Suomenlahden virtauskentästä on löytynyt uusia piirteitä. Tieto siitä on tärkeää, sillä Itämeren virtausolot vaikuttavat muun muassa siihen, miten ravinteet tai öljy kulkeutuvat vedessä.
Ilmatieteen laitoksen tutkija Antti Westerlund on selvittänyt väitöstyössään Suomen merialueiden virtauksia laskennallisilla merimalleilla.
Tiedot ovat hyödyllisiä, kun selvitetään esimerkiksi öljyn kulkeutumista meressä. Virtauksilla on merkitystä myös, kun arvioidaan ilmastonmuutoksen vaikutuksia merialueilla.
”Mallituloksista lasketuissa pintavirtausten keskiarvoissa ei näkynyt aiemmissa tutkimuksissa havaittua Suomen rannikkoa myötäilevää länteen suuntautuvaa virtausta”, kertoo Westerlund Ilmatieteen laitoksen tiedotteessa.
Tutkimuksen tulokset asettavat tutkijan mukaan jossain määrin kyseenalaiseksi keskivirtauskäsitteen hyödyllisyyden, kun ainesten kulkeutumista analysoidaan Suomenlahdella.
Alueen monimutkainen virtausdynamiikka ja sen seuraukset ainesten kulkeutumiselle ovat Westerlundin mukaan monilta osin kuitenkin vielä avoimia kysymyksiä. Suomenlahden erikoispiirteet, kuten monimutkainen rantaviiva, vaihtelevat sääolot ja suuret jokivirtaamat, tekevät mallintamisesta haastavaa.
Varhaisimmat Suomen merialueiden yleistä kiertoliikettä kartoittaneet tutkimukset tehtiin yli sata vuotta sitten. Ne perustuivat majakkalaivahavaintoihin. Sittemmin tietoja on täydennetty muun muassa laskennallisilla merimalleilla.
Itämeren pohjoisissa altaissa on voitu pitkällä aikavälillä havaita vastapäivään kiertävä pintavirtaus. Westerlund tutki, miten Suomenlahden keskivirtauskenttä vaihtelee vuodenaikojen välillä ja miten tuulet vaikuttavat virtauksiin.
Aiemmista tutkimuksista poikkeavan tuloksen ymmärtämiseksi tutkija analysoi merimallin virtauskenttiä neuroverkkoihin perustuvalla koneoppimismenetelmällä. Menetelmää ei ole aiemmin sovellettu Itämeren virtausten tutkimukseen.
Analyysin tuloksissa korostui vallitsevien tuuliolojen merkitys merialueen virtauksille: suhteellisen pienetkin muutokset tuulten suuntajakaumassa saattavat muuttaa merkittävästi Suomenlahden keskivirtauksia.
Aiemmasta poikkeavat tulokset voivat johtua paitsi meren virtausolojen muuttumisesta, myös käytettyjen mallien heikkouksista. Suomenlahden virtausdynamiikan samankaltaisuus estuaarien eli jokisuulahtien kanssa tuli tutkimuksessa esille selvästi.
Juttu on julkaistu myös Tekniikan Maailman verkkosivuilla.
