Pääset lukemaan sivustoa tämän mainoksen jälkeen.

Tilaa
Jutut

Vierassatamien hinnat nousevat, mutta miksi?

Saariston satamissa on koittanut uusi aika – nyt tarjolla on vanhojen perinteisten lisäksi myös satamia, jossa palvelut eivät lopu kesken. Toisaalta niihin kiinni ottaminen myös maksaa enemmän.

07.05.2022

Tekstija kuvat markus ånäs

Juhannukselta se jo alkaa. Sosiaalisessa mediassa ja laituriparlamenteissa – loputon vänkääminen hinnoista. Onko 20 euron satamamaksu yöltä paljon? Vai onko se kerrassaan vähän?

Totta on, että vierassatamien hinnat ovat nousseet. Toki edelleen on Nötön kaltaisia kylälaitureita vapaaehtoisin käyntimaksuin, mutta toisaalta jos takavuosina Hanko tai Maarianhamina pyysivät ainoina pariakymppiä yössä, nyt kolmen ja neljänkympin välille kiinnittymisen hinnoittelevia satamia on kymmenittäin.

Tyyriimpiä satamia yhdistää ajatus uudenlaisesta palvelukulttuurista ja eksklusiivisemmasta kokemuksesta – yhä useampi veneilijä haluaa vesillä samanlaista palvelua kuin mihin hän on muualla elämässään tottunut.

Laituri on investointi

Yksi kiinnostavimmista markkinaa muuttaneista paikoista on Högsårassa Kemiössä sijaitseva Rumpan Bar.

”Rumpan Bar on yksi niistä uusista satamista, joissa saaristolainen tarjonta on edennyt täysin omalakiseen suuntaansa. Hangon Coco Club on toinen. Mallia on katsottu enemmän Karibialta kuin kotimaisesta perinteisestä saaristolaisuudesta”, eräs eläkeläisveneilijä muotoili viime kesänä Hangon saunassa kesäkuun alussa.

Ja sitä ihmettähän on mentävä katsomaan!

Rumpan Barin emäntä on Jenny Örnell-Backman. Hänen isänsä aloitti vieraslaituritoiminnan rantavajoissa pienimuotoisesti – aiemmin ne toimivat Högsåran kylänraitilla asuneen perheen kesämökkinä. Kun Örnell-Backman otti vastuun toiminnasta yhdessä miehensä Andersin kanssa, ajatus oli uudistua.

”Halusin perustaa tähän Jenny’s Champagne Barin. Kun aloitimme, alkoholin anniskeluun oli erilaisia lupakategorioita. Niinpä jouduimme aloittamaan toimintamme lonkerolla ja oluella, ja se oli kyllä mahdottoman kaukana alkuperäisestä ideastani.”

Nyt Rumpanilta löytyy samppanjaa. Paljon. Seuraava askel rantabaarissa olisi keksiä, mitä siellä tarjottaisiin ruoaksi. Kysyntää olisi. Nyt tarjolla on muun muassa vohveleita, joita vieraaksi saapunut Nurmisten seurue popsii kilpaa.

”Kyllä mä voin lisää tilata, jos haluan – nämä ovat niin hyviä”, isä Juha Nurminen sanoo määrää kauhistelevalle perheelleen.

Nurmiset matkaavat vesillä sekä purjehtien että moottoriveneillä. Tällä kertaa Rumpan Barin laituriin tuoneella muutaman päivän alkukesän reissulla alla on parikymmentä vuotta omistuksessa ollut Grand Banks. ”Eilen tultiin. Mukava ilta oli, sillä täällä on hyvä palvelu”, Juha Nurminen kertoo. ”Vohveleita tuli todellakin syötyä.”

”Palveluun pitäisi kuulua ruokaravintola, mutta meillä on todella vähän tilaa rakennuksissamme”, Örnell-Backman sanoo.

Toisaalta konseptiin kuplajuoman sivuun kävisivät myös keittiöltä vain vähän vaativat puolikkaat hummerit – ne valmistuisivat grillissä nopeasti.

”Hummereita olemme itsekin miettineet. Mutta keittiö ei ole vain grilli, vaan tilaa pitäisi olla jääkaapeille ja pakastimille”, Örnell-Backman sanoo.

”Pitäisi investoida kokonaan uuteen tilaan, mutta toisaalta näin lyhyellä sesongilla se olisi kova sijoitus.”

