Lukijat ovat puhuneet. ”En tiedä, onko veneilyn osalta mikään paremmin kuin ennen.”
Inhorealistinen kommentti kuvastaa monen pidemmän linjan veneilijän tuntoja.
Silti se, mikä vesillä eniten tuntuu närästävän, on ongelmana ikuinen: ”Isot moottoriveneet ajavat piittaamatta peräaaltojensa vaikutuksista. Lapset ja astiat lentelevät omassa veneessä kun muskelivene ohittaa nuolemalla.”
Usein koetaan, että liian liki ajamisesta seuranneista suurista aalloista syntyy jopa vaaratilanteita.
Aaltojen tekeminen ajamalla hyvin läheltä toisia vesilläliikkujia, myös rajoitusalueiden ulkopuolella, on aina vaaraa aiheuttavaa ja siten rangaistavaa, kertoo kokenut venepoliisi Jarmo Niininen.
”Ilmoituskynnystä hätäkeskukseen ei veneilijöiden kannata pitää korkealla. Aina kun saamme hölmöilijät ja vaaran aiheuttajat puhutteluun, niin he saavat teostaan tietysti tuntuvan sanktion.”
Mutta asia ei ole kuitenkaan aina yksiselitteinen. Uuden vesiliikennelain mukaan on aikaisempaa enemmän velvoittavaa pienempien ja hitaampien veneiden väistää isompia aluksia.
”Alle seitsemänmetrisen veneen, joka liikkuu korkeintaan seitsemän solmun nopeudella yleisillä kulkuväylillä, on väistettävä yli 12 metrisiä aluksia. Tämä koskee myös purjeveneitä, vaikka pieni vene etenisi purjein. Jos vene on alle seitsemänmetrinen ja nopeus korkeintaan tuon seitsemän solmua, sen on väistettävä myös isompia huviveneitä, ei pelkästään ammattimerenkulkua”, Niininen kertoo.
Vaaraa aiheuttava ajaminen ei tietystikään ole hyväksyttyä kummaltakaan.
Napa paljaana
Moni Kipparin lukijapaneelille tehdyn kyselyn avoimiin kysymyksiin vastanneista näkee veneilykulttuurin heikentyneen.
”Ei ymmärretä sitä, että veneily ei ole autolla ajoa maanteillä ja muut veneilijät tulee ottaa huomioon paremmin kuin autolla ajaessa muut autoilijat.”
Ytimekkäästi – mikä mättää vesillä: ”Oma napa.”
Mutta onko näin? Onko veneilykulttuuri heikentynyt? Joidenkin mukaan kun hyvätapaisia veneilijöitä on vielä olemassa. ”He jakavat omalla toiminnallaan oikeaa asennetta. Toivottavasti tätä kautta saadaan jotain tarttumaan heille, jotka eivät ole vielä niin valveutuneita.”
Helsingin meripelastuksen operatiivisen toiminnan vastuuhenkilö Lasse Kämäräinen näkee, että viime vuosina on selvästi koettu muutos parempaan suuntaan.
”2020-luvun alussa vesille tuli paljon uusia veneilijöitä, joilla harrastuksen aloittaminen perustui spontaaniin innostukseen. Nyt tilanne on muuttunut, sillä iso osa heistä on ehtinyt jo lopettaa veneilyn. Hölmöily on vähentynyt huomattavasti”, Kämäräinen näkee.
Kun Kämäräiseltä kysyy, mikä vesillä mättää, vastaus tulee sen kummemmin miettimättä: tekninen valveutuneisuus veneistä on nykyisin olematonta.
”Ja vaikka huollot teetettäisiin säännöllisesti, veneen ominaisuuksista tiedetään yhtä paljon kuin sika satelliitista.”
”Esimerkiksi sähköjen loppuminen saarikohteissa on yllättävän usein seurausta vain siitä, että ei ole ymmärretty kääntää eri kytkimiä oikeisiin asentoihin ja näin on joko ladattu tai käytetty vääriä akkuja”, Kämäräinen sanoo.
Helpompaa veneilyä
Toisaalta eräs veneilijä näkee, että ”iso osa veneilijöistä pitää huolta laitteista ja ihmisistä”; ”kalusto on pääosin hyvälaatuista ja kunnossa.”
Veneiden parantunut laatu kerää kehuja. Samoin niiden suurentunut koko nousee kiittävissä kommenteissa esiin usein. Ei pelkästään nopeus ja tilat, vaan se, että isot veneet, laadukkaat lisävarusteet ja uudet elektroniset navigointivälineet, kuten plotterit ja kännykkäsovellukset, ”tuovat myös turvallisuutta vesille”.
Eikä kyse ole aina rahan määrästä – ”vene-elektroniikka on kehittynyt ja tullut edullisemmaksi”. Mutta! ”Toki nykyiset apulaitteet helpottavat veneilyä, mutta eivät ne korvaa osaamista ja kokemusta.”
