Pääset lukemaan sivustoa tämän mainoksen jälkeen.

Tilaa
Jutut

Veneretki maanpuolustuksen historiaan – Bunkkereista poteroihin

Kokonainen viikko retkeilyveneilyä kesken hyvän kesäloman voi olla hankala myytävä vilkasliikkeiselle teinipojalle, mutta kun reissun paketoi sotahistorian ympärille, jo kelpaa.

03.04.2022

Tekstija kuvat markus ånäs

Kestävyyttä mitataan pitkän helteisen päivän loppusuoralla kaukana kaikesta, keskellä kivierämaata Örön Pohjoiskärjessä.

Aktiivisella matkalaisella saattaa Italiassa löytyä liikaa herkkyyttä kirkollisiin nähtävyyksiin. Kun jonottaa kesäkuumalla puolenkymmeneen kirkkoon, tietää lomailevansa. Sama into saattaa temmata mukaansa Örössä, jossa on erilaisia linnakkeita ja muita sotahistoriallisia nähtävyyksiä koko päivän mitalle. Sillä erotuksella toki, että näihin ei tarvitse jonottaa – jokaiselle veneilijälle löytyy oma korsu!

Silti painamme nyt vielä yhdet bunkkerit, ja onneksi, sillä viimeisistä saamme myös parhaimmat tunnelmat. Kun aurinko paistaa häpeilemättä, viileää on vain bunkkerissa!

Muutamia puolisuljettuja ovia aukomalla pääsemme syvälle vuoren sisään. Näkymä pienistä aukoista yli saariston on mahtava. Kamiinoiden vanhat polttopuutkin ovat jääneet bunkkereihin lahoamaan, kun puolustusvoimat on jättänyt alueen.

II maailmansodan taisteluihin osallistunut, tsaarin venäjän varustama linnoitussaari palveli varuskuntakäytössä vielä muutamia vuosia sitten, joten ajallista kerrostumaa Örössä on kylliksi ajatuksia herättävään vierailuun. Ja Metsähallituksen ylläpitämien polkujen informaation määrä on vähintään riittävä.

Myös paatuneimman moottorin voimin kulkevan kannattaa luottaa Örössä munamankelin apuun – välimatkat ovat pitkät, mutta toisaalta tiet ovat kivettyjä.

Viikoksi bunkkereihin

Juhannusviikon jälkeen tarkoitus oli ajaa vene Korppoosta takaisin Helsinkiin. Aikaa reissulle oli varattu noin viikko ja koska yksin ei ole kiva veneillä, ruorimieheksi Matleenaan oli pestattu teini-ikäinen poika. Tervepäisen kundin on kaikkina aikoina tunnistanut siitä, että Korkeajännitykset ovat resuisiksi luettuja. Näin tälläkin kertaa sillä erotuksella, että modernina aikana erilaiset netin sotapelitkin tulevat tutuksi.

Karttaa katsomalla kuin vahingossa muotoutui suunnitelma rakentaa venereissulle teema – linnoitukset ja bunkkerit!

Erikoisin majoitusvaihtoehto koko Suomen mittakaavassa on Örössä, jossa voi majoittautua autiotupatyyliin vapaasti (ja ilmaiseksi) 6 tuuman tykin miehistöbunkkereihin. Ne on on kunnostettu pari vuotta sitten ja valaistus hoituu aurinkopaneelilla. Ei lämmitystä.

Kuuluisa, jo 1800-luvulta peräisin oleva luontoreitti Rakkauden polku vie Hangossa hiidenkirnujen kautta vanhoille neuvostoliittolaisille 1940-luvun alun asemille.

Sillä Suomen rannikko on kuin siili piikit pystyssä. Jopa 1800-luvun linnoituksia on edelleen jäljellä, saati sitten II maailmansodan aikaisia. Niiden lisäksi Neuvostoliiton Hangon ja Porkkalan miehitykset ovat jättäneet arpensa saaristoon, kuten myös kylmä sota, jonka haasteet saivat Puolustusvoimat reagoimaan vahvoin rannikkolinnoituksin.

