Pääset lukemaan sivustoa tämän mainoksen jälkeen.

Tilaa
Jutut

Klassikko: Länsinaapurin pitkäikäisin venemoottori Göta

Kipparin klassikoissa vuorottelevat veneet ja moottorit, mutta nyt poikkeamme rytmistä. Edellisen lehden tapaan tutkimme ruotsalaista keskimoottoria, tällä kertaa kuitenkin kaksitahtista.

23.01.2022

TekstiJuha Virtanen

Kuvatvalmistaja

Göta-moottoreita tehtiin Ruotsissa yli sadan vuoden ajan, aivan viime vuosiin saakka. Ei tarvitse muistella kovin montakaan vuotta taakse päin, kun vihreät pienet keskimoottorit olivat vielä esillä Tukholman venemessuillakin.

Vanha venemoottoritehdas on nykyisin muokkautunut lähinnä klassikkomoottoreita ja niiden valmistusta esitteleväksi museoksi. Periaatteessa uusienkaan moottorien tekeminen ei olisi mahdotonta, jos vain moottoreille asetetut nykyaikaiset ympäristövaatimukset eivät olisi niin tiukkoja kuin ovat. Se on ongelma varsinkin kaksitahtisille moottoreille.

On vähän sääli, että uusien ”vanhojen” moottorien tarjonta hiipuu. Juuri tällaiset moottorit istuisivat esimerkiksi kunnostettuun vanhaan puuveneeseen erinomaisesti ja antaisivat sille viimeistellyn ja ajanmukaisen leiman.

Lue myös: Albin venemoottorit

Vanha Göta, jostain 1910-luvun lopulta tai 1920-luvun alusta, pysyi pienin uudistuksin tuotannossa aina vuoteen 1962 asti.

Kaksi tahtia

Hugo Peterson tuskin uskoi moottoriensa pysyvän tuotannossa yli 100 vuotta.

Götan historia alkaa vuodesta 1907. Sitä ennen oli olemassa jo toisella nimellä ja toisella paikkakunnalla toiminut konepaja, jonka omisti Hugo Peterson -niminen yrittäjä. Uusi Motorfabriken Göta teki perämoottoreita ja isompia kuulamoottoreita, joita käytettiin maamoottoreina ja keskimoottoreina veneissä.

Vuonna 1910 yritys alkoi tehdä kaksitahtisia keskimoottoreitaan, joilla se tuli tunnetuksi moottorimaailmassa. Elettiin aikakautta, jolloin tekniikan alalla meni lujaa niin Pohjois-Amerikassa kuin Euroopassakin.

Samalla peruskonseptilla tehtiin Göta-moottoreita seuraavalle eli tälle vuosituhannelle asti.

Moottorit olivat hyvin yksinkertaisia rakenteeltaan. Pieni teho takasi tietysti pienen kulutuksenkin. Kierrosnopeudet olivat matalat ja se antoi moottoreille kestävyyttä.

Pieni ”snipa” eli avomoottorivene tai purjevene ei ole isoja tehoja koskaan tarvinnutkaan edetäkseen rauhallisesti.

Pieniä teknisiä muutoksia niihin tietysti tuli vuosien varrella. Materiaaleja vaihdettiin kestävämpiin ja esimerkiksi vuonna 1954 moottorien kampiakselit saivat tuekseen kuulalaakerit valkometallisten liukulaakerien tilalle. Moottorien kierrosnopeutta voitiin hieman nostaa ja tehoa saatiin enemmän.

Pienillä tehoilla

Göta ei ole koskaan kerskunut hevosvoimillaan. Moottorivalikoimassa oli 2000-luvullekin tultaessa vain neljä eri teholuokkaa: 5 hv, 6 hv, 10 hv ja 12 hevosvoimaa. Viisi ja kuusi -hevosvoimaiset olivat yksipyttyisiä. Isommissa oli kaksi sylinteriä.

Kaikissa moottoreissa oli iskun pituus 70 milliä ja samoin sylinterien halkaisija oli kaikissa sama 70 milliä.

Sylinteritilavuudeksi tehdas ilmoitti pienemmille moottoreille 0,27 litraa ja isommille 0,54 litraa.

Götan 5 ja 6 hv moottorit olivat 1-sylinterisiä.

Kevyitä moottoreita

Keskimoottoreista on lähes kaikilla vahva mielikuva painavasta rautamöhkäleestä, joka vie merkittävän osan veneen sisätiloista. Göta oli ulkoisilta mitoiltaan varsin pieni ja myös kevyt.

Yksisylinterinen viiden hevosvoiman moottori painoi keveimmillään eli ilman vaihdetta noin 50 kiloa. Peruutusvaihteenkin kanssa paino jäin noin 70 kiloon. Painavimmillaan Göta oli 10 ja 12 hevosvoiman paketteina noin 90 kiloa. Niissä oli mukana starttimoottorin ja laturin yhdistelmä – yleensä Dynawatt – sekä Hurthin merivaihde.

Kaksipyttyiset Götat olivat teholtaan 10 ja 12 hv.

