten ei sada, noin suunnilleen ja paikkansa se pitää tuokin, aivan taatusti! Sjöberg luovuttaa ideat vapaasti käyttöön ja vielä ihan veloituksetta. Silvouz plait eli ”silvu plee” vaan, sanoo ranskalainenkin.

Oli ja meni taas tuo venenäyttelykin

Pitihän siellä käydä paatteja syynäilemässä ja ihmettelemässä, mistä ihmisillä nyt kuitenkin sitä rahaa riittää, vaikka Suomessakin menee niin maan perusteellisen huonosti. Tai ei kai sitten menekään.

Kyllä siinä taas tuli mieleen kummallinen sanonta tuosta palkannauttijasta, taitaa yleensä olla vielä kysymys tavallisesta palkannauttijasta.

Ei ainakaan Sjöberg ole elämänsä aikana paljon päässyt palkastaan nauttimaan.

Aikoinaan sen palkan vei ahne vuokraemäntä ja villit naiset. Sittemmin palkasta on pitänyt huolen pankki lainanlyhennyksineen ja korkoineen ja jos jotain on jäänyt,  niin nekin vähät on vienyt  muija. Ei siinä paljon nauttimista ole ollut.

Se on vähän sama juttu tuon viinankin kanssa. Aina väitetään, että ennen tapahtumaa oli nautittu alkoholia, vaikka sanojalla ei ole minkäänlaista käsitystä ko. aineen nautittavuudesta. Jos on ollut  lämmintä Kossua, niin kyllä siinä on ennemminkin irvistelty ja ähisty, eikä nauttimisesta ole ollut tietoakaan!

Kyllä tuostakin asiasta voisi kirjoittaa aivan juuri niin, kuin se asia onkin. Eli ensin ryypättiin viinaa ja sitten tapeltiin!

Vaan venemessuillapa ei paljon ryypätty. Hyvä kun oli varaa 1–2 kaljatuoppiin, kun se hinnoittelu on siellä laitoksessa osattu hoitaa kuntoon oikein erinomaisesti, ainakin sen myyjän tulosta ajatellen.

On se nimittäin aika paljon, kun muutaman desin mukillisesta joutuu pulittamaan pyöreät seitsemän euroa, kun sama tavara tuolla Suomenlahden eteläpuolella maksaa purkissa vajaat puoli euroa.

Mutta pieniäpä ne taitavat olla Sjöbergin murheet. Tuli nimittäin taas todettua, että on se paljon parempi olla enempi tällaista persaukinaista sukua kuin jonniin verran varakkaampaa.

Saattaisi se nimittäin käydä kovasti hermon päälle tuollaista tavallista keskirikasta tai muuta nousukasta, joka saisi vaikka tuollaista ministeritason palkkaa kuukausittain.

Vaikka siinä olisi saatu komeasti perintönä vähän takamettiä ja vähän muutakin, niin, että olisi saanut irti pyöreät 2,5 miljuunaa eukkaa. Siinä sitten olisi venemessuilta ostaa pätkäyttänyt näyttelyn kalleimman veneen, ettei ihan köyhältä näyttäisi.

Siihen ne sitten hupsahtaisivatkin miljoonat ja sitten oltaisiin palkan varassa. Jos se liksa olisi kovaa tasoa eli vaikkapa 12 000 eukkaa kuussa, niin noin 7 000 euroa siitä kuitenkin jää enää  käteen.

Siinä sitten kun maksasisi veneen talvisäilytyksen, telakoinnin, vesilelaskun huollot, laituripaikat, vakuutuksen ja muut hörhötykset, niin eipä tarvitsisi paatilla enää mihinkään ajakaan, kun koko  liksa menisi noihin muihin kuluihin.

Tuollaisen paatin kiinteät kulut ovat nimittäin helposti muutaman prosentin luokkaa veneen arvosta vuosittain ja silloin ei vielä kummempia remontteja tehdä. Kovasti kohtuuttomalta se voisi tuntua tilipäivänäkin bensa-asemalla, kun ei uskalla sanoa myyjälle, että laittaisi tankit täyteen!

Siinä sitten pitäisi perheen kaurapuurot hommata muijan palkalla, jos muijaa enää olisi venekaupan jälkeen samalla tontilla miehensä kanssa näkynyt.

Mutta eipähän tuossa mitään, se ostaa, jolla varaa on. Vaikka tosiasiassa kai suurin osa näyttelyn kalleimmista paateista oli jo myyty, koska riskillä tuollaisia miljoonavehkeitä Suomeen kukaan tuskin tuo!

Kalliit lisävarusteet

Tuosta rahasta se on muutenkin hauska puhua. Näyttävät nämä kauppiaat ja/tai valmistajat keksineen uuden keinon, jolla veneiden hintaa saadaan hilattua ylös päin ikään kuin ostajan  huomaamatta.

Sjöbergkin vieraili muutamalla myyntiosastolla, jossa itse paatit eivät sentään maksaneet edes satoja tuhansia, miljoonista puhumattakaan. Sen sijaan hintaa oli ujutettu lisävarusteisiin aivan käsittämättömiä määriä.

Yhdenkin veneen lisävarustehinnasto kertoi, että muutamasta tiikkilaudan palasesta koostuva tiikkiturkki pienehköön veneeseen maksaisi 7 000 euroa. Keula- tai peräkannelle viritettävä  ankkurivinssi taas oli hinnoiteltu kuuteen tuhanteen kappaleelta ja kaupassa pari sataa euroa maksava radio kahden kaiuttimien kera oli lisävarustelistalla 1 300 euron arvoinen!

Hyvät hyssyrät sentään, sanoo Sjöberg.

Tuossakin tapauksessa parin tiikkilaudan, yhden ankkurivinssin ja ration hinnalla olisi toiselta osastolta saanut ihan oikean veneen ja siihen pari–kolmekymppisen koneen perään! Eikä olisi ollut kyse mistään jollatason paatista.

Arvaatte varmaan kumman Sjöberg ottaisi? Jos ette arvaa, niin yrittäkää edes kestellä taas kuukausi eteenpäin, sieltä se kevät jolkottelee, niin on tehnyt aina ennenkin, sanoo 

Lue myös nämä

X