Tilaa
Jutut

Uisteluveneessä: Parrasta myöten täynnä tekniikkaa – Silver Hawk 540 CC

Värmälän veikkojen sisävesille tarkoitettu kilpauisteluvene on varusteltu kaikilla mahdollisilla kaiuilla. Uusin laite on liki videokuvaa pinnan alta välittävä liveluotain.

01.10.2021

Tekstija kuvat markus ånäs

’TEEMULLA on muuten kala kiinni.”

Ari Svenn on suunnannut reaaliaikaista tutkakuvaa veden alta tarjoavan kaikuluotaimen veneen takaosaa kohti ja on havaitsevinaan vieheessä kalan.

”En usko.”

”No kyllä se näyttäisi siltä.”

”No, kokeilemallahan se selviää” – Teemu Selin tempaisee siiman irti kelkasta ja kyllä: kalahan se siellä!

Toki kuha on juuri ja juuri alamittainen, mutta silti, on pakko kysyä: ”Miten ennen näitä laitteita edes tiedettiin, onko siiman päässä kala?”

”Huonosti.”

Värmälän Veikkojen tehdasväreihin teipattu vene on Silver Hawk 540 CC:n pohjalta rakennettu. Keulaan lisätty lähestymisvalo on syksyn rantautumisia silmälläpitäen.

Längelmävesi sijaitsee Kangasalan ja Oriveden alueella Pirkanmaalla. Veneily Längelmävedellä on monien Suomen keskikokoisten vesien tapaan enemmän asian kanssa menemistä kuin varsinaista hupiajoa, vaikka vieras- ja retkisatamia onkin tiheässä.

Kuusi pönttöä

Tampereen alueen järvet ovat kotivesiä Teemu Selinin kipparoimalle Silver Hawk 540 CC -uisteluveneelle. Värmälän veikot -nimiseen joukkueeseen kuuluvat Selineistä Mikko ja Juha sekä Ari Svenn. Pelkkää hupia kalastus ei ole, sillä venekunta on liikkeellä kilpaurheilullisin tavoittein.

”Kyllä tämä kalastusta pohjimmiltaan on, ja on tämä myös harrastus, jossa tavataan samanhenkistä porukkaa ympäri Suomea. Ensisijaisesti vetäminen on meille kuitenkin kilpaurheilua”, kertoo Mikko Selin.

Teemu Selin (vas.) ja Ari Svenn hoitavat vapoja ja Mikko Selin (keskellä) ohjaa – Värmälän veikkojen tämän kertainen treenireissu suuntautui kotivesille.

Värmälän veikot kuuluvat Humminbirdin kalastustalliin. Team Humminbird Finland 8 osallistuu kilpailuihin Suomessa, mutta se on toiminnasta vain näkyvin osa. Jokaiseen kilpailuun valmistaudutaan useiden kalastuspäivien ajan. Sen lisäksi vielä treenataan vesillä säännöllisesti tekniikoita ja erityisesti opetellaan käyttämään kalustoa. Ja sellaisella reissulla kundit ovat nyt: opettelussa on uusi ”livekaiku” Garminin Panoptix LiveScope.

Värmälän veikkojen Silver eroaa monesta vetouisteluveneestä siinä, ettei veneeseen ole asennettu targakaarta. Vapatelineet ovat molemmilla laidoilla perätysten. Tällä on tavoiteltu veneessä kulkemisen helppoutta.

”Veneessä pitää päästä liikkumaan vaivatta”, Teemu Selin kertoo.

Värmälän veikkojen vapatelineet ovat sijoitettu sivulle, ei targakaareen ylös.

Vapoja on yleisimmin ulkona 10 kappaletta, mikä on Suomen mestaruuskilpailuiden enimmäismäärä – tällöin yhdessä siimassa saa olla kaksi viehettä. Merellä lohen uistelu eroaa Värmälän veikkojen harjoittamasta sisävesien uistelusta tässä kohtaa, sillä siellä siiman päässä on aina yksi viehe, ja vaappua useammin pelti. Mutta muitakin eroja on.