Hyvin monessa vastauksessa viitataan siihen, että satamat ovat parantuneet ja niissä on nykyisin tarjolla muun muassa sähköjä ja septityhjennystä. ”Hyvää on satamaverkon laajeneminen ja tason nousu”, koetaan.
Skumppaa on tarjolla, mutta toisaalta moni näkee, että alkoholikeskeinen kulttuuri on vesillä vielä olemassa, ”vaikka ruorijuoppojen määrä on vähentymään päin”.
Venepoliisi Niinistä ihmetyttää vesiliikenteeseen kohdistuva yhden promillen raja rangaistavuudessa, kun se tieliikenteessä on vain puolikas.
”Yhden promillen raja antaa veneilijöille selkeän signaalin, että tietyssä humalassa voi ajaa vaikka kuinka nopeaa ja isoa alusta. Se mahdollistaa myös laskeskelun, ja silloin lipsahtaa laskuissa todella helposti.”
Vaikka pienissä viineissä ajavien osuus on kaikista tapauksista kasvanut, Niininen kertoo, että yleisesti ruorijuoppojen määrä on jonkin verran vähentynyt, ainakin pääkaupunkiseudun vesillä.
”Sanoisin, että pahimmista 1990-luvun ajoista ruorijuoppojen määrä on Helsingin vesillä laskenut ehkä noin kolmanneksella ja kovassa kaatokännnissä ajavien määrä vielä enemmän.”
Leväahdistusta
Itämeren tila ja vuotuiset sinilevälautat huolestuttavat. Uusia veneilijöitä kiitellään ekologisuudesta, sillä ”sähköinen veneily on lisääntymään päin”. Toisaalta maailma ei ole vielä valmis. Mukana on myös ”jätehuollosta ei välitetä” ja ”roskaaminen on yhä yleistä” -kommentteja.
Niininen toivoo, että myös havaituista roskaamisista ilmoitettaisiin reilusti hätäkeskukseen, jotta merelliset viranomaiset voisivat niihin puuttua.
”Havaitsemme itse roskaamista harvakseltaan ja ilmoituksia sellaisesta huviveneilyn puolelta tulee vähän. Aina kun roskaajia tavataan, se menee joka kerta reilusti päiväsakkojen puolelle.”
Meribiologi Ari Ruuskanen näkee, että parempaa kohti on kuitenkin menty. Ja mennään edelleen.
”Olen kiertänyt vuosikymmenet saaristossa ja jo tutkimuksissamme olemme havainneet, että roskia on nykyisin rannoilla koko ajan vähemmän.”
Ruuskanen veneilee itse kahdella vanhemmalla moottoriveneellä. Sukeltajana hän on nähnyt, että myös meren tila on parantunut, vaikka moni pitää vesillä ahdistavana asiana juuri sinilevälauttoja ja yleisesti ”ympäristön tilan heikkenemistä”.
”Käänne parempaan koettiin 2000-luvun alussa. Pahinta aikaa oli 1990-luvun puoliväli, jolloin meren pohja oli suureksi osaksi täynnä kuollutta levää. Selvää on kuitenkin se, että koskaan emme tule Itämerellä pääsemään tilanteeseen, joka edelsi teollistumista”, Ruuskanen kertoo.
Vuokraveneilijät piinaavat
Entä ne vuokraveneilijät? Kitkeriä kommentteja aihe kerää kymmenittäin – ehdottomasti eniten yksittäisistä alueista.
”Kaikki ovat luonnollisesti joskus aloittelijoita ja kaikille, kokeneillekin, tapahtuu virheitä, mutta varsinkin vuokrakalustolla törttöillään joko piittaamattomuudesta tai tahallaan.”
Uusien veneilijöiden koetaan yleisesti olevan tietämättömiä veneilyn kulttuurista ja perinteistä. Vuokraveneilijät tuntuvat monen vastauksen perusteella närästävän jo olemassaolollaan. Todellisuus on kuitenkin toinen. Esimerkiksi vuokraveneitä tarjoava Skipperi edellyttää asiakkailtaan joko näyttöä pitkästä veneilyhistoriasta tai uusien veneilijöiden kohdalla osallistumista sen omalle veneilykurssille.
”En muista itse ensimmäistäkään tehtävää, jossa asiakkaana olisi ollut vuokraveneilijä”, näkee meripelastuksen Kämäräinen.
Toisaalta Helsingin venepoliisi joutuu puuttumaan vuokraveneilijöiden tötöilyihin säännöllisesti. Lähinnä kyse on aina joko väistämisvelvollisuudesta tai ylinopeudesta.
”Tapausten määrä on ollut parina viime kesänä ehkä hivenen vähenemään päin. Skipperin veneilykurssilla on mielestäni ollut ainakin heidän veneiden kohdalla positiivinen vaikutus”, Niininen näkee.
