Inkoossa Stora Halsössä kytee kapina. Uudenmaan virkistysalueyhdistys on kunnostanut suosittua saarikohdetta viime vuosina, mutta nyt on tapahtumassa virhe.
”He sanovat, että tämä vanha rannan tulentekopaikan koppi ei sovi heidän uuteen ilmeeseensä. Kaikilla virkistysalueyhdistyksen paikoilla pitää kuulemma olla yhtenäinen ilme”, kertoo Kari Vierinen.
Ajatusta noudattaen Uudenmaan virkistysalueyhdistys on rakentanut rantametsikköön kaksi uutta tulentekopaikkaa ja niiden taakse laavut. Ihan asiallisia – tummasävytteisiä ja moderneja. Se ei kuitenkaan kelpaa saarta vakituisesti käyttäville.
Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen rakentamat uudet laavut ovat metsässä rinteessä. Aivan asialliset, mutta vanhan kopin tunnelma ei ole siirrettävissä.
”Katso nyt. Siellä ei ole ketään”, Vierinen sanoo.
”En usko, että täällä meistä kukaan jatkossa kävisi, jos tämä purettaisiin”, sanoo puolestaan Veikko Rönkkö.
Rönkön sanomisella on painoarvoa. Hän on saarella vierailevista ahkerin: muut vaihtuvat kopilla, Rönkkö pysyy, sillä jokaisena kesänä tulee yli sata päivää Stora Halsössä.
”Nyt on jo yli seitsemänkymmentä päivää kasassa, vaikka on vasta syyskuun puoliväli.”
Tänä perjantaina saaren laituri täyttyy hiljakseen, mutta varmasti. Lopulta kaikki paikat tulevat täyteen ja änkeäkin pitää. Vakikävijöiden ryhmä koostuu useiden eri veneseurojen veneilijöistä. Paikalla on nyt ainakin Linlon veneilijöiden, Siuntion venekerhon, Båtvikin veneilijöiden ja Kantvikin purjehtijoiden veneitä.
”Kyllä se saunasta johtuu. Se rakennettiin kahdeksan vuotta sitten ja pikku hiljaa samoja seurueita kerääntyi tänne joka viikonloppu”, Sakari Lisko kertoo.
”Itse ajoin pitkään ohi muihin saariin, kunnes kerran tultiin vaimon kanssa tänne. Ja sen jälkeen olen viihtynyt viikonloput täällä.”
Stora Halsön satama on suojainen. Siellä on kahdessa laiturissa noin kymmenen poijua.
Tahitilta pelastustalkoisiin
Saaren vanhin vakikävijä Martti Paananen on käynyt Stora Halsössä 1970-luvulta asti. Tänään paikalla on myös harvinainen kävijä. Aiski Kainuvaara ja Miia Pärnänen kiersivät maailmaa Omaha-veneellään yli kuusi vuotta aina Patagoniaa myöten. He olivat kopin vakituisia kävijöitä ennen reissuaan ja täältä heitä myös tuettiin. Sami Sailo järjesti saaressa kolehtikeräyksen, jolla rahoitettiin Omahan uusien osien hankintaa toiselle puolelle maailmaa.
Paluu koitti kuitenkin arvaamatta.
”Oltiin Tahitilla kun kuultiin, että tätä koppia ollaan purkamassa. Päätettiin lähteä saman tien. Katsottiin 80 mailia lyhempi reitti, että pääsisimme tänne nopeasti.”
Ennen kuin Omaha rantautui kotisatamaan mantereelle, se vieraili Stora Halsössä. Nyt on käsillä toinen paluun jälkeinen viikonloppu.
”Tämä on hienoin satama, jonka tiedän, ja koppi sen keskus”, Kainuvaara sanoo.
Ilta on jo pitkällä, mutta tarinoita riittää. Miia Pärnänen ja Aiski Kainuvaara (takana vasemmalla) saavat kertoa reissustaan maailman ympäri.