Mikä parasta, viime vuosina kohteita on avattu yleisölle. Kaikkiin hienoihin saariin ei ole vielä rakennettu veneilyä tukevaa infrastruktuuria ja ne ovat enintään omatoimimatkailijan tavoitettavissa. Mutta sitten on niitä, joihin tällaisia kohteita yleensä hallinnoiva Metsähallitus on sijoittanut resursseja. Kuten Örö.

Örön linnoittaminen käynnistettiin ensimmäisen kerran, kun I maailmansota kolkutti ovelle. Venäjä koki tarvitsevansa linnoitusketjun mereltä Pietaria uhkaavan vaaran suojaksi, sillä maan laivasto oli rampa Japanin sodan seurauksena. Örö valikoitui vuonna 1912 yhdeksi linnoitettavista saarista ja sinne nostettiin kolme rannikkotykkipatteria kaikkine tukirakennelmineen. Kuten tyypillisesti myös muualla Suomessa, Venäjä kuljetti Örön linnoituksia rakentamaan runsaasti aasialaista vankityövoimaa.

Kun maailmansota oli irrottanut Suomen Venäjästä, Örön linnoitus viimeisteltiin kotimaisin voimin. Puolustusvoimat käytti sitä rauhan aikana varuskuntasaarena, mutta kun talvisodan jälkeen Hanko vuokrattiin Neuvostoliitolle ja alkoi uusi sota, Örö osallistui aktiivisesti taisteluihin. Erityisesti Bengtskärin majakkasaaresta käyty taistelu heinäkuussa 1941 sai Örössä putket kuumiksi.

Eikä minkälaiset putket tahansa, vaan 12-tuumaiset Obuhovit.

”Minun aikanani vieraana ei ole ollut yhtään sellaista veteraania, joka olisi palvellut täällä sodan aikana”, kertoo Obuhovin linnakkeessa oppaana työskentelevä Mila Tähtinen.

Jälkiä sodasta on kuitenkin tykkitornin sisällä ja erityisesti sen bunkkerin komentokeskuksessa. Koordinaatit keskeisiin kohteisiin löytyvät yhä seinältä, koska eihän sitä koskaan tiedä…

Obuhovin komentokeskuksessa on suunnat valmiina, jos kova paikka tulee.

Tähtinen kertoo kuitenkin, että paikkaa on somistettu vanhalla materiaalilla. Palvelihan tykki vielä 1970-luvulle asti aktiivikäytössä. Nyt sitä kunnostetaan ampumakuntoon vapaaehtoisten voimin, mutta urakkaa kuvaillaan loputtomaksi. Suomen rannikkolinnakkeilla viimeisimmät Obuhovin huokaukset on kuultu Kuivasaaressa vuonna 2017.

”Eniten kysytään sitä, millainen paineaalto on täällä tykin sisällä ollut”, Tähtinen kertoo ja esittelee pedaalia, josta ammukset on matkaan lähetetty – se on lattiassa pieni pylpyrä, johon voisi kompastua.

”Se on suorastaan koominen.”

Örön linnakkeisiin tutustuminen kannattaakin aloittaa vierassataman läheisyydestä löytyvästä Obuhov-patterista – sisään linnoitukseen pääsee vain opastetuilla kierroksilla, joko yksityisesti tai ryhmien mukana. Mutta muihin kohteisiin on vapaa pääsy. Koska ne ovat hajallaan kohtuullisen kokoista saarta, suosittua on matkata välit polkupyörällä. Saaren kolmea keskeistä patterialuetta yhdistää kuvaavilla nimillä Pitkä ikävä ja Lyhyt ikävä ristityt tiet, eikä kesäkuumalla kävellen tee mieli ottaa mittaa niistä.

