Tilaa
Jutut

Sjöbergin pakina: Virkamiehille puuhasteltavaa

Kippari -lehti uusii suosittuja Sjöbergin pakinoita menneiltä vuosilta nettisivuillaan.

18.10.2019

TekstiSjöberg

KuvatKipparin arkisto

Jaahas, niin se vaan juhannus pikkuhiljaa lähestyy. Jouluunkaan ei ole enää kuin vähän yli kaksi kuukautta ja siitä sitten enää puoli vuotta juhannukseen. Ja sittenhän se on sekin kesä ohitse, sano.

Jotta tässä kun on hiljalleen sopeuduttu tähän syksyyn, niin voi jo mukavasti siirtyä seuraavan syksyn odotukseen. Ja mikäpä siinä, enää ei tarvitse ulkona hikoilla ja kaivaa aurinkolaseja esiin. Kalaakin alkaa pikkuhiljalleen tulla, suurempaakin, ettei tarvitse tyytyä kesän aikana saatuihin, alle kiloisiin hauen suljuihin.

Hiljalleen on alkanut veneväkikin nostella paattejaan kuiville meren kylmästä sylistä. Ja kuinka ollakaan, nyt on kovasti kiitelty viileäksi jäänyttä ja sateista kesää.

On nimittäin taivahan tosi, että näkkiä ja levää on tänä vuonna veneiden pohjissa huomattavasti vähemmän kuin muutamana aiempana kesänä. Kiitos kuuluu viileille ilmoille, jotka eivät lämmittäneet merivettä
läheskään uimakelpoiseksi, eivätkä sellaisessa vedessä viihdy sen enempää näkit, levät kuin muutkaan lämpöä tarvitsevat elävät.

Eipä silti, uimakelpoista tuo merivesi ei kyllä Sjöbergin mielestä ole koskaan. Se kun saisi olla mieluiten sellaista noin 30-asteista, ennen kuin sinne raavas mies vapaaehtoisesti menisi ja sitähän se ei ole Suomessa ollut varmaankaan koskaan aivan rantavettä lukuun ottamatta.

Miehillehän luoja on suonut oman ja oivan lämpömittarin veden lämpöä mittaamaan. Jos sukukalleudet eli perhejalokivet vetäytyvät sisäänpäin, niin liian kylmää uimiseen on vesi silloin!

Kovasti on Sjöbergkin tällä palstalla arvostellut maamme armaita poliitikkoja, joiden aivoituksia ei usein ymmärrä. EU:n rahakriisistä ja muiden maiden avustamisesta ei Sjöbergkään tajua, joten ne voidaan yhtä hyvin unohtaa.

Mutta silloin, kun ruvetaan puhumaan ihan tavallisista asioista, niin silloin kyllä mukana pysyy tavallinen veneilijäkin eli Sjöberg. Promillerajaan, bensan hintaan ja nopeusrajoituksiin on helpompi ottaa kantaa.

Eipä silti, siihen se taitaa poliitikkojenkin ymmärrys käytännössä loppua, kun jokaisen poliitikon pitää juuri näihin asioihin ruveta puuttumaan. Eduskuntavaalien jälkeenhän maahan muodostetaan aina uusi hallitus, jos sellainen jotenkin kasaan saadaan ja siitähän tämä riesa aina alkaa.

Jos ei promillerajoista rupea puhumaan liikenneministeri niin sitten on asialla oikeusministeri tai sisäministeri. Kuka kulloinkin, mutta joku joka tapauksessa. Hoitaisivat vaan noita rahakriisejä ja antaisivat  ihmisten veneillä rauhassa, kyllä se virkavalta ne pahimmat juopot vesiltä pois korjaa, elleivät ole sitä ennen menneet hukkumaan, juopot nimittäin.

Vaan mahtaa se virkamiehiä ottaa kupoliin, kun eivät pääse kunnolla tavallisia ihmisiä kiusaamaan, kun poliitikot hoitavat sen puolen kokonaan. Virkamiehille jää vain toteuttajan rooli kaikissa kansalaisten elämää hankaloittavissa hankkeissa.

Mutta toisin se on EU-virkamiehillä. Ne penteleet, ne pääsevät säätelemään kaiken maailman direktiivejä ja sääntöjä, joita tavalliset virkamiehet Suomessa sitten valvovat. Jos eivät valvo, niin ainakin  muistuttelevat sääntöjen voimassaolosta sopivin väliajoin.

Tuli näemmä tämänkin lehden toimitukseen tiedote, jossa muistutettiin omatoimisten veneenrakentajien kiusaksi tehdystä säännöstä, jonka mukaan venettä ei saa myydä kuin vasta sitten, kun sen käyttöönotosta on kulunut viisi vuotta.

Jos ei ole kulunut tuota maagista aikaa, niin ei muuta kin hankkimaan CE-merkintää paatille. Sen saa toki hankkia itsekin, mutta melkoisella varmuudella itse veneen rakentaminen on paljon helpompi työrupeama kuin veneen sertifioiminen.

Eipähän tietysti monikaan tee venettä myyntiin, mutta elämäntilanteet saattavat vaihtua – niin sanoi sekin kaveri, joka rakensi viidettä omakotitaloa, kun edelliset olivat aina erojen myötä jääneet edellisille muijille.

No, viisas veneenrakentajahan käyttää veneen rungon vesillä heti ensimmäisen tilaisuuden tullen, jolloin vene voidaan katsoa käyttöönotetuksi ja viiden vuoden ajan katsotaan alkaneen kulua silloin.

Sen jälkeen venettä voi sitten rakennella pikkuhiljaa ja pistää vaikka myyntiin, kun innostus tai rahat loppuvat. Eipä olisi ensimmäinen kerta, kun nettiveneen palstoille ilmestyy ilmoitus, joka alkaa sanoilla: Myydään hieman keskeneräinen projekti…

Se on oikeastaan aika eriskummallinen määräys tuo viiden vuoden sääntö. Vaikea sitä on ainakaan tavallisella maalais- tai veneilyjärjellä ymmärtää.

Jos asialla olisi jotain tekemistä turvallisuuden kanssa, niin ehkä se vielä menettelisi, mutta miten?

Yksi mahdollisuus on tietysti siinä, että direktiivin säätäjät ovat kuvitelleet ensimmäisen omistajan jo hukkuneen tai veneen painuneen pohjaan ensimmäisen viiden vuoden aikana. Ja jos paatti vielä kelluu, niin ehkä se sitten kelluu vielä muutaman vuoden lisääkin. Mene ja tiedä!

Eipä silti, aivan yhtä järjetön on CE-määräys, jonka mukaan alunperin viranomaisille tehtyä paattia ei saa myydä huvikäyttöön ilman CE-merkintää. Siinä ajatuksessa ei paljon päätä tai häntää ole,  viranomaisveneet kun on yleensä tehty paljon paremmin, tiukemmin vaatimuksin ja kovempiin olosuhteisiin kuin huviveneet milloinkaan!

Vaan mitäpä tehdään sitten, kun virkaintoiset byrokraatit alkavat ottaa tosissaan säännön, jonka mukaan ”Vesikulkuneuvon on oltava rakenteeltaan, varusteiltaan, kunnoltaan ja muilta ominaisuuksiltaan  turvallinen kaikilla niillä kulkuvesillä, joilla sitä käytetään.”

Saattaa siinä savolaisen konstaapelin sakkokäsi olla kovilla, kun jokaista grillilauttaakin ruvetaan tarkemmin syynäämään!

Pakina on julkaistu Kipparissa 10/2012

Lue myös nämä

X