Jutut

Sjöbergin pakina: Kytkentöjä ja kytkentöjä

Kippari-lehti uusii suosittuja Sjöbergin pakinoita menneiltä vuosilta nettisivuillaan.

06.09.2019

TekstiSjöberg

KuvatSeppo Evinsalo

Se on sitten vähän yli kolme kuukautta jouluun, sanoo Sjöberg ja kiroilee. Ei tosin joulua, vaan tätä ajan kulumista ja syksyn sekä pimeyden saapumista. Paljon on kärsitty vilua ja nälkää, laulettiin Suomen kaartin paluulaulussa Oi kallis kotimaa aikanaan. Nyt ei sentään tarvitse lähteä Balkanin vuorille taistelemaan, palelemaan ja nälkää näkemään, vaan riittää varmasti vilua ihan omasta takaa tuossa muutaman kuukauden kuluttua.

Kovastihan se on viime aikoinakin ollut suunta sieltä Balkanilta tänne päin ainakin kesäisin. On riittänyt väkeä, mutta hyvissä ajoin ennen talvea ovat yleensä osanneet täältä Suomesta lähteä, kunhan vaan  suomalaiset veronmaksajat ensin ovat antaneet bensarahat ja lauttalipun Viron puolelle.

No, sehän nyt sitten taas nähdään, millainen talvi se on tulossa. Kovasti on luminen, jos on yhtään samanmoinen kuin pari viimeistä. Vaan eivät ole vuodet veljiä keskenään, onneksi.

Viime aikoina ovat povailleet lämmintä syksyä ja alkutalvea, mutta jos menneen kesän sääennustuksia yhtään seurasi, niin pahasti olivat meteorologit niin sanotusti kuutamolla, mikä ilmaus tähän sopinee hyvin.

Olihan se niin, että silloin kun sääennustuksissa sanottiin, että huomenna sataa, niin varma saattoi olla siitä, että paistaa ja päinvastoin. Kovasti olivat nopealiikkeisiä nuo säärintamat tai sitten hidasliikkeisiä  sääennustajat.

Mielenkiintoinen se tulee kuitenkin olemaan talvi ainakin niiden veneilijöiden osalta, jotka jättävät veneensä talveksi jäihin. Monen veneen kohtalon kannalta sää saattaa olla jopa perin ratkaiseva.

Pari viimeistä talvea on ollut monen jäihin jääneen tai jätetyn veneen kannalta hyvinkin suotuisia, ainakin täällä susirajan (lue. Kehä kolmosen) eteläpuolella.

Kerrotaan tuolla rannoilla, että useampikin vene talvehti ihan mainiosti, kun jo alkutalvesta tuli niin paksu lumipeite veneiden päälle, että alhaalta tuleva veden lämpö riitti pitämään paikat veneissä sulina.

Eivät halkeilleet lohkot, eivät paukkuneet vesipumput ja putket, vaan moni selvisi talvesta pelkällä säikähdyksellä – ja ainoastaan paksun lumipeitteen ansiosta.

Viime vuonnahan jäät vielä tulivat niin yllättäen, että moni joulukalojen hakua suunnitellut kalamieskin jäi ilman vuoden kohokohtaansa. Muutoinhan sitä ei voi ymmärtää, miksi niitä veneitä pitää uittaa vedessä
jouluun saakka.

Käyttämättä ne nimittäin ovat taatusti ainakin pari viimeistä kuukautta. Syyskuussa saattaa vielä jokunen kaunis ilta tai viikonloppu ilmaantua, mutta viisaampi nostaa veneensä ajoissa.

Ihan kokemuksesta voi Sjöbergkin sanoa, että paljon mukavampi se on peitellä vene kymmenen asteen lämmössä kuin kymmenen asteen pakkasessa ja lumituiskussa. Mutta kukin tyylillään, sanoo Väyrynenkin
varmana itsestään, kun kolmatta kertaa presidenttiehdokkaaksi pyrkii.

