Kenelle: Stora Fagerö on mainio pikkulapsiperheiden kohde. Se on erinomainen myös pienveneellä tai melomalla saapuville, sillä teltanpaikkoja yöpymistä varten riittää.
Vaikka olisi omaa jälkikasvua ja sekin jo pesästä lentämisen vaiheessa ja ajatus uudesta satsista vain lähinnä kauhistusta herättävä, saattaa Stora Fagerön vierassatamassa nousta yllättävä kuume. Täällä se kestää koko vierailun ajan, sillä tuskin mikään saari soveltuu yhtä hyvin pikkulapsiperheen venereissun kohteeksi.
Stora Fagerö on Inkoon saariston helmi ja yksi keskeisistä paratiiseista kymmeniä kohteita hallinnoivan Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen kohteiden joukossa.
Kaikkein keskeinen osa saaren vetovoimasta on koettavissa välittömästi vieraslaiturilta saarta ihastellessa: hiekkaranta jatkuu tasaisena kumpaankin suuntaan rantaa. Sen yli on suorastaan käveltävä, kun mielii laiturilta rantaan. Jos ei tuonne toukka sovi mönkimään niin minne sitten?
Hiekka saaressa on sileää pientä murkulaa, joka ei sotke paikkoja mutta joka on kyllin pientä ollakseen mukavaa.
Meri munii palloja
Retkeilijöille saaresta on varattu sen pohjoisin osa, yhteensä 32 hehtaaria. Muu osa saarta on joko yksityisessä omistuksessa tai Inkoon seurakunnalla.
Stora Fagerö on kuulunut kirkolle jo ”muinaisista ajoista” lähtien. Ensimmäisenä saarelle pysyvästi asumaan saapui vuonna 1758 kalastajatorppari ja metsänvartija, Torpin kirkkoväärti Matts Johansson.
Virkistysalueyhdistyksen puoli saaresta on iso ja alueen laitaa kulkee saaren halki metsän keskellä selvä polku. Stora Fagerö on tunnettu marjastus- ja sienestyssaari, mutta toisaalta vain vanhaan hyvään aikaan täältä saatiin saalista. Nykyisin kesät saaristossa ovat niin kuivia, että vain myöhäissyksyn sieniä, kuten suppilovahveroita, löytää enää merkittäviä määriä.
Sen sijaan unohtuneita tai meren tuomia leluja saattaa hiekkarannalta löytää helposti.
On otettava kengät kauniiseen käteen ja tunnettava varpaiden välissä Stora Fagerön hiekan kosketus. Pitkä kävely rantaa pitkin aivan sen kuvankauniiseen, meren aaltoihin vaivihkaa vaipuvaan kärkeen tuottaa mielihyvää.
Vaikka hiekkalapioita ei nyt olekaan, palloja rannalla on sitäkin enemmän. Liekö näitä tipahdellut kannelta vai onko paikalla ollut perhe, jolla sukuvikana on pallonmuotoinen sydän? Ruotsinkieliselle etelärannikolle soveliaasti kolmen hiekalla lojuvan joukossa on yksi jalkapallo ja kaksi erilaista käsipalloa.
Katja kävi saaressa.
Merisotilaiden hauta
Paratiisin historiasta löytyy kuitenkin varjoja.
Jatkosodan jälkeen Suomi kävi Lapin sodaksi kutsutun sodan Saksaa vastaan. Vaikka pääosa taisteluista koettiin Pohjois-Suomessa, vihollisuudet alkoivat eteläisellä merialueella Suomenlahdella: syyskuun puolivälissä saksalaiset joukot yrittivät 1 400 sotilaan voimin maihinnousua Suomen tuolloin vielä hallinnoimalle Suursaarelle, mutta suomalaiset estivät verisissä taisteluissa aikeen.
Joulukuuhun tultaessa taistelut olivat jo käynnissä pohjoisessa, mutta etelässäkin tapahtui. Kaksi eksynyttä Narvik-luokan hävittäjää, Z35 ja Z36, olivat keskiyöllä joulukuun 12. päivänä edistyneet Stora Fagerön kohdalle matkallaan Viron rannikolle. Laivasto-osastoon kuuluivat myös hävittäjäalus Z43 sekä torpedoveneet T23 ja T28. Merialueelle oli laskettu Nashorniksi nimetty miinakenttä, johon saksalaiset alukset Z35 ja Z36 ajoivat. Toinen alus tuhoutui kokonaan, toinen vaurioitui vakavasti.
Sotaonnettomuudessa kuoli yli 500 saksalaista ja vain 67 jäi henkiin suomalaisten sotavangeiksi. Heidät luovutettiin rauhanehtojen mukaisesti Neuvostoliittoon, josta kotiutui myöhemmin seuraavalla vuosikymmenellä vain muutama.
Merialueen saarten rannoilta kerättiin 187 kuolleen ruumiit. Heidät haudattiin tänne, kangasmaastoiseen, hiekkaiseen seurakunnan saareen Stora Fageröhön.
Enää hautoja täällä ei kuitenkaan ole, sillä ruumiit siirrettiin 1960-luvulla Vantaan Honkanummeen saksalaiselle hautausmaalle.
Stora Fagerö on liki esteetön kohde, sillä laituri on hiekan korkeudella ja polut ovat leveitä ja tasaisia.
Vaatimattomat palvelut
Stora Fagerö on hyvä saari pienveneretkeilyyn, sillä se sijaitsee lähellä rannikkoa ja Inkoon satamaa. Teltanpohjia on rajattomasti ja puita riippumattojen sitomiseen niin ikään.
Palveluita näin suositulle saarelle on rakennettu kuitenkin yllättävän kitsaasti. Yksi grillikatos on, samoin yksi ulkonuotiopaikka. Itse tehtyjen tulisteluiden jälkiä on kuitenkin erityisesti pohjoisosassa rantaa Norruddenissa, eivätkä ne varsinaisesti kaunista. Sama ongelma vaivaa monia muitakin niitä virkistysalueyhdistyksen, ja myös esimerkiksi Metsähallituksen, ulkoilupaikkoja, joissa palveluita on vain minimimäärä.
Veneilijänä toivoisi myös isompaa laituria, sillä tulijoita kesällä tällaiseen kohteeseen on. Nyt yhtä pientä keikkuvaa ponttonilaituria ympäröi vain muutama poiju.
Se, että palveluita on vain vähän, ei tarkoita, ettei kysyntää olisi – jokaisen pitäisi kokea Stora Fagerö. Erityisesti jokaisen lapsiperheen. Ja vauvakuumeettoman. •
Stora Fagerön sinänsä asiallinen satama on kooltaan vaatimaton siihen nähden, millaista kysyntä kesällä on.
Stora Fagerö
Missä: Inkoossa (59°59’42.4″P, 24°02’11.3″I).
Miksi: Hiekkarannan takia. Saari on myös liki ulkomerta, joten sieltä avautuu komeat iltanäkymät.
Satama: Luoteisosasta saarta länsilaidalta löytyvällä lyhyellä laiturilla on viisi poijua, joihin mahtuu tiukasti laittamalla noin kahdeksan venettä. Päätyyn ankkurilla kiinni. Eteläpuolella laituria ranta madaltuu nopeammin.
Palvelut: Grillikatos, nuotiopaikka, puucee.
Nähtävyys: Jos ei nyt nähtävyys, niin erikoisuus kuitenkin: Kaivo, josta voi pumpata vettä ämpäreihin. Vesi tarkastetaan vuosittain.
Lisätiedot: Stora Fagerö
Jos hyvin käy, ilta laskeutuu näyttävänä.
