Pääset lukemaan sivustoa tämän mainoksen jälkeen.

Tilaa
Jutut

Klassikko: FinnSport 500 – Myyvää kotimaista menevyyttä

Vauhdikas Finnsport 500 esiteltiin vuonna 1972 ja se on Marino Mustangin ohella Suomen tunnetuimpia tuulilasiveneitä.

25.11.2020

Tekstijuha virtanen

Kuvatfinnsportin esitteet

Jo nimi Finnsport 500 kertoo, että nyt puhutaan puhtaasti suomalaisesta tuotteesta. Veneen nimen kirjoitusasuna on joskus lehdissä ja mainoksissa käytetty myös muotoa FinnSport, mutta tässä jutussa ei nyt korosteta veneen sporttisuutta pikkuässää isommalla kirjaimella. Ison S-kirjaimenkin käyttöön voisi toki tämän veneen yhteydessä olla perusteltu syy. Onhan merkillä menestystä takanaan niin kilpaveneilyn kuin vesihiihdonkin arvokisoista 1960- ja 1970-luvuilta. Veneet valmisti Lohjalla Fibå-Vene Ky, jonka perustivat Eero ja Väinö Nissi vuonna 1965.

Veljesten yritys teki alihankintana myös muille veneitä. Yksi asiakkaista oli Korpivaara, jolle Fibå valmisti Terhin silloisia lujitemuovimalleja.

Kova kilpailu

Finnsport 500 oli 70-luvulla Fibån oman malliston lippulaiva ja kaupallisestikin hyvä tuote, sillä veistämöltä lähti pitkälti yli tuhat venettä. Finnsportilla oli vientiä myös muihin Pohjoismaihin.

Fibån ohella moni muukin teki 1970-luvun alussa Finnsportin kaltaisia tuulilasiveneitä. Kilpailu oli kovaa. Merkkejä oli paljon – muun muassa Marino, Flipper, Raissport, Finnspeed ja monta muuta – ja mikä parasta, kaikki kotimaisia. Vastaavat ruotsalaisveneet, kuten edellisessä Kipparissa esitelty klassikko Weedo, eivät pystyneet valtaamaan Suomen markkinoita.

Finnsporttia muistuttavia pieniä tuulilasiveneitä oli myynnissä paljon. Jopa aivan saman näköisiä, mutta nimi ei ollut Finnsport. Selityksenä oli niin sanottu suomalainen ”reilu meininki”. Finnsportiakin kopioitiin surutta ja veneitä myytiin eteenpäin, kun suurin oma vauhdinnälkä oli saatu tyydytettyä.

Veneitä ilmeisesti myytiin myös niin sanotusti puolivalmiina. Ostaja viimeisteli autotallissaan Finnsportin aihiosta itselleen mieluisen huviveneen.

”Viissatanen” kulki 60 hevosvoiman moottorilla siviilissä yli 40 solmua ja kisaversiona yli 45 solmua.

Avoveneellä alkuun

Kilpaveneily oli suosittua 1960-luvulla ja sen myötä sai moni venemalli alkunsa ja myynti vauhtia. Fibå-Vene Ky:n ensimmäinen vene ei kuitenkaan ollut kisavene vaan aivan tavallinen lasikuituinen avovene.

Eikä seuraavakaan malli ollut kilpaveneeksi suunniteltu, mutta sen ominaisuudet kuitenkin osoittautuivat kisakäyttöä ajatellen toimiviksi.

Malli oli vuonna 1966 esitelty Finnsport 410 ja se oli ensimmäisiä kokoluokkansa veneitä, joissa oli V-pohja. Veneen suunnitteli Eero Nissi.

Vaikka tässä jutussa on pääosassa Finnsport 500, luotiin merkin maine juuri 410-mallilla. Se oli mukavan näköinen ja joidenkin mielestä sen muotoilussa oli selvästi havaittavissa italialaisia vaikutteita. Ainakin se sai ajo-ominaisuuksistaan kiitosta ja se merkitsee veneen tulevaisuudelle paljon.

Veneen runkoa jatkettiin 20 sentillä, jotta vene saatiin sopiviin mittoihin tiettyihin kilpaveneluokkiin. Mallinimeksi tuli 430 ja sillä voitettiin Suomen mestaruus vielä vuonna 1971.

Finnsportilla ajettiin vuonna 1968 maailmanennätys vesihiihdossa.

Menevä malli

410 sai uuden elämän vuonna 1975, kun sen pohjalta tehtiin malli 420. Se oli huvivene, jolla ei ollut tarkoitus kilpailla.

Finnmaster 500 antoi jo testeissä esittelyvuonnaan (1972) kuvan tukevasta ja vahvasta veneestä.

Runko ja kansi niitattiin ensin yhteen, jonka jälkeen molemmat laminoitiin sisäpuolelta yhteen. Se toi veneelle jäykkyyttä.

