Veneen omistaminen yksin käy kalliiksi ja työlääksi, ainakin suhteessa vähäisiin käyttöpäiviin. Vuokra- tai yhteiskäyttöveneet ovat yksi ratkaisu sille, joka haluaa veneillä, mutta ei niinkään puuhastella veneen kanssa. Koronakriisin aikoina yhteiskäytössä olevat tavarat voivat kuitenkin herättää epäluuloja, vaikka tartuntariski niiden kautta olisikin mitätön. Eikä vuokrattavana tai yhteiskäyttöveneenä välttämättä ole juuri omaan tarpeeseen sopivaa alusta.
Välimuoto on veneen omistaminen kimpassa yhden tai useamman muun veneilijän kanssa. Silloin pääsee valitsemaan sellaisen veneen kuin haluaa ja sellaisessa porukassa kuin haluaa.
”Meille tulleiden kyselyjen perusteella kimppaveneily on yleistymään päin, ei tosin ehkä niin nopeasti, kuin voisi kuvitella”, sanoo Suomen Purjehdus ja Veneily ry:n veneilykoordinaattori Mirja Rosenberg.
Kysyjät toivovat tyypillisesti juuri neuvoja kimppasopimusten tekoon.Veneen kimppaomistamisessa on monta ilmeistä etua. Kimppa voi jakaa kaikki kustannukset ja veneen sekä venepaikan vaatimat työt. Koska useimmat huviveneilijät eivät kuitenkaan veneile koko ajan, pitäisi kimpan jäsenille löytyä helposti sopivat ja oikeudenmukaiset käyttövuorot.
Miksi sitten laituriparlamenttien tuomion mukaan jokainen venekimppa kariutuu ennemmin tai myöhemmin. Tätä näkemystä tukee sekin, että entisiä kimppaveneilijöitä tuntuu olevan paljon enemmän kuin onnellisessa kimpassa pysyviä.
Ongelma ei välttämättä ole itse kimppaomistuksessa vaan sen huonossa toteutuksessa. Tähän juttuun on koottu useamman entisen kimppaveneilijän kokemuksia siitä, millä konstilla kimppaonnen saa melko varmasti pilattua.
Yksinkertainen tapa varmistaa polttoainekulujen jako oikein on tankata täyteen jokaisen käyttökerran jälkeen. Huono puoli on se, että polttoainetta karkaa piripinnassa olevasta tankista helposti yli.
Väärät ihmiset
Hyvin monet veneet ovat itse asiassa yhteisomistuksessa, siis avo- tai avioparin yhdessä omistamia. Eikä ole onnea ja autuutta aina perheen sisäinenkään yhteisomistus. Näitä tapauksia ei tässä käsitellä, koska Kippari ei ole parisuhdelehti.
Oikeiden ihmisten löytäminen kavereiksi venekimppaan on tosin melkein yhtä tärkeää kuin oikean puolison löytäminen. Jos kimppaehdokas jo ihan aluksi vähänkin epäilyttää, varminta on unohtaa asia heti.
Parasta olisi, että kimpan jäsenet ovat suunnilleen yhtä pikkutarkkoja tai suurpiirteisiä veneen hoidossa ja rahan käytössä veneeseen, koska ylimääräistä rahaa veneeseen uppoaa ihan väkisin ennemmin tai myöhemmin. Sekään ei ole hyvä, jos toisella on rahaa ja toisella ei.
Hyväksi olisi sekin, että kimpan jäsenet olisivat suunnilleen yhtä kokeneita veneilijöitä. Silloin he puhuvat varmemmin samaa kieltä yhteisestä veneestään.
Maallikosta pieneltäkin kuulostavat veneilykulttuuriin liittyvät asiat voivat olla tärkeitä.
”Kuten se, miten köydet ovat veneessä. Jos itse laittaa köydet nätisti ja seuraavan jäljiltä ne ovat ihan miten sattuu, se voi olla todella ärsyttävää”, kertoo Rosenberg esimerkin.
Mitä useampia jäseniä kimpassa, sitä isompi on riski, että joku jäsenistä alkaa ongelmaksi toisille.
Yhden entisen kimppaveneilijän mielestä pomonsa kanssa ei pidä missään nimessä ryhtyä venekimppaan. Jos venekimppa päättyy kitkerissä merkeissä, siitä seuraa helposti ongelmia työpaikalla. Ja tästä on siis kokemusta.
Jos yksi kimpan jäsen jättää köydet sekaisin ja toinen aina viimeisen päälle nätisti, voi kimppaan tulla ensimmäinen särö.
Ei kirjallista sopimusta
Jos joku alkaa kimppaveneilijäksi ilman kirjallista kimppasopimusta, kerjää itselleen ja kimpalleen vaikeuksia. Näin voi helpoimmin käydä silloin, jos uskoo löytäneensä aivan täydellisen toisen osapuolen kimppaan.