Mikäli vierassatamayrittäjä joutuu tekemään saaristossa investointeja, ne ovat juuri niitä, jotka näkyvät vierassatamamaksussa. Jo se laituri on jumalattoman kallis. Kunnollinen vierassatamakäyttöön sopiva betoniponttonilaituri ottaa sadastatuhannesta eurosta useisiin satoihin tuhansiin euroihin. Hintaa nostaa vielä kasvaneet vaatimukset sähkön saannille, jätevesien vastaanotolle ja juomavedelle. Sijoitetulle pääomalle saa etsiä tuottoa niiltä kiinnittyjiltä ihan tosissaan.

Monesti kuultava ”miksei tähän vaan voi ottaa kiinni kun se laituri nyt joka tapauksessa siinä on” on hämmästyttävä näkökulma: se laituri ei olisi siinä, ellei joku olisi sitä siihen rakentanut.

Toisaalta jotkut laiturit eivät ole yrittäjien omia investointeja. Silloin niistä maksetaan vuokraa. Esimerkiksi Nauvossa Paraisten kaupunki uusi laitureita 700 000 eurolla.

Örössä yrittäjät ovat Metsähallituksen vuokralaisina. Vaikka laiturit vuokrataan, silti he joutuvat tekemään myös omia suoria investointeja. Yksi isoista uusista viime kesän investoinneista olivat elektroniset opasnäytöt.

”Koemme kuitenkin, että merkittävin, ja arvokkain, investointi on henkilökunta. Meillä on laitureilla päivystys aamuvarhaiselta iltamyöhään ja kaikissa myymälöissä, baareissa, ja ravintoloissa tarpeeksi henkilökuntaa”, kertoo Örön yrittäjä Janne Tirkkonen.

Högrårassa asuva Jenny Örnell-Backman emännöi Rumpan Barin vierassatamaa. ”Meillä on täällä myös maatila, jossa on ylämaan karjaa.”

Sesonki ei pitene

Niin, se henkilökunta.

Kun viime vuosina on retkeillyt saaristossa, voi havaita, että veneitä on merkittäviä määriä liikenteessä jo heti kesäkuun alun jälkeen. Nykyisin ihmiset eläköityvät parempikuntoisina ja usein varakkaampina. Heillä on aikaa viihtyä vesillä jo varsinaista sesonkia ennen, silloin kun laitureissa ei ole vielä ruuhkaa. Ongelma on, että palvelut eivät ole auki. Eivät Hangossa, mutta eivät saaristossakaan. Joitain paikkoja toki on, kuten aina vapulta avannut Pähkinäinen ja tulevana kautena vappuun aikaistava Bodö. Kysyntää on – esimerkiksi Rumpan Bar joutui viime kesänä avaamaan ovensa jo pari viikkoa ennen varsinaista avauspäivää.

”Perinteisesti olemme avanneet viikkoa ennen juhannusta. Nyt veneilijöitä tunki laituriin niin paljon, että meidän oli käytännössä pakko saada toiminta käyntiin jo kesäkuun alusta”, kertoo Örnell-Backman.

Nyt, kaksi viikkoa ennen juhannusta, laiturissa on parikymmentä venettä kiinni ja baari tuuttaa koronarajoitusten mukaisesti ulos vohveleita ja drinkkejä enemmän kuin moni paikka heinäkuussa. Saunavuoroksi pitää ottaa lepakkovuoro puolen yön kieppeiltä. Miksi siis paikkaa ei avata aiemmin?

Syy on perinteinen – henkilöstön palkkaaminen on Suomessa kallista, ja vaikka rohkeutta riittäisi, henkilökuntaa ei vakituiseen työhön Suomessa ravintola-alalla enää löydy edes kaupungeissa.

”Sesonkityöntekijät ovat liki kaikki opiskelijoita. He ovat kesäkuun alussa vielä koulussa”, Örnell-Backman taustoittaa.

Ja henkilökunta maksaa – ja jos tarkoitus on tarjota palvelua, sitä pitää olla. Esimerkiksi Örössä oli viime kesänä parhaimmillaan liki puolensataa työntekijää. Rumpan on kapasiteetiltaan pienempi, mutta venepaikkojen ja henkilökunnan välinen suhde on sielläkin vastaava.

”Kahdestaan mieheni kanssa tämän paikan pyörittäminen ei ole mahdollista. Haluamme tarjota veneilijöille hyvää palvelua, mikä tarkoittaa myös valikoimaa. Ja jos palveluissa on valikoimaa, se tarkoittaa, että niitä pitää jonkun myös hoitaa”, Örnell-Backman näkee.

Kauden lyhyys tuo hintapainetta vierassatamamaksuihin. Kaikille investoinneille pitäisi saada tuottoa käytännössä vain noin kuukauden mittaisella sesongilla; perinteisesti Turunmaan saaristossa kiihkein sesonki ajoittuu heinäkuun toiselta viikolta elokuun ensimmäisen viikon lopulle.