Akselivedolla

Götan historiaan ovat alkuvuosina lyhyesti kuuluneet myös perämoottorit, joita myytiin Kurir-merkkisinä vuoteen 1917 saakka. Muuten tuotanto on koko ajan perustunut akselivetoisiin keskimoottoreihin.

Perämoottorin jälkeen tehtiin 3 - 4 hevosvoiman Göta, jonka sylinterin halkaisija oli 85 milliä. Sitä myytiin pitkään Tukholman seudulla myös Meteor-nmisenä. Vuoden 1923 jälkeen esiteltiin pienempi 2,5 hevosvoiman moottori 70 millin sylinterillä, kuten ne olivat tälle vuosituhannelle saakka.

2000-luvun pikku-Götat, eli 5 ja 6 hevosvoiman moottorit, myytiin 20 mm paksulla akselilla. Isommissa 10 ja 12 hevosvoiman moottoreissa akselin paksuus oli 25 milliä.

Perusvarustelussa akselin pituus oli 1,5 metriä ja tilauksesta sai akselin myös juuri oman veneen mittoihin sopivana.

Pronssipotkurit olivat 9,5 - 14,5 tuumaa moottorin tehosta riippuen.

HBE malliston huipulla

Malliston huipulla oli Göta 12HBE. Se antoi ulos 12 hv kierrosnopeudella 2 600 r/min. Vaihteena oli Hurth HBW-35. Välitys oli 1:2,05.

Moottori oli akkukäynnisteinen. Pienen moottorin sai nykäistyä käyntiin myös käynnistysnarun avulla manuaalisesti, jos akku oli päässyt hyytymään. Kaasutin oli joko Bing tai Zenith.

Göta käytti pitkään moottoreissaan Dynawattin starttilaturia ja myöhemmin sähköpuolen varusteissa oli tarjolla Boschin 12V-tekniikkaa.

Mittaristo oli vaatimaton. Kipparille oli virtalukon lisäksi tarjolla kaasuvivun lisäksi vain rikastin, yksi latauksen merkkivalo ja lämpömittari, josta pystyi seuraamaan raakavesijäähdytetyn moottorin käyntilämpötilaa. Pakoputkistossa oli vesijäähdytetty äänenvaimennin.

Moottoreille annettiin yhden vuoden takuu.

12HBE edusti tehokkainta ja moderneinta Götaa.

Solo sivujuonena

Götan historiaan on kuulunut siis monta muutakin moottorimerkkiä. Lisätään soppaan vielä yksi lisää. Ruotsin myydyimmäksi venemoottoriksi on joskus kehuttu Solo-merkkistä moottoria, jota valmistettiin liki 60 vuoden ajan. Sen tuotanto jatkui aina 1960-luvun loppupuolelle saakka, jolloin yrityksen silloinen omistaja kompastui konkurssiin.

Solo päätyi Götan hallintaan vuonna 1967. Nelitahtisilla Soloilla haluttiin laajentaa Götan kaksitahtisten pikkumoottorien mallivalikoimaa. Tuotanto ei jatkunut kuitenkaan kovin pitkään. Ainakin vielä vuosituhannen vaihteessa varaosia oli kuitenkin saatavissa.

Löytyy Suomestakin

Göta-moottori ei ole sadassakaan vuodessa päässyt Suomessa myyntitilastojen kärkeen.

Markkinoita sille luulisi olleen täälläkin. Meren äärellä on saaristoa ja sisämaassa järviä riittää, joten veneitäkin on ollut. Mutta Götan moottoreille ei ollut tarvetta, sillä Suomi oli täynnä pieniä konepajoja, jotka tuottivat kymmenittäin samanlaisia pieniin moottori- ja purjeveneisiin sopivia keskimoottoreita.

Yksittäisiä Göta-moottoreita kyllä täältäkin löytyy. Aina silloin tällöin joku kauppaa vanhaa Götaa käytettyjen romujen palstoilla. Useimmiten moottorit ovat nimenomaan jumiin jämähtäneitä romuja.

Vanhan ruotsalaisklassikon kunnostaminen saattaisi onnistua. Ainakaan se ei jää kiinni varaosien puutteesta. Nykyisin lähinnä teollisuusmuseona toimivan venemoottoritehtaan varastossa pitäisi olla varaosia vanhoihinkin Göta-moottoreihin.

Göta 12 on kompaktin kokoinen. ”Keulasta perään” eli piirroskuvan mitta A, on 640 milliä.

Tekniset tiedot

Göta 12HBE

Työtapa 2-tahtinen

Teho (2 600 r/min) 12 hv

Sylinteriluku 2

Sylinterin halkaisija 70 mm

Iskun pituus 70 mm

Välitys 1:2,05

Paino n. 80 kg

Varusteet mm. 16 l rst-polttoainetankki, Hurth HBW-35 -merivaihde, startti/laturi Bosch 12V 90W.

Hinta (varusteineen 2001) 30 400 kruunua

Valmistaja Göta Motorer, Osby, Ruotsi

 

Lue myös nämä

X