Etkä sitten kirjoita ainakaan viinasta tai vaaleista, opasti muija taas kerran Sjöbergiä.
– Vaaleista sun ei kannata kirjoittaa mitään, kun et politiikasta mitään edes ymmärrä. Ja viinasta sinä kirjoittelet harva se kerta, että voisit nyt välillä keksiä muitakin aiheita, koki muija asiakseen vielä kertoa.
Eikä auttanut, vaikka Sjöberg yritti mutkan kautta kokeilla, josko vaaleista saisi kirjoittaa, jos puhuisi vain naisten tukanväristä, mutta muijan ilme kertoi, että parempi lienee pitää suu supummassa eli soukemmalla, niin kuin sitä joissain sananlaskuissakin käsketään tekemään.
Sen verran sitä pitää vaaleista kuitenkin sanoa, että heti alkoivat muutosten tuulet puhallella vaalien jälkeen armaassa Suomenmaassamme. Ei muuten, mutta niin vai lähti Sjöbergin kaverin katolta TV-antennikin tuulen mukana ja tuli rämisten alas. Muuttui antennikoti ihan tavalliseksi kodiksi. Muutosta on siis ilmassa!
Politiikasta voi kai nyt sen verran kuitenkin sanoa, että vaalien myötä tulee maahan uusi hallituskin. Saapa vain nähdä, minkälaisia kukkahattutätejä siihen tällä kertaa tulee?
Vanhassahan niitä oli aivan riittämiin ihan veneilijöitäkin ajatellen. Ensimmäisinä tulevat mieleen liikenneministeri tuolta Pohjois-Karjalasta ja oikeusministeri pääkaupunkiseudulta.
Ensin mainittu tunnettiin poliisin vaimona, jolle ilmeisesti rajoitusten asettaminen ja valvonta olivat kotiperäistä vaikutusta. Toisen avio- tai avopuolisoista ei Sjöbergillä ole tietoa.
Jostain oli kuitenkin vaikutteita tullut hänellekin, kun sai aikaiseksi lain, jonka mukaan myymälävarkaiden ja muitten pikkurikollisten ei enää tarvitse lähteä linnaan sakkojaan suorittamaan. Maksamisestahan ei ole heidän kohdallaan puhettakaan. Lähinnä kuulemma naureskelevat, kun repivät sakkolaput poliisien silmien edessä.
Toisin se vain on niin veneilijöillä kuin autoilijoillakin. Sakot on maksettava prikulleen, tai tulee ulosottomies ovelle kolkuttelemaan. Eikä poliisin silmien alla kannata naureskella sitten yhtään. Kokeiltu on sitäkin, sanoo Sjöberg syvän huokauksen saattelemana.
Tälle jälkimmäiselle tädille tuli myös kuulemma aivan uutena ja ihmeellisenä asiana se, että vakavat moottoriveneonnettomuudet ovatkin vuosien mittaan kovasti vähentyneet – etenkin veneiden määrään suhteutettuna.
Ei ollut kuulemma antanut itselleen kertoa sitäkään, että vakavat onnettomuudet tapahtuvat enimmäkseen kunnon kännissä, eikä pikkupöhnässä. Oli siinä sitten ministerillä ihmettelemistä, kun veneilyn promillerajaa pohtinut työryhmä ei esittänytkään promillerajan laskemista huviveneliikenteessä. Oli ilmeisesti ministeri varautunut pitämään aivan toisenlaisen puheen kiitoksena toimikunnan työstä.
Eipä siinä mitään, olihan ministeriö toimikuntaa asettaessaan jo laittanut lähtökohdaksi sen, että pitää miettiä promillerajan laskua. Vaan osasivat työryhmän jäsenet ajatella omilla aivoillaan ja tukeutua tosiseikkoihin – kerrankin, sanoo Sjöberg.
Lamborghinilla vai Ladalla?
Toisaalta ei mikään seikka puolusta sitä, että vesillä pitäisi aina hönössä ajella. Ei sinne päinkään. Parempi se on selvin päin, mutta aavoilla järvien ja merien selillä ei paljoa haittaa, jos veneeseen saadun lohen tai suuren hauen kunniaksi ottaa kaatoryypin tai oluen silloin tällöin janoonsa.
Promilleraja oli yhdessä vaiheessa kuuma puheenaihe tuolla nyt uusiutuneessa eduskunnassakin. Taisi vain olla niin, että siellä pidettiin asiasta melua vain tulevien vaalien takia. Ja suurimmalle osalle edustajista asia oli tuiki tuntematon, mutta pääsihän sillä kerran tai pari uutisiin.
Moni puhui asiasta juuri niin vakuuttavasti, minkä vain täydellinen tietämättömyys tosiseikoista tuo tullessaan. Mielenkiintoisin ehdotus taisi aikanaan olla Ruotsin tyyppinen laki, jossa promilleraja asetetaan veneen nopeusresurssien mukaan. Yli 15 solmua kulkevalla veneellä pitää siellä olla selvempi kuski, kuin hitaammalla veneellä.
Tuollainen ajattelu sopii sinänsä ruotsalaisille oikein hyvin. Onhan heillä tähtäimessään maantieliikenteessäkin onnettomuuksien nollatoleranssi. Kyllähän se siitä lähestyy nollaa hiljalleen, kun vain asetetaan tarpeeksi rajoituksia.
Nollan se kohtaa silloin, kun liikkuminen ajoneuvoilla kielletään kokonaan!
Sinänsä ajatus veneen nopeusresursseista promillerajaan vaikuttavana tekijänä on ihan hauska. Ei vain oikein mene, ainakaan Sjöbergillä, jakeluun se, mitä asioilla olisi tekemistä toistensa kanssa.
Eiköhän nyt kuitenkin kyse ole siitä, miten kovaa veneellä ajetaan, ei siitä, miten kovaa sillä pääsee? Juttuhan on oikeasti niin, että 50 solmua kulkevalla veneellä ajetaan täydellä kaasulla todella harvoin. Sen sijaan kymppiheppaisen perämoottorin omistaja kääntää kaasun täysille laiturista lähtiessään ja höllää sitä vasta takaisin tullessaan.
Onhan se sinällään aivan yhtä pöljä ajatus kuin maantieliikenteessä se, että hädin tuskin 120 kilsaa tunnissa kulkevaa Ladaa saisi ajaa enemmän juovuksissa kuin 300 kilometriä tunnissa kulkevaa Ferraria tai Lamborghinia!
No, onhan se tietysti niinkin, että ainakaan Sjöberg ei uskaltaisi Ladan rattiin selvin päin lähteäkään, joten siinä tietysti ruotsalaiset ovat ihan oikeassa.
Toisaalta tuollainen nopeusresursseihin perustuva promilleraja olisi vähän samanlainen yhteiskunnallisia eroja tasaava mekanismi kuin progressiivinen verotus konsanaan. Kun kerran on varaa ostaa nopea ja hieno vene, niin pitää siitä jollain tapaa vähän kärsiäkin. Jos ei muuten, niin ainakaan ei saa olla kovin hauskaa!
Jaa-a, kohtahan se nähdään, miten Kokkarit, Sossut ja Persut tämän maan asiat järjestävät. Lasketaan nyt kuitenkin veneet veteen. Sitä ne eivät ainakaan vielä ehdi
kieltää, sanoo
Pakina on julkaistu aikaisemmin Kipparissa 5/2011.