Kuten Teemu Selin sanoo, ”nämä ovat kaksi eri lajia”.

Jo vene on erilainen, sillä merilohen uistelussa tärppien väli saattaa olla neljä päivää – siellä veneissä on yleensä hytti, sillä odottavan aika saattaa olla pitkä, vaikkakin antoisa. Värmälän veikkojen Silverissä esimerkiksi ei ole edes penkkejä. Syy selviää päivän mittaan. Kalaa plarataan veneeseen koko ajan. Samaan aikaan vavoissa saattaa olla kiinni kolme neljä kuhaa tai haukea – nähdäänpä yksi tuplatärppikin, jolloin samaan siimaan on jurmahtanut kaksi kalaa.

Kuha on sisävesien uusi keskeinen saaliskala. Tällä kertaa mitallisia tuli kymmenkunta, alamittaisia pari kertaa enemmän.

Silverin miehistö ei kesän kilpakaudella juuri huvikseen uistele, sillä kaikki reissut tehdään palvelemaan kilpailuja. Jos vedetään kotivesillä, yleensä ollaan harjoittelemassa laitteiden käyttöä. Kilpailuja ennen tuntemattomaan vesistöön käydään tutustumassa etukäteen useana päivänä.

”Yleensä niillä kerroilla ei vedetä vieheitä, sillä ne kalat ovat pois kilpailupäivältä. Katsotaan vain pöntöistä, missä kalat ovat”, Mikko Selin kertoo.

Pönttöjä, eli näyttöjä, on Silverissä kuusi kappaletta. Yksi on varattu ainoastaan takiloille. Automaattisesti halutun syvyyden pohjasta omilla moottoreillaan pitävillä Cannonin Digi-Troll 5 -takiloilla on kokonaan oma järjestelmänsä ja kaikunsa, Humminbird 898 SI.

Kuljettajalle Silverissä on iso näyttö sekä kaksi pienempää, joita myös vapamiehet seuraavat.

Oma kaikunsa on myös Garminilla, jonka näyttöä Svenn seuraa. Muut näytöt ovat Humminbirdin valmistamia ja ne ovat ethernet-boksilla linkitettyinä toisiinsa.

Kolme ylhäällä olevaa pienempää Helix 9 -näyttöä ovat tarkoitettu vapamiesten katsottaviksi, kaksi takaa ja yksi etukannelta, ja niille kullekin voi valita näytettäväksi eri kuvaa. Suuri Helix 15 -päänäyttö on kuljettajalle ja siinä on yleensä esillä normaali plotterikartta, jonka päälle AutoChart Live -ohjelma piirtää veneen kaiun tietojen mukaan muodostuvan, virallista korttia tarkemman pohjan kuvan.

”Vaikka saamme näin paljon tietoa, se ei yksinään riitä – pitää osata tulkita, mitä data kertoo, eikä se ole helppoa”, Mikko Selin kertoo.

”Esimerkiksi Arilla on liveluotauksesta eniten kokemusta. Vaatii paljon harjoittelua, että sen antamaa tietoa osaa tulkita oikein.”

Kurkistus Garminin näyttöön kertoo, että varmasti juuri näin. Miehistö kertookin yleisimmästä palautteesta, joka asiaan vihkiytymättömiltä tulee: ”Helppoahan noiden avulla on kala ottaa.”

Se joka on katsonut tällaisen tarkan kaiun näyttöä voi vahvistaa, että enempää väärässä ei voisi olla. Tai periaatteessa juuri niin, mutta vasta vuosien harjoittelun jälkeen.

”Itse olen katsonut nyt vuoden verran tuota livekaiun näyttöä ja olen pikkuhiljaa pääsemässä siitä perille”, Teemu Selin kertoo.

