Jäähdytysjärjestelmä ja lämmönvaihtimet on huuhdeltu, merivesipumpun impelleri on vaihdettu ja kaikki näyttäisi olevan kunnossa. Ylilämmön summeri alkaa silti huutaa yhä kovemmalla kuormituksella. Syy saattaa löytyä pakosarjojen mutkista, joissa käytetty raakavesi sekoittuu kuumiin pakokaasuihin.
Merimoottorin jäähdyttämiseen käytetään lähestulkoon aina raakavettä, joka otetaan veneen ulkopuolelta. Tämä tapahtuu joko suoraan tai epäsuoraan, jolloin raakavettä käytetään jäähdyttämään moottorin suljetussa niin sanotussa makeavesipiirissä olevaa jäähdytinnestettä.
Kun mutka ja siihen menevä letku on irrotettu, kannattaa letkun kautta syöttää paineella vesijohtovettä. Tämä ”reverssi” huuhtelee raakavesikierron.
Käytetty raakavesi poistuu pakomutkien kautta, pakokaasuihin sekoittuen, jolloin sen viimeinen tehtävä on jäähdyttää pakokaasuletkua, -putkea tai molempia. Koko järjestelmän pullonkaula on pakosarjaan liitetty pakomutka, jossa vesi sekoittuu pakokaasuihin. Vuosien mittaan siihen kertyy ruostehilettä ja epäpuhtauksia, jotka lopulta paakkuuntuvat haitaten vedenkiertoa. Jos muuten hyvin huolletun jäähdytysjärjestelmän tiiviys on alkanut paukkua, ja merivesipumpun stefat ovat alkaneet mennä vaihtoon, syy on todennäköisesti tukos, joka saa raakavesipuolen paineen nousemaan liian suureksi.
Tukkeutuneet mutkat jäävät usein havaitsematta, sillä vesikierto ja pumpun tuotto kokeillaan yleensä irrottamalla mutkalle menevä poistoletku, ja todentamalla veden kierto mittaamalla sitä kautta tulevan veden määrä. Silloin viimeinen ”pullonkaula”, eli pakomutkan suulakkeet jäävät kokeilun ulkopuolelle.
Ruoste ja karsta kertyvät vuosien aikana jäähdytysvesikierron ahtaimpiin kohtiin, kuten pakomutkien poistosuulakkeisiin. Kuvassa näkyvästä sotkusta pitäisi virrata läpi jopa kymmeniä litroja vettä minuutissa.
Irtokuona kannattaa ensin poistaa mutkien kanavista mekaanisella kopsuttelulla ja jollakin terällä tonkimalla. Tässä kourallinen ”alkupaloja” ennen lopullista kylpyä.
Lipeä liottaa
Pakomutkien irrotus on helppo työ, jos kohteeseen pääsee hyvin käsiksi. Niiden liotukseen sopii esimerkiksi kaustinen sooda, eli natriumhydroksidi, vanhan kansan suussa lipeä, jota voi ostaa esimerkiksi rautakaupoista. Sen liottavaa vaikutusta tehostetaan liuosta lämmittämällä. Liotukseen sopii myös vahva suolahappo.
Ensimmäiseksi mutka tutkitaan silmämääräisesti, ja siitä irrotetaan löysä karsta ravistelemalla ja vasaralla kopistelemalla.
Mutka asetetaan suureen kattilaan, johon lisätään natriumhydroksidiliuosta suhteessa yksi osa lipeää ja noin viisi osaa vettä. Kattila laitetaan keittolevylle ja mutkia kylvetetään hiljalleen kiehuvassa lipeävedessä vähintään tunnin ajan.
Pakomutka viihtyy kuumassa lipeäkylvyssä sitä pidempään, mitä karstoittuneemmasta tapauksesta on kyse. Varaudu siihen, että jatkat kylvettämistä jopa muutaman tunnin, jos eteen sattuu erittäin vaikea tapaus. Nostele mutkaa välillä vaikka sorkkaraudalla ja varo roiskeita.
Lipeä irrottaa mutkasta maalit, noet, rasvat, kerrostumat ja ruosteet. Jäljelle jää puhdas pakomutka, joka huolellisen makeavesihuuhtelun ja kuivaamisen jälkeen voidaan maalata. Tarvittaessa huuhdeltua mutkaa vielä ravistellaan ja kopistellaan vasaralla, kunnes irtoavaa karstaa ei enää karise ulos mutkan kanavien kautta.
Koska lipeällä pesu liottaa pois kaiken ruosteen, saattaa huuhtelun jälkeen mutkasta paljastua jopa reikiä, joita ei paksujen ruostekerrostumien alta edes nähnyt. Mutkien huoltaminen ja tutkiskelu kannattaa siis myös ennaltaehkäisevästi.
Lipeäkylvyssä puhdistettua mutkaa ei meinaa tunnistaa samaksi osaksi. Vedenpoistokanavat erottuvat vaipassa ja vesi pääse virtaamaan. Mutka näyttää uudelta, kun se suojataan pintaruostetta vastaan moottorimaalilla.