Vaan jäihän sitä kuluneesta kesästä paljon mukaviakin muistoja, joita voi talvi-iltojen ratoksi muistella. Vaan jäi sitä monelle veneilijälle paljon hampaankoloonkin. Mutta oppihan on ikävää kaikki, ainakin  veneilijän kokemuksissa.

Hauskoja juttuja on kuulunut vaikkapa pilssipumpuista.

Oli yhdelläkin Sjöbergin kaverilla meinannut mennä hermot uuden ja vuotavan veneen kanssa. Vettä kun valui hiljalleen sisään ja silloin kun se huomattiin, että sitä on oikeastaan uhkaavan paljon.

Huomasi sen kuulemma siitä, kun täytti tankin ja seuraavan kerran yritti nostaa veneen liukuun. Lähtihän se, mutta kumman nihkeästi ja keula kohti taivaita. Eihän se ole ihme, kun lopulta paljastui, että pilssissä oli vettä kolmisen sataa litraa.

Helppoahan se olisi ollut vain napsauttaa pilssipumppu käyntiin ja kuunnella veden lorotusta. Ja tokihan se nyt onnistuu, kun sähkötaulussa on pilssipumpun katkaisija ja siinä kaksi asentoa – automaattinen ja
manuaalinen.

Vaan ei alkanut lorinaa kuulua mistään, vaikka nappia paineli suuntaan taho toiseen. No, siitä sitten sulaketta etsimään. Samaisessa taulussa oli automaattisulakkeita rivi, mutta mikään niistä ei ollut lauennut eikä niitä painelemalla tapahtunut muuta kuin, että veneilijän niskassa alkoi puna nousta hyvää vauhtia ylös päin.

Piti sitten oikein ottaa käyttöön RFMtoiminto, mihin suomalainen mies turvautuu vain viimeisessä hädässään. Jaa, että mikä RFM? No tietysti se Read the Fucking Manual!

Ei vaan auttanut sekään. Ei löytynyt tietoa pilssipumpusta, ei sitten millään. Ja itse pumppuahan ei olisi saanut esiin kuin purkamalla puolet veneestä, bensatankkeineen ja vesitankkeineen, letkuineen ja  liittimineen. Pilssi kun oli niiden alla.

Siihenhän ei kauniissa Saimaan saaressa sitten oikein ollut mahdollisuutta, kun se saamarin bensatankkikin oli juuri tullut täytettyä.

No, kun sitten se manuaalinen pumppu vihdoin löytyi, voitiin laskea se jo aiemmin mainittu vesimääräkin. Pumppu kun pumppasi yhdellä vedolla ulos noin puoli litraa vettä, niin vetoja tarvittiin vähän yli 600! Hikistä puuhaa, väitti kaveri.

Seuraavana päivänä soitto veneen myyjälle sitten selvitti pilssipumpun vian. Veneessä kun oli kuulemma sellainen hienostunut pilssipumppuvalmius, mikä tarkoittaa sitä, että katkaisija kyllä on, mutta vain itse pumppu puuttuu!

Eipähän siinä tietysti mitään. Toisinaan saattaisi olla parempikin, etteivät asentajat tehtaalla asennakaan mitään valmiiksi veneisiin. Ettei nimittäin käy niin kuin yhdelle Sjöbergin kaverille, joka on venekatsastaja.

Oli kaveri aikansa katsellut katsastettavan veneen pilssipumppua ja käskenyt sitten omistajaa laittamaan kätensä poistoläpiviennin päälle. Omistaja teki työtä käskettyä ja katsastaja kytki pumpun toimintaan.

Ei mennyt kauankaan, kun kaveri jo huusi, että älä h….tissä, tämähän imee lihat irti luista! Oli pumppu kytketty imemään vettä ulkoa veneeseen, eikä toisin päin.

Omasta veneestään asian tarkisti tämän jälkeen ainakin

Pakina on julkaistu Kipparissa 9/2011

 

Lue myös nämä

X