Eri paikoin opastauluissa kerrotaan juuri näiden teiden loputtomista suorista, kuinka ne ovat kaikkina aikoina imeneet mehut varusmiehistä. Me sen sijaan huristelemme iloisesti Eteläkärkeen 6-tuumaisten patterin linnoitusalueelle.

Tutustuminen saaren vanhimpaan rakennuskantaan on samalla jotenkin kaikkein vaikuttavinta. Täällä todellinen raskaan sarjan historiaharrastaja voi jopa yöpyä autiotupaperiaatteella toimivassa bunkkerissa.

Viimeksi täällä oli kovat piipussa 1990-luvulla, kun Örötä lähestyivät tunnistamattomat sukellusveneet.

Örö on niin iso kokonaisuus ja sen matkailun palvelut niin kattavat, että tänne pitää ilman muuta pysähtyä kahdeksi yöksi.

Luonto valtaa sotaromun.

Kaupunkisotaa viidakossa

Veneilyreissun toiseksi kahden yön kohteeksi on valittu Jussarö, joka on vanha kaivos- ja sotilassaari.

Tammisaaren ulkopuolella sijaitseva saari on kuin viidakko. On erikoista, että vielä 1800-luvulla täällä asuneet kamppailivat puuongelman kanssa – sitä piti tuoda muualta. Nyt metsä kätkee sisälleen hämmästyttävän rauniokaupungin.

Useat kerrostalot, teollisuusrakennukset ja rivitalot lahoavat paikoilleen, repaleisina. Erikoiseksi näyn tekee se, että talot ovat suhteellisen uusia – kylä muistuttaa 1960-luvulla rakennettua lähiötä.

Jussarön vanhassa kaivosrakennuksessa toimii nykyisin automaattinen sääasema.

Rakennukset ovat kuitenkin täynnä asbestia, eikä niitä ole voitu korjata. Nykyisin se olisi mahdotonta myös siksi, että puolustusvoimat ovat harjoitelleet täällä viime vuosikymmeninä kaupunkisotaa. Ikkunoista isälle kurkistelemalla voi vahvistua siitä, että huoneistot ovat todellakin ”räjäytetty paskaksi”.

Mutta joissain rakennuksissa on yhä toimintaa. Ensimmäisen kerran saaren rautamalmikaivos avattiin vuonna 1834, kun syy kompassien häiriintymiseen erityisesti Segelstenin alueella ymmärrettiin. Viimeisen kerran kaivos oli uudenaikaiseksi saneerattuna toiminnassa 1954–1967, jolloin kaivos suljettiin lopullisesti ja sen kuilujen annettiin täyttyä vedellä. Nyt vanhassa konttorirakennuksessa on toiminnassa varmasti Suomen ränsistynein retkeilymaja, joka on kuitenkin auki ympäri vuoden. Erääseen halliin kurkistaessa selviää myös siellä täällä metsikköä vastaan tulevien asuntovaunujen merkitys – niissä asuvat muutamat venetelakan suomalaiset keikkatyöntekijät.

”Viikko ollaan kerrallaan saaressa”, kertovat Jussarön viimeiset ympärivuotiset duunarit.

Jussarön retkeilymaja Kontoret on toiminnassa ympäri vuoden ja siellä majoittuvat muun muassa merentutkijat, sääaseman hoitajat ja kalastus- sekä metsästysporukat.

Hallissa on työn alla valtava teräsrunkoinen loistojahti. Kontrasti rähjääntyneeseen miljööseen ei voisi olla isompi.

Jussarössä on ollut myös puolustusvoimien merivartioasema. Nyt sen satama-alue ja vain muutama vuosikymmen sitten rakennetut talot ovat raunioina.

Kuten Örössä myös Jussarössä on myös paljon luontokohteita nähtäväksi. Erityisen vaikuttava on Jussarön Iron Beach. Kaivoksen kuona-aineet kasattiin rantaan lahden päälle, joka myöhemmin täyttyi. Nyt silkkisestä mustasta hiekasta koostuva uusi ranta on uimareiden suosiossa.

