Titanicin uppoaminen oli aikanaan valtava tragedia, josta uutiset levisivät ympäri maailmaa. Mysteeri aluksen ja jäävuoren kohtaamisesta sekä sitä seuranneesta uppoamisesta kiehtoi monia, koska hylkyä ei löydetty ennen kuin 1985. Toisaalta hylyn löytäminen ja ehkä myös taannoinen Hollywood-elokuva saivat viimeistään aikaan sen, että aluksen kohtalonyö kiehtoo yhä monia, yli sata vuotta myöhemmin.
Nyt tuota kohtalokasta haveria selittämään on löydetty jälleen uusi teoria: revontulet. Aikalaishavaintojen mukaan onnettomuusyönä revontulet olivat nimittäin hyvin voimakkaita.
Tuore säätiedettä käsittelevässä Weather-lehdessä julkaistu tutkimus vihjaa, että revontulilla oli mahdollisesti osuutta RMS Titanicin uppoamiseen. Riippumattoman tutkijan, meteorologin ja valokuvaajan Mila Zinkovan teksti julkaistiin lehdessä 4. elokuuta. Asiasta kirjoittaa muiden muassa Live Science -nettijulkaisu.
Kuten kaikki varmasti tiedämme, revontulet syntyvät, kun auringosta lähteneet elektronihiukkaset päätyvät Maan ilmakehään, jossa ne törmäävät happi- ja typpiatomeihin. Yhteentörmäys aiheuttaa taivaalla nähtävät väri-ilmiöt. Zinkovan tutkimuksessa todetaan, että esimerkiksi NASAn mukaan nämä varautuneet hiukkaset voivat häiritä niin sähköisiä kuin magneettisiakin signaaleja, ja aiheuttaa myös erinäisiä värähtelyjä tai jopa ylijännitteitä.
Zinkova toteaa tutkimuksessaan, että aurinkomyrsky eli geomagneettinen myrsky, joka on saanut aikaan kohtalokkaan yön revontulet on saattanut olla riittävän voimakas myös vaikuttaakseen Titanicin kompasseihin ja langattomaan viestintäkalustoon. Loppujen lopuksi häiriön ei välttämättä ole tarvinnut olla isokaan, artikkelissa todetaan.
Titanicin uppoamispaikalla pelastustoimissa olleen RMS Carpathianin upseeri James Bisset kirjoitti lokiinsa uppoamisyöstä kuinka kuuta ei näynyt, mutta ”revontulet hohtivat kuin kuun säteet pohjoisen horisontista loistaen”.
Myöhemmin samana yönä Bisset on kirjoittanut, kuinka hän yhä näki yhä revontulien vihertäviä säteitä, kun alus lähestyi Titanicin pelastusveneitä.
Myös haverista selvinneet ovat kertoneet revontulista kyseisenä yönä.
Kertomukset turmayön oudoista radiosignaaleista tai häiriöistä niissä viittaavat Zinkovan mukaan aurinkomyrskyn aiheuttamien häiriöiden mahdollisuuteen.
RMS Balticin sähköttäjien mukaan myös he vastasivat Titanicin hätäkutsuun, mutta se ei nähtävästi koskaan tavoittanut Titanicin miehistöä. RMS Baltic oli yksi pelastustöihin osallistuneista aluksista, vaikka ehtikin paikalla vasta Carpathian jälkeen.
”Virallisissa uppoamisraporteissa ehtodettiin, että amatööriradioharrastajat olivat aiheuttaneet häiriöitä häiritsemällä radioaaltoja ja estäneet siten hätäsignaalien tarkan levittämisen muille läheisyydessä oleville aluksille”, Zinkova kirjoittaa.
Zinkovan mukaan tieto aurinkomyrskyistä eli geomagneettisista myrskyistä oli haverin aikaan vähäistä. Näin ollen sen vaikutukset sekä aluksen suunnistukseen että hätäviestien perillemenoon olivat mahdollisesti aiemmin uskottua suuremmat, Zinkova kirjoittaa.