Humminbirdin Chirp-sarjan pääkaikuluotain on mallia ”monipuolinen”, sisältäen muun muassa viistokaiun. Taajuuksia on valittavaksi laajalla spektrillä, jolloin kuvaa saa tarkennettua liiankin kanssa.

”Mitä suurempi hertsimäärä, sitä suurempi erottelukyky”, Mikko Selin kertoo ja vahvistaa, että kyllä, veneessä on tarpeeksi tietoa.

”Vaatii kokoaikaista jumppaa, jos haluaa pysyä elektroniikan kehityksessä mukana.”

”Tänä vuonna päivitimme ison näytön Helix 15:een. Sen lisäksi olemme opetelleet livekaiun käyttöä. Vielä toistaiseksi se on Garminilta ja irrotettava malli, koska omalta merkiltämme Humminbirdiltä ei sellaista ole ollut vielä saatavissa. Se tulee markkinoille kuitenkin pian ja se tulee olemaan seuraava isompi elektroniikkasijoitus”, Teemu Selin kertoo.

Autopilotilla säädetään kulkusuuntaa, ja se on tärkeä ominaisuus veneessä, jos kalaa tulee paljon. ”Saatamme tarvita myös Mikon tänne vavan varteen”, Teemu Selin kertoo.

Kaikumarkkina kehittyy

Kaikuluotainten kehitys on ollut parina viime vuosikymmenenä valtavaa. Heittokalastusta omalla veneellään Suomen mestaruustasolla aina viime vuosituhannen puolelta harrastanut Ari Svenn näkee, että kaikkein merkittävin loikka oli viistokaikujen kehittäminen.

”Se muutti koko homman.”

Aiemmin kaiulla näki vain veneen alta 20 asteen keilan, mutta viistoluotaimella näkee eteenpäin ja sivuille laajalla kulmalla. Nyt ”livekaiku” on Svennin mukaan tekemässä samanlaista mullistusta.

”Sen reaalisignaaliin perustuva kuva on verrattavissa videoon.”

Tosi pienellä ajolla saa esiin sellaisia alueita pohjasta, joita ei merikortissa ole.

Panoptix LiveScope ei jätä mitään muistiin. Se näyttää eteenpäin aina 60 metriin asti. Jos kuvaa osaa tulkita oikein, näyttöruudulle piirtyvät kaikki kalat, jotka vedessä edessä ovat. Tai taaksepäin käännettynä, tosiaan ne kalat, jotka ovat siiman päähän jääneet.

”Nytkin näimme, kuinka siellä kävi ahven katsomassa viehettä, mutta ei ottanut”, Svenn tulkitsee.

”Tässä laitteessa ei ole mitään muuta vikaa kuin että sen näyttämä keila on vain noin 20 astetta. Siihen odotan seuraavaa päivitystä.”

Mutta mitä uistelijat eivät vielä näe – kumpi ohjaa markkinaa, kuluttajat vai tuotteiden valmistajat?

”Kun pöntöt näkyvät aurinkolaseissa, se tulee olemaan hienoa. Että ei tarvitsisi tuijottaa erillistä näyttöä, vaan tieto välittyisi älyaurinkolaseihin”, Svenn visioi.

Siihen on kuitenkin matkaa. Teemu Selin odottaa 360 Liveä. ”Uskon, että se saadaan itse asiassa pian markkinoille.”

Takilat ovat Cannon Digitroll 5 -mallia.

Uisteluveneellä ei kelkkojen vuoksi voi helposti väistämään. Teemu Selin kertoo, että veneilybuumi on näkynyt vesillä uusien veneilijöiden tottumattomuutena. Ympäri Suomea on parina viime kesänä ajettu poikkeuksellisen paljon sivulla tulevien uisteluveneen kelkkoihin.

