Britit ovat olleet aina merenkulkijakansaa. Eipä heidän saarilleen olisi ilman venettä päässytkään, eikä sieltä poiskaan imperiumia laajentamaan. Purjelaivojen jälkeen veneisiin ja laivoihin alettiin laittaa moottoreita ja aikakausi oli keskimoottorien kulta-aikaa. Tehokkaat perämoottorit olivat vasta tulossa viime vuosisadan puolivälin jälkeen.
Jo edellä mainitun Perkinsin lisäksi venemoottoreita tekivät muun muassa monet autovalmistajat. Esimerkiksi Fordin eri automallien moottorit ja British Motor Corporationin eli BMC:n valmistama Commander olivat saatavilla veneisiinkin. Kilpailu Britteinsaarten veneistä oli siis kova moottorivalmistajien välillä. Listerin dieseleitä asennettiin jostain syystä paljon varsinkin kalastajien veneisiin.
Lister-yhtiön perusti Robert Ashton Lister (1845 – 1929) vuonna 1867. Maatalouden erilaisten koneiden kuten separaattoreiden valmistuksella aloittanut yritys alkoi tuottaa petroolikäyttöisiä pieniä moottoreita vuonna 1909. Ensimmäisen maailmansodan aikana Lister keskittyi sotatarvikkeiden tuotantoon.
Yritystä pyörittivät siinä vaiheessa pääasiassa Robertin pojanpojat. 1920-luku oli yritykselle nousun aikaa ja ensimmäiset dieselmoottorit valmistettiin vuonna 1929. Moottori oli teholtaan 9 hevosvoimaa ja nopeasti sen jatkoksi moottorivalikoimaan liitettiin eri teholuokkien dieseleitä.
Samaan pakettiin
Markkinoilla Listerin menestyneimpiä moottoreita oli vuonna 1931 esitelty D-malli, jota valmistettiin vuoteen 1964 saakka. Kaikkiaan niitä tehtiin yli 250 000 kappaletta.
Hevosvoimia pienessä moottorissa oli vain 1,5 (700 r/min) ja moottorit pyörittivät pääasiassa erilaisia pumppuja tai sähkögeneraattoreita.
Listerin ilmajäähdytteiset dieselmoottorit tulivat myyntiin 1954. LD1M oli teholtaan 3,5 hevosvoimaa ja sitä oli testattu jo 1940-luvun lopulta saakka ennen kuin moottori julkistettiin. 1960-luvulle tultaessa Listerin ilmajäähdytteisten nelitahtidieselien tuotanto oli noussut jo yli 2 000 yksikköön viikossa.
Yksi Listerin kovimmista kilpailijoista oli pitkään Petter Limited, joka perustettiin vuonna 1867. Sen dieselit pyörittivät niin maatalouskoneita, maamoottoreita ja jopa autoja.
Vuonna 1957 Petter yhdistettiin Hawker Siddley -nimiseen isoon yritykseen. Parhaiten se on tunnettu erityisesti ilmailualalta. Sen maineikkain tuote oli Hawker Hurricane. Kyseinen hävittäjä piti toisen maailmansodan aikana yhdessä toisen legendan, Spitfiren, kanssa Englannin ilmatilaa puhtaana saksalaisten hävittäjistä ja pommikoneista.
Petterin silloiset omistajat ja Lister alkoivat neuvotella toimintojen yhdistämisestä vuonna 1984 ja pari vuotta myöhemmin niistä syntyi Lister Petter Co. Ltd.
Monien myöhempien vaiheiden ja yrityskauppojen ja yhdistymistenkin jälkeen Lister jatkaa yhä edelleen moottorien maailmassa. Yrityksen tuotteisiin voi tutustua esimerkiksi osoitteessa listerpetter.com.
Nelisylinterisen 36-40 hevosvoiman Wickström-Lister-dieselin läpileikkaus.
Lister ja Vaasa
Listerin historia sivuaa tiiviisti myös Suomea. Maamme tunnetuin venemoottorien valmistaja viime vuosisadalla oli Wickström. Ehkä niin uskaltaa sanoa, vaikka onhan noita muitakin ollut, kuten Olympia, Valmet ja perämoottorien puolella Terhi, muutama nyt mainitaksemme.
”Wikke” on Suomessa kuitenkin ”se” venemoottori. Niitä on valmistettu aikanaan kaikkiaan noin 30 000 kappaletta. Moottoreita myytiin ympäri maailmaa niin venemoottoreiksi kuin maamoottoreiksi eli virtalähteiksi ja pyörittämään erilaisia työkoneita niin tehtaissa, työpajoissa kuin maatiloillakin.
Jos on Lister vanha moottorimerkki, oli sitä jo aikanaan myös sen suomalainen yhteistyökumppani. Vaasassa venemoottorien valmistus alkoi jo viime vuosisadan alussa. John (1870 – 1959) ja Jacob Wickström olivat asuneet jonkin aikaa 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa Amerikassa. Chicagon ensimmäisen auton lisäksi veljesten venemoottorin prototyyppi oli sen ajanjakson tuotos. Veljesten varat eivät riittäneet käynnistämään kummankaan laitteen tuotantoa rapakon takana, mutta kotimaassa se onnistui venemoottorin osalta.
Wickströmien tarinasta voi lukea lisää Kipparin numerosta 12/2018.
SL2M oli kaksisylinterinen ilmajäähdytteinen diesel ja antoi hiukan yli 8 hevosvoimaa. Siitä oli tarjolla myös edullisempi ja pienemmällä iskutilavuudella oleva 7 hevosvoiman LD2M-versio.