Vaikka kaveri olisi kuinka luotettava, vastuuntuntoinen, älykäs ja fiksu, voi osapuolten välille silti syntyä erimielisyys jostain veneeseen liittyvästä. Fiksutkaan ihmiset eivät ole aina kaikesta samaa mieltä.
Silloin on suuri etu, jos kimpan ehdoista on laadittu kirjallinen sopimus osapuolten välille. Mahdollisia erimielisyyksien aiheita voi haarukoida jo sopimusta tehtäessä ja silloin kannattaa myös päättää erimielisyyksien ratkaisumallit.
Jonkun mielestä voi tuntua vähän liioitellulta laatia muodollinen sopimus virallisin alekirjoituksin kaikille kimpan jäsenille. Se kannattaa silti ehdottomasti tehdä ja Rosenbergin arvion mukaan monet sen todella myös tekevät.
Sama juttu sisätilojen siisteyden kanssa. Mikä on tyynyn oikea paikka?
Liian ylimalkainen sopimus
Kimppasopimuksesta ei saa kuitenkaan täyttä hyötyä, jos se on kovin ylimalkainen.
Tyypillisessä kimppasopimuksessa määritellään, miten käyttövuorot jaetaan. Jäsenethän ovat ennen kaikkea kiinnostuneita veneen käytöstä ja sen oikeudenmukaisesta jakautumisesta jäsenien kesken.
Juuri tämä asia ei olekaan kovin tyypillinen kimppaveneilijöiden erimielisyyden aihe, koska se on yleensä huolella mietitty ja kirjattu.
Enemmän hammasten kiristelyä sitten aiheuttavat veneilytavat. Jonkun mielestä ei ehkä ole tarpeen raportoida kavereille edes siitä, jos on käynyt veneellä kivellä. Näinkin itsestään selvältä tuntuva asia on vaan kirjattava sopimukseen, ihan varmuuden vuoksi.
Millaisia henkilökohtaisia tavaroita veneessä saa tai ei saa säilyttää? Ja kuinka huolellisesti vene on siivottava käytön jälkeen seuraavaa käyttäjää varten? Miten yhteinen vene tulee kiinnittää kotisatamassa ja muualla?
Mitä useampi yksityiskohta on sopimuksen kirjattu, sitä vähemmän jää tulkinnanvaraa. Vaikka sopimusteksti vähän venyy, kyllä jokainen kimppaan lähtijä sen jaksaa lukea. Ja jos ei jaksa, ei kannata lähteä kimppaankaan.
Epäselvä päätöksenteko
Sopimuksessa on määriteltävä myös se, millaisella mallilla päätetään esimerkiksi veneeseen tehtävistä investoinneista tai korjauksista.
Vaikka alkuun yhteinen vene olisikin sopinut hienosti kimpan kaikkien osapuolten tarpeisiin, luultavasti jossain vaiheessa yksi alkaa haluta esimerkiksi jotain varustetta, joka taas toisen mielestä on turha. Miten tällainen näkemysero ratkaistaan?
Venekimpassa kannattaisi ensimmäiseksi sopia siitä, millä ehdoilla kimppa puretaan, arvioi veneilykoordinaattori Mirja Rosenberg.
Exit-pykälä puuttuu!
Usein hyvin toimineetkin venekimpat lopulta päättyvät. Ja sitä varten täytyy sopimuksessa olla selvä toimintamalli. Se on tylsää, jos sopuisien veneilyvuosien jälkeen saa aikaan riidan kimpan lopettamisesta.
Rosenberg pitää tätä asiaa kimppasopimuksissa itse asiassa kaikkein tärkeimpänä asiana, joka pitäisi määritellä ihan ensimmäiseksi, ennen kustannusten ja käytön jakoa.
Jos yksi haluaa luopua, milloin sen voi aikaisintaan tehdä, onko muilla osakkailla lunastusoikeus ja millainen. Ja kuinka määritellään lunastettavan osuuden arvo. Veneet ovat paljon enemmän yksilöitä kuin vaikkapa autot, joten arvonmääritys on herkkää puuhaa.
Kaikkien näiden varoitusten jälkeen kimppaveneilyä voi suositella, kunhan osapuolet varmasti ymmärtävät, mihin ovat ryhtymässä. Moni kimppa toimii hyvin ja sen osakkaat saavat mitä haluavat, siis mahdollisuuden veneillä pienemmillä kokonaiskululla ja vähemmällä työllä.
Yhdestä asiasta Rosenberg muistuttaa. Kesäkuun alussa voimaan tuleva laki laittaa kapteenin vastuun veneen omistajalle sellaisessa tilanteessa, jossa on ollut epäselvyyttä siitä, kuka toimi päällikkönä.
Niinpä omistustietojen on syytä olla ajan tasalla, on kyse sitten perheen sisäisestä kimppaomistuksesta tai useamman perheen kimppaveneestä.