Pienten kesä

Ryhmän työnjako on selvä. Muu porukka hoitaa vavat, Mikko Selin vain ajaa. Hän kiistää, että koskaan ei suututa, vaikka hän sijoittaisi veneen juuri suu auki etenevän kalan päälle, eikä jätkät vaan saa kalaa ylös.

”Tai kyllä se harmittaa, mutta silloin harmittaa kaikkia. Tämä on tiimityötä.”

Samaa sanoo Teemu Selin. ”Olimme juuri viikko sitten SM-kisoissa Lappajärvellä syyttelemässä toisiamme.”

”Se oli kyllä aika synkkä viikko. Järvessä oli jotain vikaa. Se ei ollut äijistä kiinni. Viikossa oltiin 50 tuntia vesillä ja ei saatu yhtään yli kahden kilon haukea”, Mikko Selin kertoo ja äänestä kuulee, että vähintään harmittaa edelleen.

Nyt kalaa nousee, mutta toisaalta sama koko-ongelma vaivaa yhä. Ottomittaisia kuhia tulee vain kymmenkunta. Tällä kertaa ne päätyvät kaikki takaisin veteen. Toisin kuin moni muu liki ammatikseen vesillä viehekalastava, tämä porukka kuitenkin ottaa syömäkaloja.

Värmälän veikkojen toiminta veneessä on saumatonta. ”Nyt jo kyllä, mutta talven jälkeen se on aina säätämistä. Kun tässä on nyt koko kesän ollut, liikkeet ovat lihasmuistissa. Myös kätisyydet ratkaisevat. Mitä olen aina oikealla puolella, mutta jos menisin toiselle puolelle, olisin ihan hukassa”, Teemu Selin kertoo.

”Tarpeen mukaan, mutta emme pakastinta täyteen. Tähän hommaan ei kuulu se, että otetaan vene täyteen kalaa ja jaetaan niitä sitten puolipakolla pitkin kyliä”, Svenn kertoo.

Pilvet synkkenevät ja vesisade lähestyy. Loppuun on kysyttävä pari tärkeää kysymystä. Ensimmäinen on, menevätkö veneessä siimat koskaan solmuun?

”Menevät”, kuuluu vastaus kolmesta suusta yht’aikaa.

Ilmeisesti uistelukalastajat ovatkin lastensa kaveripiirissä haluttuja, kaikkein kovimpia siimanselvittelijöitä.

”Enemmän kysytään apua laitehankintojen yhteydessä. Mielelläni sitä apua annamme, mutta toisaalta vapaa-ajan veneilijä ei kyllä näin järeillä kaiulla tee mitään”, Mikko Selin kertoo.

Sitten vielä viimeisten siimojen noustessa vedestä se ilmeisin kysymys – mikä on kalastusveneen kausibudjetti?

”Ei mitään hajua. Kaikki se mitä tilillä on, se menee. Mutta ei käytetty raha kilpailuja ratkaise”, Teemu Selin sanoo.

Humminbird on suurin Värmälän veikkojen yhteistyökumppaneista, mutta mukana on myös Rapala ja muun muassa Tammer-Auto. Tehdastuettuja vetotiimejä muun muassa Humminbirdillä, Garminilla ja Lowrancella on Suomessa kullakin puolenkymmentä.

”Silti suurin osa laitteiden hankinnoista on itse maksettava”, kertoo Teemu Selin.

”Kalastamme Suomessa. Yhdysvalloissa joku ammattilaisuuden taso voisi olla mahdollista.”

Värmälän veikot luottavat sponsorin Rapalan tuotteisiin, mutta yleensä maalaavat ne itse. Luottopeli on kuitenkin kokonaan itse tehty vaappumalli ”Ärtsy”. ”Kilpailumenestyksessä kaikkein merkittävintä on paikka, eli laitteet, joilla kalat löydetään. Sitten tulee taktiikka ja kolmantena vieheet”, Ari Svenn kertoo.

 

Lue myös nämä

X