Jussarön maineikkain luontonähtävyys on ihmisten tekoa – mustahiekkainen Iron Beach on kuuma uimaranta.

Eheä ketju

Viikon aikana tulee harvinaisen selväksi, että rannikkomme on kuin reikäjuustoa. Linnoituksia löytyy Hangon vierassataman vierestä syrjäisille, unohtuneille ja luonnontilassa oleville saarille asti. Osoitamme siis hämmästyttävää periksi antamattomuutta, kun pidämme kiinni suunnitelmasta viimeistellä sotaisa retkiveneilyreissu Helsingin edustan Isosaareen.

Sillä aina ei tarvitse mennä merta edemmäs rynkyn hylsyjä keräämään. Niitä löytyy kymmenin tuhansin Isosaaren vanhalta harjoitusalueelta. Isosaaressa on maamme ensimmäinen torpedokoeasema – sekä tietysti jälleen Obuhovit, merellisen tykistön Graalin malja.

Isosaaressa on neljä museoitua 152/50 T Canet-merikanuunaa Tampellan putkilla. Sen kantama oli noin 25 kilometriä ja tulinopeus 4–6 laukausta minuutissa. Ensimmäiset mallin tykeistä asennettiin rannikolle vuonna 1956 ja palveluskäytöstä se poistui 2002.

Isosaaressa kävijä uppoutuu myös sisällissodan tapahtumiin. Isosaaressa sijainneelle vankileirille valkoiset sijoittivat vaarallisimpina pitäneitä punaisia, joita kuoli saarella noin 300.

Suurin osa rannikollamme päivystäneistä 12 tuuman järeistä Obuhoveista on tänne jo tsaarin Venäjän aikaan päätyneitä, mutta Isosaaren putket ovat tuoreempia tulokkaita. Bizertan tykkeinä tunnetut putket saatiin lahjoituksena Ranskalta talvisodan lopulla; Venäjän keisarikunnan laivaston taistelulaiva Imperator Aleksandr III oli sotasaaliina romutettu Ranskan Tunisiassa ja siitä puretut 12-tuumaiset tykit olivat päätyneet bizertalaiseen varastoon. Suomeen saavuttuaan putkista kaksi asennettiin Isosaareen. Nykyisin Isosaaressa on museotykkinä yksi Obuhov.

On siis harvinaisen selvää, että suomalainen saa veneillä omilla merialueillaan villinä ja vapaana, ilman että vainolainen pääsisi vaivihkaa kölin alta kutkuttelemaan.


Bunkkerit ja poterot

Satamat

1. Örö

59°48’41.0”P, 22°20’12.3”I

Hangon länsipuolen merialueella sijaitseva Örö avattiin veneilijöille 2015, mutta matkailu pääsi kunnolla vauhtiin vuonna 2020, kun vastuun toiminnasta otti kokenut vierassatamayrittäjä Päivi Liski-Tirkkonen yhdessä miehensä kanssa. Palveluista keskeisimmät sijaitsevat vierassatamassa ja 12 tuuman kasarmin alueella. Vierassataman grilli ja rantabaari tarjoilevat drinkkien ohella mutkatonta burgeria, kun taas Ravintola 12” on tyylikkäämpi paikka. Sotilaskodin avaamista kahvilakäyttöön kuulemma harkitaan ensi kaudeksi. Majoitustilaa saarella on runsaasti. Erilaisten mökkien ja rivitalohuoneistojen lisäksi Öröstä löytyy moderni hotelli kunnon kapasiteetilla sekä hostelli. Telttailualuekin on, kuten 6 tuuman kasarmin bunkkeri, joka on saneerattu vapaaseen autiotupamaiseen yöpymiskäyttöön. (Öröstä on tehty kattava kirjaJohanna Pakola: Örön linnake.) Satamassa kaikki veneilijän palvelut, liki sata poiju- ja aisapaikkaa.