Upea sauna
Stora Halsö on kuitenkin myös paljon muuta. Ennen kaikkea se on saunasaari, sillä Stora Halsössä on harvinainen käyttäjien itsensä lämmitettävissä oleva ilmainen sauna. Niitä ei ole rannikolla montaa, mutta Uudenmaan virkistysalueyhdistyksellä on kuitenkin muutamia: Byxholmenissa Tammisaaren edustalla, Gölisnäsissä Orslandetilla ja Pikku Leikosaaressa Itä-Helsingissä.
Stora Halsön sauna on Kantvikin purjehtijoiden hoidossa. Käyttöä on paljon. Nytkin saunavuorot ovat alkaneet jo puoliltapäivin ja jatkuvat yli kellon ympäri aina pikkutunneille asti.
”Huomenna saunavuorot alkavat vasta kello yhdeltä, aamulla järjestetään siivoustalkoot yhdestätoista eteenpäin”, kuuluvat suunnitelmat.
Ja sauna, se on todella siisti nytkin. Ja millä paikalla. Ilta-aurinko paistaa lahden yli terassille. Uidakin saunalta voi, tai sitten voi kävellä Stora Halsön toiselle puolelle pienelle hiekkarannalle, joka on myös suosittu kanootilla tulevien rantautumispaikka.
Stora Halsö kuuluu Kopparnäs–Inkoo-ulkoilualueeseen. Saaressa on kangaspintaisena hyvät telttapaikat, joten se sopii myös avoveneellä tuleville. Vaikka Helsingistä katsottuna se sijaitsee vesitse mentäessä Porkkalanselän sisemmän väylän loppupäässä, toisaalta se on liki kiinni mantereessa. Ei yhtään ihme, että saarella on ollut vanhaa asutusta.
”Erään kerran tänne rantautui taksivene ja siitä nousi vanha mummo. Hänet talutettiin saunan viereiseen lehtoon ja hän kertoi, että hän on syntynyt siellä sijainneella kalastajatorpalla”, Vierinen kertoo.
Stora Halsön salaisuus on sen sauna. Omat löylyvedet pitää jokaisella olla mukana, sillä kiukaalle ei saa heittää merivettä ja saaren kaivo kuivuu kesäisin.
Venäläiset polttivat miehitysaikanaan rakennukset. Nyt paikalla on vain kivijalka ja kaivo, josta pumpataan vesi – silloin kun sitä kaivossa on – saunalle. Vierassataman alkuperäiset laiturit rakensi puolestaan Imatran voima.
Kun ilta tummenee ja kääntyy yöksi, saunojat kokoontuvat kopille. Siellä on hyvä päivittää saaren kuulumiset. Yhteinen huoli on kuitenkin – miksi veneilijöitä itseään ei kuunnella, kun koppia ollaan purkamassa, vaikka tahtotila on kerrottu. Purkajat ovat kuulemma tulossa nyt alkutalvesta, kun paikalla ei kenties ole ketään. Porukka kertoo pitävänsä vartiota, sen toivossa että koppia ei uskalleta purkaa, jos paikalla on joku.
Viesti lähtee yöhön yhtenäisenä: ”Älkää purkako koppiamme!”
Stora Halsön kopilta lähtee väkevä viesti kopin purkamista suunnitteleville: ”Älkää purkako tätä”, sanovat Veikko Rönkkö (edestä myötäpäivään), Martti Paananen, Tuikki Tikka, Kari Vierinen, Magnus Björkholm, Sami Sailo, Eino Luntiala ja Sakari Lisko.
Stora Halsö
Missä: Inkoon saaristossa (60°01’57.1”P, 24°16’16.8”I).
Miksi: Hyvä satama, hieno sauna ja hauskaa seuraa.
Satama: Vierassatamassa on noin 30 poijupaikkaa kahdessa eri laiturissa sekä ankkuripaikkoja kalliolenkein.
Palvelut: Sauna, kaivovesi, käymälä ja kolme tulentekopaikkaa.
Nähtävyys: Vanha rannan tulentekokoppi, jossa kokoontuvat alueen veneilijät viikonlopun viettoon Veikko Rönkön johdolla. Siellä on myös vihko, josta saunavuorot varataan.
Lisätietoja: Uudenmaan virkistysalueyhdistys