Lister HA2 oli teholtaan 22 hv. Saman moottorin HB2-versio antoi 24 hevosvoimaa. 450 kiloa painava ilmajäähdytteinen diesel oli suunniteltu 9-11 metrin pituisiin veneisiin. Kuvassa oleva HA3 ja HB3 olivat kolmesylinterisiä ja tehoa niissä oli 33–36 hevosvoimaa.
Tuhannesta tuhansiin
Moottorien valmistaminen aloitettiin viime vuosisadan alkuvuosina ja 1930-luvulla Wickström valmisti noin tuhat moottoria vuodessa. Vaikka yrityksen perustajilla oli kansainvälisiä patentteja ja teknistä osaamista, niin tuotannon tehostamista ja moottorimalliston nopeampaa kasvattamista ajatellen ostettiin Englannista lisenssi Lister-dieselmoottorien valmistamiseksi Vaasassa. Tultaessa 1950-luvulle, oli vuotuinen valmistusmäärä kasvanut tuhannesta moottorista jo tuhansiin moottoreihin.
Wickström-veljesten Moottoritehdas Oy teki esimerkiksi 1940-luvulla 1-, 2-, 3- 4- ja 6-sylinterisiä Wickström-Lister -dieselmoottoreita, joiden tehot vaihtelivat pienimmän yhdeksästä hevosvoimasta isoimman 60 – 70 hevosvoimaan saakka. Teho oli mitattu moottorin kiertäessä 1 000 kierrosta minuutissa.
Männän halkaisija oli neljä ja puoli tuumaa eli noin 114 millimetriä. Iskunpituus oli viisi ja puoli tuumaa eli 140 mm.
Voiteluöljyn määrä ilmoitettiin litrojen sijasta kiloina. Pienimpään moottoriin oli laitettava noin 4 kiloa voiteluöljyä. Isoimpaan moottoriin voiteluöljyä oli liruteltava vähintään 15 kilon verran.
Asennusohjeissa painotettiin riittävän tukevan pedin tekemistä moottorin alle ja esimerkiksi polttoainetankki oli tehtävä kuparista ja sen piti olla vähintään 45 senttiä korkeammalla kuin polttoainepumppu.
Wickström-Lister-dieselmoottoreissa oli painevoitelu kaikille liikkuville osille. Öljypumppu siirsi kampikammion pohjassa olevasta ”öljyruuhesta” voiteluaineen öljykanavia pitkin ja moottoriin oli liitetty mittari, joka kertoi voitelujärjestelmän paineen. Öljymäärän tarkistamiseksi oli kampikammiossa mittapuikko.
Öljynpaineen tuli olla 1 – 4, öljyn paksuudesta riippuen ja painetta pystyi kohottamaan öljypumpussa olevan varaventtiilin säätöruuvia kääntämällä.
Öljyn vaihtoväliksi Wickström ilmoitti noin 250 käyttötuntia. Polttoainesuodatin tuli vaihtaa noin 500 tunnin välein.
Vesibussin vauhdittaja
Wickström-Listerin muistaa hyvin vielä eräs vanha helsinkiläinen, jota tässä kutsuttakoon vaikka Jukka-pojaksi. Hän oli kansipoikana 1960-luvulla Leila-nimisessä vesibussissa, joka liikennöi säännöllistä reittiä Helsingin Pitkänsillan kupeesta Lammassaareen ja Vasikkasaareen.
”Sitä en muista minkä kokoinen moottori oli, olinhan vasta 12- tai 13-vuotias, ja vain kesätöissä, mutta sen kyllä muistan, että moottori oli nimenomaan Wickström-Lister”, Jukka-poika muistelee.
”Leila ei ollut tasaperäinen, vaan niin sanotusti ”kaksikeulainen” eli suippoperäinen kuten vanhat fiskaritkin”, Jukka lisää.
Kuvan veneessä oli valmistajan mukaan SL2-moottori, joka oli tarkoitettu tällaisiin 5-7 metrin pituisiin veneisiin.
Kaukoidän laatu heittelee
Suomalainen Wickström kelpasi varmasti oikein hyvin englantilaisille lisenssikumppaniksi. Suomessa osaaminen oli korkealla tasolla ja vaasalaistehtaan tuotteet olivat ainakin tasalaatuisia. Oletettavasti muutenkin asiat hoituivat Englannin ja Suomen välillä joustavasti.
Kaikki Listerin kumppanit eivät välttämättä hoitaneet vastuitaan samalla tavalla. Osa Listerin tekijöistä ei ollut edes kysynyt lupaa alkuperäiseltä tehtaalta ”Listeriensä” tekemiseen. Haluamatta leimata ketään, mainittakoon nyt kuitenkin, että tällaisia kyseenalaisia konepajoja oli ilmestynyt varsinkin Kiinan ja Intian suunnalle. Niiden tuottamista moottoreista ja osista ei englantilainen emoyhtiö ole välttämättä aina saanut omiaan pois, eikä tuotteiden laatu ole ollut lähelläkään sitä mitä olisi haluttu. Jäljitelmiä nimitettiin Listeroideiksi.
Jonkun tietäjän mukaan Listerin klooneja ei ole ilmeisesti koskaan tehty Kiinassa, mutta Intiassa sitäkin enemmän.
Vanhoihin Listereihin on Intiasta saanut vielä pitkään varaosia, mutta pahat kielet ovat antaneet ymmärtää, että osien laatu ei ole aina vastannut lähellekään alkuperäistä. Mittatarkkuuskin on heittänyt siinä määrin, ettei varaosia ole voinut aina edes käyttää.
Lister SL1M tarjosi 1950-luvun lopussa veneilijälle neljän ja puolen hevosvoiman tehon. Numero 1 mallimerkinnässä kertoi moottorin olevan yksisylinterinen.