2. Morgonlandet

59°45’39.9”P, 22°41’56.3”I

Hangon rintaman ensimmäiset miestaistelut käytiin jatkosodassa Morgonlandetissa, joka toimi suomalaisten tulenjohto- ja vartiosaarena. 300 venäläistä sotilasta teki maihinnousun heinäkuun puolivälissä ja vangitsi kuuden sotilaan vahvuisen vartioston (viisi heistä kuoli pakkotöissä vankeudessa). Morgonlandetin taistelusta kirjoitetaan Silja-Elisa Laitosen romaanissa Valinta (Tammi, 2022). Saaressa on suojaisia satamalahti ja metsästysseuran autiotupa.

3. Hanko

59°49’13.0”P, 22°58’59.2”I

Hanko oli osa Venäjää talvisodan jälkeen, ennen jatkosotaa (innokas tutustuu etukäteen Yle Areenassa dokumenttiin Harparskoglinja – Länsirintama Neuvostoliittoon). Puistovuoren Rakkauden polku vie luontokohteiden lisäksi sotahistorian äärelle, sillä sen varrella on useita hyvin säilyneitä venäläisten 1940-luvun alussa rakentamia tykkiasemia ja tulenjohtobunkkereita. Seinäkirjoituksista päätellen täällä on vieraillut viime vuosina suomalaisten lisäksi myös patrioottisia itänaapureita. Puistovuori löytyy Hangon itäsataman läheltä – Itäsatamassa on kaksi vierassatamaa täysin veneilijän palveluin.

4. Jussarö

59°49’52.4”P, 23°34’16.4”I

Tammisaaren edustalta löytyvä Jussarö (suomeksi Jussaari) on kenties ihmeellisin veneilyn historiakohde Saaristomerellä. Kaivoskaupungin sotaharjoituksissa romutetut rauniot, vanha majakka ja rannikkovartioston tukikohta ovat vain osa saaren viehätystä – luontonähtävyyksiä on niitäkin runsaasti (tätäkin vierailua voi pohjustaa Yle Areenasta löytyvällä Erään unelman rauniot -dokumentilla, jossa perehdytään viimeisimpään kaivosaikaan). Örön tavoin Jussarössä kannattaa pysähtyä kahden yön verran. Noin 50-paikkainen uusi vierassatama on varustettu kattavasti, septityhjennystä lukuunottamatta.

5. Porsö 59°59’07.3”P, 24°11’17.0”I

Salaisin kaikista linnoitussaarista löytyy keskeltä Porkkalanselkää. Vaikka puolustusvoimat vetäytyi saarelta jo 2013, rantautumisen estävät kyltit ovat edelleen paikoillaan. Vasta kiinnittymisen jälkeen ilmoitustaululla kerrotaan, että Metsähallitus hallinnoi nykyisin saarta. Ankkurointi ei ole ilmeisesti sallittua vieläkään, eikä laiturikapasiteetti mahdollista kuin yhden isomman veneen kerrallaan. Porsössä on 100 millimetrin tornikanuunoita, joiden sisään pääsee bunkkereita pitkin seikkaillen. Yksi iso varastoluola on suljettu ja saarella on pari yksityistä tonttia, mutta muuten saari on todellinen seikkailevan veneilijän kohde. Retkisatama, ei palveluita.

6. Isosaari

60°06’16.3”P, 25°04’02.9”I

Helsingin ulkosaaristossa sijaitseva vanki- ja linnakesaari on ollut nyt vajaa kymmenen vuotta avoinna veneilijöille ja suosio on ollut suurta. Saari on hämmästyttävä kokemus, kuuluuhan palveluihin muun muassa 9-reikäinen golfkenttä. Vierassatamassa 35 poijupaikkaa Kivilahdessa ja muutama kylki- kiinnityspaikka päälaiturissa. Palveluita muun muassa kolme ravintolaa ja saunoja. Isosaareen kannattaa käydä tutustumassa vielä kun ehtii – saareen on suunniteltu isoa vapaa-ajan asutuskeskusta, jolloin vanhoja rakennuksia puretaan.

 

Lue myös nämä

X