”Toisaalta sesongin lyhyys ei voi tulla kenellekään alan yrittäjälle yllätyksenä. Toiminta on vain rakennettava sellaiseksi, että yhtälö on mahdollinen”, Tirkkonen näkee.

Rumpan Barin vierassatamassa on hieno ranta-aittasauna. Nykyisin saunojen pitää olla näköalallisia ja niihin pitää investoida. Tuottoa on haettu erillislaskutettavien yksityisvuorojen myynnillä, mutta vaikka yleiset vuorot ovat nyt korona-aikana olleet monessa paikassa pois, nekin palannevat.

Veneily on muutoksessa

Rumpan Bar on noussut jo asemaan, jossa toimijat asemoivat omaa tarjontaansa suhteessa siihen. Esimerkiksi Gullkronanin Ben Rosenlund kuvailee hoitamaansa suosittua vierassatamaa päinvastaiseksi kokemukseksi.

”Jos haluaa kuunnella musiikkia, voi mennä Rumpanin laituriin. Meillä ei sitä ole tarjolla kuin enintään parina kertana kesässä”, Rosenlund sanoo.

Ja Rumpanilla todellakin klubimusiikki soi. Örnell-Backman kertoo tavoitteena olevan, että kesällä jokaisena viikonloppuna on myös livemusiikkia. Myös sen järjestäminen maksaa. Toisaalta ilman saunaa ei suomalaista vierassatamaa voi pyörittää. Vaikka yleiset saunavuorot palannevat korona-ajan jälkeen, yksityisiä – ja erillislaskutettavia – saunoja tarjotaan yhä useammissa vierassatamissa. Parhaimmissa paikoissa on nykyisin jo peräti erilaisia saunamaailmoja. Örössä tarjolla on varaussauna ja yleinen sauna, Tackorkissa varaussaunoja on useita. Huikein on vanhaan rehusiiloon tehty saunatorni, jossa kylpeminen muistuttaa kirkollista toimitusta. Eikä niiden rakentaminen ole ilmaista.

Muutoksen taustalla on veneilyn muuttuminen.

Yhä vähemmän lähdetään pikku purtilolla kuukaudeksi seilaamaan. Nyt tehdään muutaman päivän reissuja, ja toisaalta nopeammilla, mutta retkeilyä silmällä pitäen huonommin varustelluilla veneillä. Eikä mukana ole enää sitä perhettä, vaan ylellistä kokemusta janoava ystäväpariskunta – eikä aikuisten kesken reissatessa viitsi polttaa hernekeittoa primuksella pohjaan. Koska vaatimukset veneissä yöpymiselle ovat kasvaneet, nykyisin satamissa pitää olla myös majoituskapasiteettia.

”Saaristossa majoitus myydään jo ennen kesää loppuun. Myös meillä on jo nyt elokuun 2021 loppuun asti täyttä”, kertoo mökkimajoitusta Högsårassa tarjoava Rumpan Barin Örnell-Backman.

Veneilystä on tullut harrastamisen sijaan yhä enemmän matkailua, mikä on lisännyt valikoimaa: on muodostunut kokonaan uusi vierassatamien hintakategoria.

Toisaalta eivät ne retkisatamat ole mihinkään poistumassa – siellä se kallioluoto odottaa ensi kesänä talven jäljiltä samassa paikassa kuin aina ennenkin. Eikä maksa mitään.

Veneily työllistää

Tuoreen Saaristoasiain neuvottelukunnan tutkimuksen mukaan veneilyharrastus tuo kuntiin lähes 400 miljoonan euron matkailutulot ja se saa aikaan suoraan lähes 2 500 henkilötyövuotta. Tutkimukseen vastasi yli 1 500 veneilijää rannikolta ja sisävesiltä.

Vierassatamassa tyypillisesti yöpyvien veneissä on yleensä 2–3 henkilöä/vene. He viettävät aikaa satamissa noin 15 vuorokautta vuodessa. Satamassa yöpyvät tekevät kesäisin tyypillisesti noin 6 vuorokauden pituisia matkoja. Palveluja vierassatamiin toivotaan lisää. Kyselyn mukaan suurin osa veneilijöistä, eli 63 prosenttia, ennakoi veneilyn pysyvän entisen suuruisena. Enemmän kuin joka viides ennakoi veneilymäärän kasvavan seuraavan kolmen vuoden aikana. Vain joka kymmenes vastaaja ennakoi veneilymäärän pienentyvän.

”Veneilyn lisääntymisen syynä on tyypillisesti paremman tai isomman veneen hankinta, lisääntynyt vapaa-aika tai eläkkeelle siirtyminen”, kyselyssä summataan.

 

 

Lue myös nämä

X