Ranne suorana
Helsingin alueella erityisen paljon närästystä aiheuttavat nopeusrajoitukset, puolesta ja vastaan. Kova vauhti yhdistettynä kokemattomuuteen kirvoittaa useita mielipiteitä, eli ”järjettömät ylinopeudet alueilla joissa pitäisi järkeä olla edes se hitusverran jossain kohti päätä”.
Toisaalta myös nopeusrajoitusten liiallinen määrä ihmetyttää monia, erityisesti laivaväyliä koskeva 30 kilometrin tuntinopeusrajoitus – se kun kattaa muun muassa Helsingissä koko Kruununvuorenselän ja pitkälti avomerta.
”Veneiden ja varusteiden kehitys on tehnyt veneilystä turvallisempaa.” Toisaalta, kuten toisessa viestissä muistutetaan, veneet ovat nykyisin usein ”myös liian nopeita ajajan kykyihin nähden”.
Samaa epäilee myös meripelastuksen Kämäräinen.
”Jos joku töräyttää kivelle, puhutaan navigointivirheestä, kun kyse saattaa olla puhtaasti liian kovasta tilannenopeudesta.”
Niininen kertoo, että ylinopeudet työllistävät vesillä poliisia eniten.
”Monet ylinopeudet aiheuttavat konkreettisia vaaratilanteita. Onneksi onnettomuuksia ylinopeuksien seurauksena on vuodessa vain vähän, mutta niitä on, ja myös kuolemaan johtaneita.”
Myös vesiskootterit keräävät negatiivisia kommentteja. Enää ne eivät tunnu ärsyttävän juuri äänellään, vaan olemuksellaan: ”Vesiskoottereiden turha pyöriminen paikallaan”, on asian kanssa kulkevalle kauhistus. ”Vesiskootteriveneilijät eivät noudata mitään yhteisiä sääntöjä, esimerkiksi nopeusrajoituksia”, koetaan.
Helsingin venepoliisi on huomannut saman asian – ja tilanne menee koko ajan pahempaan suuntaan: kesällä ei ole yhtään vuoroa, ettei olisi vähintään yhtä vesijetteihin liittyvää tehtävää.
”Suurin ongelma on, että nykyisin vesijettejä vuokrataan valtavasti, eivätkä jettien vuokranantajat kontrolloi riittävästi, onko vuokraajalla lain edellyttämiä kykyjä ja taitoja vesillä liikkumiseen”, kertoo Niininen.
Tällöin onnettomuuden tapahtuessa vastuuseen joutuu myös vuokraaja.
”Joudumme jettien kohdalla puuttumaan oikeastaan aivan kaikkeen: ylinopeuksiin, väistämissääntöihin, varusteisiin, päihteisiin, navigointitaitoihin sekä häiritsevään ja vaaraa aiheuttavaan ajamiseen.”
Mikä on hyvin nykyisessä veneilyssä?
”Jätehuolto vesillä on kehittynyt valtavasti sitten 1960-luvun. Merikartat ovat paljon tarkempia. Teknisiä välineitä on kehitetty ja ne ovat yleistyneet pieniin veneisiin, kuten VHF-radiopuhelin, AIS, tutkat ja navigaattorit. Moottorit ovat varmempia.”
”Aloittamisen kynnys on alhainen ja veneitä on runsaasti tarjolla. Myös turvavarusteita löytyy runsaasti kaikille sopivaan hintaan.”
”Saatavissa on monenlaisia hyviä ja käyttökelpoisia varusteita lähes mihin tahansa käyttötarkoitukseen.”
”Edelleen löytyy paljon veneilystä nauttivia ihmisiä jotka myös huomioivat muita”.
”Ehkä meriteiden sääntöjä noudatetaan nyt enemmän kuin aiemmin.”
”Iso osa veneilijöistä pitää huolta laitteistaan ja ihmisistä.”
”Toverillisuus vesillä, moikkaaminen ja sosiaalisuus satamissa viehättää vieläkin.”
”Karien merkinnät ja reittitolpat on hoidettu hyvin.”
”Kanssaveneilijät ovat usein todella avuliaita ja ystävällisiä. Esimerkiksi melkein aina mihin tahansa satamaan saavuttaessa laiturilta löytyy ystävällisiä ihmisiä, jotka ottavat köydet vastaan ja auttavat rantautumisessa. Tätä hienoa tapaa pyrin myös itse aina noudattamaan.”
”Liiallinen alkoholinkäyttö on mielestäni vähentynyt. Nuoremmat ovat ainakin siltä osin järkevämpiä.”
”Matkaveneily, kivat satamat, Roopen palvelut ja pumppuasemat joihin tyhjentää septi.”
Lähde: Kipparin lukijapaneeli