Vene painoi noin 210 kiloa. Pitkittäiset jäykistyspalkit rungossa olivat pelkkää lujitemuovia, eikä niiden sisällä käytetty täytteenä puuta, niin kuin usein on ollut tapana.

Rakenne oli vahva ja kevyt. Vettyvästä ja ajan myötä painavaksi muodostuvasta puusta ei siis ollut veneessä riesaa.

Muotoilussa oli paljon haettu vaikutteita kilpaveneistä ja amerikkalaisten ja italialaisten pikaveneiden linjoja oli helppo kuvitella näkevänsä sen muodoissa.

Ajossa vene oli testaajien mielestä vakaa. Kallistelu kaarteissa oli rauhallista ja kulku pehmeää. Sillä ei ollut myöskään taipumusta nojata tuuleen.

Liukuun vene nousi lähes huomaamatta.

Neljälle tarkoitettu Finnsport 420 oli vuodesta 1967 perheveneilijöiden ja vesiurheilijoiden suosikki. Veneitä tehtiin yli 2 000 kappaletta.

Maltillisella 50 hevosvoiman moottoriteholla se arvioitiin käytökseltään mallikkaaksi huviveneeksi. Vielä 65 hevosvoimaakin olisi mahdollisesti ollut aivan riittävä tehomäärä huvivenekäyttöön.

Huippunopeus nousi 50 hv moottorilla helposti yli 30 solmun yhden ja kahden henkilön kuormalla. Koviin nopeuksiin suunniteltu runko kyllä kesti myös yli 40 solmun vauhdit.

Jopa pienoiseksi kulttiveneksi nousseen ”viissatasen” perälaudoissa on Suomessa nähty paljon viiskymppistä tehokkaampiakin moottoreita.

Testeissä jo vuonna 1972 ylisuurten moottorien asentamisen arvioitiin tekevän veneestä vaikean ajettavan, eikä sitä suositeltu muussa kuin kilpailukäytössä.

Hupivene päiväretkiin

Jostain syystä Finnsport 500 ei kuitenkaan koskaan lyönyt läpi kisakäytössä. Puhtaasti kisakäyttöön suunnitellut kotimaiset Argot veivät sen mahdollisuudet.

Vauhdikkaista vaikutteistaan huolimatta Finnsport 500 oli tehty ”siviiliveneeksi” ja se tarjosi enemmän hupia kesäiseen päiväretkeilyyn ja vesihiihtäjien vetämiseen.

Mikään tilaihme vene ei tietenkään ollut, mutta pienellä porukalla sillä pääsi mukavasti pitämään hauskaa vesillä.

Nykyveneisiin verrattuna Finnsportin miinuksiin voitaneen listata kellutustankkien puute ja veneen luonteen huomioiden myös kiinteän polttoainetankin puuttuminen. Myös hätäkatkaisin oli vain lisävaruste.

Aikansa kutakin

Finnsport 500 oli oman venetyyppinsä viimeisiä edustajia – no, ei nyt puhuta siitä Marino Mustangista, tuulilasiveneestä, jota yhä tehdään.

Niiden jälkeen alkoi kovakattoisten Hard Top -veneiden aikakausi, johon Finnsportillakin oli tietysti annettavaa.

Finnsport 540 HT esiteltiin vuonna 1978. Vene osoittautui onnistuneeksi malliksi ja sitä myytiin hyvin.

Finnsport HT oli suosittu koko perheen retkeilyvene, joka kulki 35-70 hevosvoiman tehoilla.

HT:n tilat riittivät yöpymiseen teoriassa viidelle. Sisustuksessa käytettiin tiikkiä. Pöytä ja säilytystilat tekivät siitä pienen matkaveneen.

Tulevaisuus avoin

Nissin veljesten tiet erosivat jo 80-luvulla, ja Eero Nissi perusti oman yrityksen, joka valmisti Belmar-veneitä. Uusi merkki sai myös paljon kiitosta niin käyttäjiltä kuin alan lehdistöltäkin.

Fibå-Vene ajautui konkurssiin 1990-luvulle tultaessa. Finnsport ei kuitenkaan vielä merkkinä kadonnut markkinoilta. Venemalleja tuli lisää ja niiden koot kasvoivat.

Finnsportin valmistajien nimet vaihtuivat ja monien vaiheiden jälkeen nähtiin sellainenkin tilanne tämän vuosituhannen alussa venemessuilla, että esillä oli Finnsport-merkkinen vene, jota valmistettiin Venäjällä.

Alkuperäisen valmistajan kanssa sillä ei ollut enää mitään tekemistä.

Finnsportin tavaramerkki on tiettävästi suomalaisomistuksessa, joten ei olisi mahdotonta, että jossain vaiheessa Finnsportinkin retromalli palaisi markkinoille Marinon esimerkkiä seuraten.

Lue myös nämä

X